Amputaatio

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Amputointi)
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Juoksija John McFall.

Amputaatio on jonkin kehon ulokkeen poistaminen leikkauksella tai sen irtoaminen vammautumalla.[1] Usein kyseessä on sormi, varvas, jalka tai käsi. Amputaation syitä voivat olla diabetes, verenkierohäiriöt, tapaturmat, infektiot ja kasvaimet.[1] Kirurgisena toimenpiteenä amputaatio suoritetaan, mikäli kehon osaa ei voida enää parantaa ja siinä olevan sairauden leviäminen muualle kehoon halutaan estää.[2] Amputoidun aivot kykenevät muistamaan vuosikausia amputaation jälkeen ne ruumiinosat, jotka on menetetty.[3] Amputaation tavoitteena on hyvävoimainen proteesin kestävä tynkä.[4]

Aavesärky[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jotkut amputaatiopotilaat kertovat kokevansa poistetussa jäsenessään haamukipua.[2] Se on särky, joka syntyy katkaisukohdan vaurioituneissa hermopesäkkeissä mutta joka aistitaan tuntuvaksi puuttuvassa jäsenessä.[5][6] Muita tuntemuksia voivat olla kutina.[6][7] Aavekipu voi aiheuttaa vaikeuksia nukkumiseen ja ajaa itsetuhoisuuteen.[5] Jotkut potilaat väittävät proteesin hieronnan helpottavan tällaista särkyä. Tällöin kyseessä on mitä ilmeisimmin plasebo-vaikutus. Monissa tapauksissa haamukivusta on apua proteesiin totuttauduttaessa. Amputoitu tynkä vaatii huoltotoimenpiteitä.[8]

Proteesit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa potilas saa proteesin noin neljän kuukauden kuluttua amputoinnista.[4] Proteesin sopivuus on tärkeää, koska sopimaton proteesi vahingoittaa tynkää.[4] Proteesien kanssa toimiminen vaatii opettelua.[9]

Kuntoutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuntoutuksella amputoitu henkilö voidaan saada palaamaan takaisin normaaliin elämäänsä, vaikka amputaatio aiheuttaakin vajaakuntoisuutta ja vaikuttaa toimintakykyyn.[10] Lääkinnällisen ja sosiaalisen kuntoutuksen avulla on mahdollisuus saada maksimaalinen hyöty proteeseista ja muista apuvälineistä.[10] Vertaistuki voi olla tärkeää amputoidulle.[7]

Järjestöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa tukea amputoiduille tarjoavat Aktiiviset Amputoidut ry ja Suomen Nuoret Amputoidut ry.[8]

Amputaatio kirjallisuudessa.[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjakuvataiteilija Kaisa Leka on tehnyt amputaatiosta sarjakuva-albumin I am not these feet.[9]

Amputaatio ja seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ihmisen seksuaalista halua amputoida terve ruumiinosa kutsutaan apotemnofiliaksi.[11] Seksuaalista halua, joka kohdistuu erityisesti amputoituihin henkilöihin, kutsutaan akrotomofiliaksi.[11] Amputoituun henkilöön rakastuminen ei kuitenkaan vielä ole merkki akrotomofiliasta.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Opinnäytetyö amputaation kokemukset
  2. a b Opinnäytetyö aavekivut.
  3. Amputoitu muistaa menettämänsä raajan jopa vuosikymmeniä myöhemmin Helsingin Sanomat. 2.9.2016. Viitattu 30.9.2017.
  4. a b c Gradu amputaatio, raajat
  5. a b Maiju Karhunen: Aavesärky voi ajaa itsetuhoon savonsanomat.fi – Savon Sanomat. Viitattu 30.9.2017.
  6. a b Miksi kipu jää päälle? Tiede. 13.11.2014. Viitattu 30.9.2017.
  7. a b Jalat tukevasti irti maasta Kaleva.fi. Viitattu 1.10.2017.
  8. a b Amputaatio - radikaali toimenpide Viitattu 30.9.2017.
  9. a b Jalaton nainen | Ylioppilaslehti Ylioppilaslehti. 5.9.2003. Viitattu 1.10.2017.
  10. a b Opinnäytetyö amputaatio kuntoutus
  11. a b c 10 normista poikkeavaa seksimieltymystä Viitattu 30.9.2017.
Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.