National Council of Churches

National Council of Churches
Perustettu	1950
Tyyppi	ekumeeninen järjestö
Puheenjohtaja	Elizabeth Eaton
Kattojärjestö	Kirkkojen maailmanneuvosto
Aiheesta muualla
Sivusto
Infobox OKNimi-testi OK

National Council of Churches of Christ in the U.S.A. (lyh. National Council of Churches, NCC) (aik. Federal Council of Churches) on yhdysvaltalainen päälinjan protestantismin, anglikaanien ja itäortodoksisten kirkkokuntien yhteinen neuvosto. Kyseessä on Yhdysvaltain suurin ekumeeninen toimielin, johon kuuluu 37 jäsenyhdistystä. Jäsenyhdistyksien jäsenmäärä on yli 35 miljoonaa ihmistä. Järjestön kansainvälinen vastine on Kirkkojen maailmanneuvosto. Muita vastaavia kirkkoja edustavia järjestöjä Yhdysvalloissa ovat National Association of Evangelicals ja American Council of Christian Churches.

Järjestö on perustettu vuonna 1950. Sen tarkoitus on olla toimielin, jonka kautta jäsenkirkot voivat ilmaista yhteistä uskoaan ja tehdä yhteistyötä. Järjestön päämaja sijaitsee New Yorkissa.

Toiminta

NCC pyrkii edistämään yhteistyötä jäsenyhteisöjen ja kumppanieden välillä. Järjestö työ jakautuu neljään osa-alueeseen: teologiseen vuoropuheluun, uskon ja opin asiohin, uskontojen välisiin suhteisiin sekä yhteistyöhön yhteisten huolenaiheiden parissa. Tällaisia aiheita ovat muun muassa kristillinen koulutus, ekumeeninen uskonmuodostus, johtajuuden kehittäminen, yhteistyötoiminta sekä edunvalvonta oikeuden ja rauhan kysymyksissä. Lisäksi NCC tekee yhteistyötä rasimin vastaisessa työssä.

NCC on käynnistänyt useita kirkkojen välisiä toimia, kuten englanninkielisen Raamatun tarkistuksen (Revised Standard Version), uskonnollisen kasvatuksen, evankelioinnin ja perhe-elämän materiaalien julkiasemisen sekä uskonnollisten ja moraalisten arvojen edistämistä lähetystoiminnassa.

Historia

Federal Council of Churches of Christ

Päälinjan protestanttien kirkkojen kattojärjestö Federal Council of Churches of Christ (FCC) perustettiin vuonna 1908. Alusta lähtien järjestö oli tiukasti liberaaliteologien ja sosiaalisen evankeliumin liikkeen johtama. Perustamishetkellä FCC:hen kuului 33 eri kirkkokuntaa ja 17 miljoonaa jäsentä.

Järjestö oli yhteiskunnallisesti ja toiminnallisesti suuntautunut. Järjestö ilmoitti tehtäväkseen kaikkien kristittyjen "veljeyden, palvelustyön ja yhteistyön" edistämisen. FCC toimi poliittisesti suhteellisen vapaasti ja sitä on pidetty uskonnollisen vasemmiston ensimmäisenä suurena valtakunnallisena toimijana.

National Council of Churches (1950–)

Marraskuussa 1950 perustettiin ekumeniaa tavoitteleva National Council of Churches johon myös FCC liittyi. Perustamiskonventti pidettiin Clevelandissa, Ohiossa. Järjestö on korostanut teologisen todistuksen ohella sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kysymyksiä.

Kytkökset kommunismiin

Kylmän sodan aikana NCC:ssa toimi useita maailmansotien välisten vuosikymmenien radikaaleja, joiden asenteet Neuvostoliittoa kohtaan olivat myötämielisiä. Kylmän sodan aikana järjestö erkani yleisen mielipiteen kommunisminvastaisesta valtavirrasta. Vuonna 1954 järjestö käytti kannanotossaan neuvostomyönteisiksi tulkittuja koodisanoja kristisoiden kansan sortamista ja poliittista imperialismia sekä edellyttäen ydinaseista luopumista ja kansainvälisen eetoksen luomista. Vuonna 1956 NCC:N edustajat vierailivat Neuvostoliitossa ja pidättäytyivät arvostelemasta kommunistista järjestelmää.

Myötämielisen papiston ja fundamentalistien välillä olikin tähän aikaan lakkaamaton kampanja, joka leimasi päälinjaa varsin pitkän aikaa. 1950-luvulla kommunisteja tutkinut kongressin edustajainhuoneen valiokunta alkoi tutkia päälinjan kirkkojen sisällä vaikuttaneita radikaaleja. Komitean tutkinnassa FCC:n sotienvälisen ajan johtajista neljällä oli kytkökset kommunistiseen puolueeseen ja 60 johtokunnan jäsenellä oli kytköksiä kommunistisiin peitejärjestöihin. Järjestö vaati komitean pikaista lakkauttamista.

Rotuerottelun vastaisuus

NCC perusti 7. kesäkuuta 1963 rotuasian komission, jonka tehtävänä oli Martin Luther Kingin lainsäädäntöhankkeiden edistäminen poliittisen vaikuttamisen tasoilla. NCC oli järjestämsässä Kingin, sosialistien ja ay-liikkeen yhteistä Washingtonin marssia, johon osallistui arviolta 40 000 päälinjalaista. NCC ryhtyi painostamaan John F. Kennedyä hyväksymään uuden kansalaisoikeuslain. NCC:llä oli tärkeä rooli Kennedyn salamurhan jälkeisissä kongressin kuulusteluissa ja samanaikaisissa katumielenosoituksissa.

Jäsenjärjestöt

NCC:n jäsenyhteisöt edustavat anglikaanista ja ortodoksista kirkkoa sekä päälinjan protestantismia, historiallista mustaa kirkkoa sekä elävän rauhan perinteitä korostavaa protestantismia. Lisäksi NCC:n piirissä toimii tarkkailijajäseniä katolisesta kirkosta ja muista protestanttisista tunnustuskunnista.

African Methodist Episcopal Church The African Methodist Episcopal Zion Church Alliance Of Baptists American Baptist Churches In The USA Amerikan evankelisluterilainen kirkko Amerikan ortodoksinen kirkko Armenian Church Of America Christian Methodist Episcopal Church Church Of The Brethren Coptic Orthodox Archdiocese Of North America Disciples of Christ Ecumenical Catholic Communion Greek Orthodox Archdiocese Of America Hungarian Reformed Church In America Idän apostolinen kirkko International Council Of Community Churches Korean Presbyterian Church Abroad Kristuksen yhteisö

Kveekarit Malankara Orthodox Syrian Church, American Diocese Mar Thoma Church Moravian Church In America, Northern And Southern Provinces National Baptist Convention, USA Patriarchal Parishes Of The Russian Orthodox Church In The USA Polish National Catholic Church Presbyterian Church (U.S.A.) Progressive National Baptist Convention Reformed Church In America Serbian Orthodox Church In North And South America The Swedenborgian Church Of North America Syyrialais-ortodoksinen kirkko Ukrainian Orthodox Church Of The USA United Church of Christ Yhdistynyt metodistikirkko Yhdysvaltain episkopaalinen kirkko

Katso myös

• Ekumenia
• Kirkkojen maailmanneuvosto
• National Association of Evangelicals
• American Council of Christian Churches

Lähteet

• Ruotsila, Markku: Uskonnollinen vasemmisto Yhdysvalloissa. Historia, oppi ja politiikka, s. 156. Tampere: Tampere University Press, 2014. ISBN 978-951-44-9386-7.