Naskalivyömesikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Naskalivyömesikko
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Mesikot Meliphagidae
Suku: Vyömesikot Acanthorhynchus
Laji: tenuirostris
Kaksiosainen nimi

Acanthorhynchus tenuirostris
(Latham, 1802)

Alalajit [2]
  • A. t. cairnsensis
  • A. t. dubius
  • A. t. halmaturinus
  • A. t. tenuirostris
Katso myös

  Naskalivyömesikko Wikispeciesissä
  Naskalivyömesikko Commonsissa

Naskalivyömesikko (Acanthorhynchus tenuirostris) on Australian itäosissa tavattava mesikkoihin kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kooltaan naskalivyömesikko on 15–16 cm. Lajin pää on musta. Silmä on väriltään punainen ja nokka on pitkä ja alaspäin kaartuva. Rinta ja kurkku ovat linnulla väriltään valkoiset ja kurkussa on punaruskea läikkä. Vatsa ja selkä ovat naskalivyömesikolla vaalean punaruskeat. Naaras muistuttaa ulkonäöltään koirasta, mutta rinnan kuviointi on epäselvempi.[3]

Levinneisyys ja elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Naskalivyömesikkoa tavataan Australian itärannikolla. Lajia tavataan alueelta, joka ulottuu Queenslandista rannikkoa pitkin Etelä-Australian itäosiin.[3] Lisäksi lajia tavataan Tasmaniassa ja Kengurusaarella.[4] Linnun elinympäristöä ovat metsät, metsiköt ja nummet. Naskalivyömesikkoa voidaan tavata myös puistoissa ja puutarhoissa.[3]

Naskalivyömesikon ravinto koostuu pääasiassa kukkien medestä ja hyönteisistä.[3] Muiden mesikoiden tavoin kielessä on harjamainen pää, joka sopii hyvin medellä ruokailuun.[5] Puutarhoissa laji imee muun muassa kamelioiden ja verenpisarojen mettä.[4] Mettä imiessään naskalivyömesikot voivat lentää paikallaan kolibrien tapaan.[3]

Naskalivyömesikkojen pesimäkausi kestää elokuusta tammikuulle. Pesä on pieni ja kuppimainen ja rakennetaan tikuista, ruohosta ja puunkuoresta. Pesä sidotaan yhteen hämähäkinseitin ja eläinten karvojen avulla.[3] Naaras munii kahdesta kolmeen vaaleanpunertavaa munaa, joissa on punaisia tai kastanjanruskeita pilkkuja.[4] Naaras hautoo yksin, mutta koiras auttaa ruokkimaan poikasia hyönteisravinnolla.[3]

  1. BirdLife International: Acanthorhynchus tenuirostris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2014. (englanniksi)
  2. Acanthorhynchus tenuirostris ITIS. Viitattu 18.7.2009.
  3. a b c d e f g Eastern Spinebill Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 18.7.2009. (englanniksi)
  4. a b c Don Burke: The Complete Burke's Backyard, s. 629. Murdoch Books, 2005. ISBN 1740457390 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 18.7.2009). (englanniksi)
  5. Eastern Spinebill Museum Victoria. Arkistoitu 4.10.2009. Viitattu 18.7.2009. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.