Narvan piiritys (1704)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Narvan piiritys
Osa suurta Pohjan sotaa
Pietari I ja venäläisiä sotilaita Narvassa Nikolai Sauerweidin maalauksessa 1800-luvulta.
Pietari I ja venäläisiä sotilaita Narvassa Nikolai Sauerweidin maalauksessa 1800-luvulta.
Päivämäärä:

toukokuu–elokuu 1704

Paikka:

Narva, nykyinen Viro

Lopputulos:

Venäläisten voitto

Osapuolet

Venäjä Venäjä

 Ruotsi

Komentajat

Boris Šeremetev
Georg Benedikt von Ogilvy

Henning Rudolf Horn

Narvan piiritys oli venäläisten joukkojen suuren Pohjan sodan aikana toteuttama Ruotsin hallitseman Narvan kaupungin piiritys ja valtaus vuonna 1704. Venäläiset olivat yrittäneet piirittää kaupunkia jo vuonna 1700, mutta heidät oli voitettu Narvan taistelussa. Vuoden 1704 piirityksessä kaupungin valtauksessa kuitenkin onnistuttiin, eivätkä ruotsalaiset saaneet sitä vallattua takaisin. Balttia jäi Venäjän haltuun sittemmin vuonna 1721 sodan päättäneessä Uudenkaupungin rauhassa.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kartta Narvan linnoituksista.

Suuri Pohjan sota oli syttynyt helmikuussa 1700 Tanskan, Puolan, Saksin ja Venäjän hyökätessä Ruotsia vastaan. Venäjän keisari Pietari I:n joukot olivat piirittäneet tuolloin Ruotsin hallitseman Narvan kaupungin saman vuoden elokuussa. Ruotsin kuningas Kaarle XII:n johtamat joukot ottivat kuitenkin huomattavan voiton venäläisistä Narvan taistelussa vuoden 1700 marraskuussa. Venäläiset toipuivat kuitenkin tappiostaan. Samalla kun Kaarle muutti sodan painopisteensä Puolaan venäläiset palasivat Liivinmaalle ja hävittivät sitä vuosina 1702 ja 1703. Vuonna 1703 Pietari oli myös perustanut Ruotsin Inkerinmaalle uuden Pietarin kaupungin.[1]

Piiritys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Narvan piiritys Johann Christoph Brotzen piirrustuksessa.

Narvan uusi venäläispiirtys alkoi toukokuussa 1704.[1] Kaupungin pientä ruotsalaista varuskuntaa komensi kenraali Henning Rudolf Horn.[2] Kaarlen sotaretki Puolassa oli pitkittynyt ja joukkoja oli vedetty sivusotanäyttämönä pidetystä Baltiasta. Joukkojen piirittäessä Narvaa toinen sotamarsalkaksi ylennetyn Boris Šeremetevin johtama venäläinen sotajoukko alkoi piirittää Tarttoa, joka kukistui 13. heinäkuuta. Kaupungin kukistuttua joukot lähetettiin tehostamaan Narvan piiritystä.[1] Šeremetevin ohella toinen venäläinen komentaja piirtyksen aikana oli kenraali Georg Benedikt von Ogilvy.[2] Elokuussa venäläisjoukot tekivät viimein kaupungin kukistumiseen johtaneen rynnäkön. Ivangorod Narvajoen toisella puolella teki vastarintaa vielä kaksi päivää Narvan kukistumisen jälkeen.[1]

Seuraukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläiset sotilaat olivat puolestaan saaneet luvan ryöstellä Narvaa kahden päivän ajan. Sen sijaan kaupungin asukkaiden tappaminen kiellettiin. Kielto ei kuitenkaan purenut riehaantuneisiin joukkoihin. Joidenkin arvioiden mukaan noin puolitoista tuhatta ruotsalaista puolustajaa ja satoja kaupunkilaisia surmattiin. Ivangorodista puoilustajat pääsivät puolestaan vetäytymään kohti Tallinnaa tekemänsä antautumissopimuksen nojalla. Seuraavan muutaman vuoden ajan ruotsalaiset halltisivt vielä Länsi-Viron linnoituksia, kun taas venäläiset pitivät hallussaan itää. Ruotsin viimeinen tukikohta Baltiassa Tallinna antautui syyskuussa 1710. Alue jäi Venäjälle suuren Pohjan sodan päättäneellä Uudenkaupungin rauhalla vuonna 1721.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Zetterberg, Seppo: Viron Historia, s. 258-263. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 9517465203.
  2. a b Paul A. Bushkovitch: Narva, Battles of. Encyclopedia of Russian History. Encyclopedia.com. Viitattu 31.7.2019. (englanniksi)