Nanolääketiede

Nanolääketiede tarkoittaa nanoteknologian hyödyntämistä sairauksien diagnosoinnissa, hoidossa ja seurannassa. Kiinnostus nanolääketieteeseen on kasvussa. Tavoitteena on, että sen avulla terveydenhuollon ammattilaiset voisivat tehdä paremmalla todennäköisyydellä oikeita diagnooseja ja terveydenhuollossa käytetyt testit olisivat tarkempia ja nopeampia.

Lääkkeissä nanotekniikka voi parantaa ainakin sellaisia vaikuttavan aineen ominaisuuksia kuin liukoisuutta tai aikaa, jonka se viettää veressä. Nanokoko saattaa suojata lääkeainetta kemialliselta hajoamiselta. Lääkeaine saattaa myös olla helpompi viedä sairaaseen elimeen, kudokseen tai soluun.

Nanomateriaalien avulla on myös mahdollista käyttää potilaiden hoidossa uusia, vähemmän myrkyllisiä ja voimakkaampia lääkkeitä. On joitain aineita, jotka ovat yksinään myrkyllisiä tai jopa liian vaarallisia käytettäviksi. Jos nanomateriaalia käyttää sellaisen lääkeaineen kuljettajana, lääkeaine ei ole enää yhtä myrkyllinen ja se voidaan viedä sairaaseen kudokseen turvallisemmin. Esimerkiksi jotkin syöpälääkkeet ovat hyvin myrkyllisiä.

Mineraalipohjaiset aurinkosuojat hyödyntävät nanoteknologiaa siten, että niissä on tiettyjä nanometrin kokoisia kemikaalihiukkasia, jotka heijastavat UV-säteitä iholta. Heijastukseen käytettyjä kemikaaleja ovat esimerkiksi titaanidioksidi ja sinkkioksidi. Nanolääkkeiden turvallisuutta koskien on kuitenkin esitetty epäilyksiä, sillä ne saattavat käyttäytyä elimistössä arvaamattomasti ja niiden pitkäaikaisvaikutukset eivät ole tiedossa. Esimerkiksi titaanioksidin epäillään kuitenkin aiheuttavan syöpää, jos sitä hengittää sisään.