Nan Bostick

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Nan Bostick (2. maaliskuuta 194326. maaliskuuta 2012)[1] oli amerikkalainen ragtime-pianisti, säveltäjä, kirjailija ja historioitsija. Kirjailijana ja historioitsijana hän oli erikoistunut varsinkin ragtime-musiikin naispuolisten vaikuttajien historian tutkimukseen.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nan Bostick asui viimeiset vuotensa Menlo Parkissa, Kaliforniassa.[1] Elämäntyönsä hän teki musiikinopettajana.[1] Hän sovelsi erityistä pienille lapsille (vastasyntyneistä nelivuotiaisiin) tarkoitettua musiikkikasvatusmenetelmää.[1] Bostick jäi opettajantoimestaan eläkkeelle 2008.[1] Jäätyään eläkkeelle hän omistautui kokonaan pianonsoitolle ja ragtime-musiikin historian tutkimukselle.

Pääasiallisesti Nan Bostick tunnetaan pianistina ja säveltäjänä. Hän soitti mm. historiallista ragtime-musiikkia ja on tehnyt joitakin levytyksiä. Hän myös sävelsi kappaleita. Dokumentaristi Ken Burns on sisällyttänyt joitakin valikoituja näytteitä Bostickin ensimmäisen cd-julkaisun kappaleista vuonna 2004 julkaistuun dokumenttiinsa Unforgivable Blackness: The Rise and Fall of Jack Johnson.[1]

Ragtime-musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eric Marchesen mukaan Nan Bostick kiinnostui ragtime-musiikista vasta kypsällä iällä, kun sai selville, että hänen isoäitinsä vanhempi veli oli ollut tunnettu ragtimen pioneereihin kuulunut säveltäjä Charles N. Daniels.[2] Daniels oli kuollut tammikuussa 1943 eli ennen Bostickin syntymää. Nan perehtyi ajan myötä syvällisesti ragtime-musiikkiin sekä isoenonsa sävellyksiin, joita hän sittemmin säännöllisesti esitti. Aktiivivuosinaan hän esiintyi sivutoimisesti siviilityönsä (musiikinopettaja) ohella.

Ragtime-musiikin alalla Bostick oli ansioitunut laajemminkin. Hän oli eräs keskeisiä henkilöitä, jotka järjestivät Yhdysvaltain länsirannikon ragtime-musiikin festivaalin (West Coast Ragtime Festival). Festivaali pidetään vuosittain marraskuussa.[1] Bostick oli eläessään säännöllinen vieras myös useissa muissa ragtime-musiikin tapahtumissa ympäri Yhdysvaltoja. Näistä voidaan mainita mm. Scott Joplinin ja "Blind" Boonen muistoa vaalivat musiikkitapahtumat, Lake Superiorin ja Randallin ragtime-festivaalit, Indianapolisin klassisen ragtime-musiikin festivaali sekä Ragtime Street Fair-tapahtuma Greenfield Villagen alueella Dearbornissa, Michiganissa.[1] Hän esitti tapahtumissa mm. isoenonsa Charles Danielsin säveltämää musiikkia. Bostickilla oli tapana alustaa musiikkiesityksiään lisäämällä niihin pieni historiallinen johdanto (hän esimerkiksi valotti esittämänsä kappaleen taustaa).[1] Esiintymisten lisäksi hän organisoi vuosien varrella useita omia ragtime-aiheisia seminaareja.[1]

Kun Detroitin kaupunki täytti 300 vuotta vuonna 2001, kaupungin hallinto sponsoroi Bostickin esiintymään ja luennoimaan 300-vuotisjuhlatapahtumassa.[3]

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bostick sävelsi vuosikymmenten aikana joitakin musiikkikappaleita.

  • Bean Whistle Rag (1974)
  • That Missing You Rag (2003)

Historioitsija ja kirjailija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bostick oli laajalti perehtynyt ragtime-musiikin historiaan.[1] Hän oli tunnustettu asiantuntija Detroitin alueen ragtime-musiikin historian ja varsinkin niin kutsutun intiaani intermezzo -tyyppisen (engl. indian intermezzo) ragtime-musiikin alalajin tuntijana.[1] Kyseistä musiikkityyppiä edustaa esimerkiksi Nanin isoenon Charles Danielsin vuonna 1901 säveltämä hittikappale Hiawatha.[1] Viimeisinä vuosinaan Bostick yritti löytää tietoa 1900-luvun alkuvuosina ragtime-musiikkia säveltäneistä naissäveltäjistä ja näiden elämästä. Varhaiset naissäveltäjät olivat enimmäkseen vaipuneet unholaan ragtime-musiikin suosion laannuttua 1910-luvun jälkeen. Bostick otti asiakseen tuoda päivänvaloon uutta tietoa näistä säveltäjistä. Löydöksistään hän julkaisi vuonna 2002 yhdessä Nora Hulsen kanssa teoksen Ragtime's Women Composers: An Annotated Lexicon.[1][4]

Nan Bostick kuoli keuhkosyöpään 26. maaliskuuta 2012.[4] Hänen miniänsä, Lisa Exbergerin, mukaan Bostick oli sairastanut syöpää jo pidempään.[1] Viimeiseen vaiheeseensa sairaus oli edennyt vuoden 2011 aikana. Bostick siunattiin 28. huhtikuuta 2012 Menlo Parkin First Baptist-kirkossa.[1]

Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nan Bostick oli tunnetun säveltäjä ja musiikkikustantaja Charles N. Danielsin sisaren lapsenlapsi.[1] Nanin isoäiti oli Danielsin ainoa aikuisikään selvinnyt sisar Elizabeth Daniels (s. elokuussa 1884)[5]. Bostick on kirjoittanut isoenostaan elämäkertateoksen.

Bostick oli naimisissa ja hänellä oli ainakin yksi poika (Will Hawkins).[1]

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikillisen uransa aikana Nan Bostick julkaisi kolme albumia, joista kaksi hän teki yhdessä Tom Brierin kanssa. Osan kappaleista hän soitti duettona Brierin kanssa. Levytykset sisältävät pääasiassa ragtime-musiikkia 1890-luvulta nykypäivään. Levyillä on myös Bostickin ja Brierin säveltämiä kappaleita.

  • Dualing at McCoys (2002), yhdessä Tom Brierin kanssa
  • Missing You at McCoys (2006), yhdessä Tom Brierin kanssa
  • Soloing at McCoys (2008)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j k l m n o p q r In Memoriam Nan Bostick March 2, 1943 - Mar 26, 2012 West Coast Ragtime Society, 28.4.2012. (englanniksi) Viitattu 18.2.2016.
  2. Ragtime World Mourns the Passing of Nan Bostick Rose Leaf Ragtime Club, huhtikuu 2012. (englanniksi) Viitattu 6.9.2016.
  3. Nan Bostickin elämäkerta West Coast Ragtime Festival, 9.1.2004. (englanniksi) Viitattu 6.9.2016.
  4. a b Ted Tjaden: Women Composers of Ragtime Ragtimepiano.ca, kesäkuu 2006. (englanniksi) Viitattu 6.9.2016.
  5. Bill Edwards: Charles N. Danielsin elämäkerta Bill Edwardsin ragtime-sivustolla 2016. (englanniksi) Viitattu 18.2.2016.