Nâzım Hikmet

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nazım Hikmet
Nazım Hikmet 1952.
Nazım Hikmet 1952.
Henkilötiedot
Syntynyt20. marraskuuta 1902
Thessaloniki, Kreikka
Kuollut3. kesäkuuta 1963 (60 vuotta)
Moskova, Neuvostoliitto
Ammatti kirjailija
Kirjailija
Äidinkieliturkki
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus
Aiheesta muualla
www.nazimhikmet.org.tr
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Nazım Hikmet Ran (20. marraskuuta 1902 Thessaloniki, Kreikka3. kesäkuuta 1963 Moskova, Neuvostoliitto) oli turkkilainen runoilija, "romanttinen kommunisti", joka vietti vuosia karkotettuna tai vankiloissa. Nykyisin hänet yleisesti tunnustetaan Turkin parhaaksi 1900-luvun runoilijaksi,[1] vaikka kotimaassaan hän on maineeltaan marginaalissa poliittisten mielipiteittensä takia. [2] Runoilijan sukunimeä Ran käytetään harvoin.[1]

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazim Hikmet syntyi 1902 Osmanien valtakunnassa Thessalonikissa. Isä toimi ulkoministeriössä, äiti oli taidemaalari. Nazim oli lapsena usein Aleppossa isoisänsä, kenraalin ja sulttaanin paššan hoivissa. Isoisä oli puolalaisen aatelisen poika,[3] ja myös Nazim hankki puolan kansalaisuuden paettuaan Turkista 1951.[2] Käytyään Istanbulissa ranskankielistä koulua[1] hän meni 15-vuotiaana merisotakouluun[3], mutta erotettiin 17-vuotiaana joko huonon terveyden tai sodanvastaisuuden takia.[1] Jo 14-vuotiaasta hän oli harjoittanut runoilijan ammattia.[3]

Kun Osmanien valtakunta kukistettiin ensimmäisessä maailmansodassa, sen alueet olivat osittain armenialaisten miehittämiä idässä ja kreikkalaisten lännessä. Turkkilaiset taistelivat vapaudesta Mustafa Kemal Pashan (Atatürk) johdolla. Nazim, jolla oli vahvoja kansallisia tunteita, matkusti Anatoliaan ala-asteen opettajaksi vuonna alkuvuodesta 1921. Siellä hän sai tietää bolševikkivallankumouksesta, joka oli levinnyt myös Kaukasukselle. Hän matkusti Bakuun, sitten Moskovaan, missä liittyi kommunistiseen puolueeseen. Palattuaan kotiin vuonna 1924 hän liittyi marxilaiseen piiriin Istanbulissa ja työskenteli siellä puoliksi laittomasti vuoteen 1925 asti. Hän kirjoitti muutaman kaavamaisen artikkelin historiallisesta materialismista.[1]

Yhtenä Turkin kommunistisen puolueen (TKP) johtajista Nazim tuomittiin poissaolevana 15 vuodeksi vankeuteen vuonna 1925. Nazim pakeni tällöin Moskovaan, missä hän alkoi saavuttaa mainetta runoilijana ja näytelmäkirjailijana.[1]

Turkissa 1928 lähtien[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hän palasi Istanbuliin loppuvuodesta 1928. Seuraavana vuonna maan alla toimiva Turkin kommunistinen puolue (TKP) kärsi laajoista pidätyksistä. Nazim tuomittiin neljäksi vuodeksi vankeuteen maaliskuussa 1933, mutta armahdettiin jo elokuussa 1934. Nazim erotettiin puolueesta vuoden 1935 lopulla, mutta hän jatkoi poliittista toimintaansa. Hän kirjoitti myös runoja ja näytelmiä ja osallistui elokuvantekoon käsikirjoittajana.[1]

Vuoden 1938 alussa hänet pidätettiin ja häntä syytettiin kapinaan yllyttämisestä laivastossa; toinen oikeusjuttu koski ​​kommunistisen propagandan levittämistä laivastossa. Näistä hänet tuomittiin 28 vuodeksi vankilaan, mutta kansainvälisen painostuksen vuoksi hänet vapautettiin kaksitoista vuotta myöhemmin vuonna 1950. Hän kuitenkin menetti Turkin kansalaisuuden. [4] Hänet oli otettu takaisin puolueeseen hänen ollessaan vielä vankilassa.[1]

Paluu Neuvostoliittoon[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen postimerkki vuodelta 1982

Salamurhaa pelkäävä Nazim pakeni Neuvostoliittoon ja Moskovaan, missä vietti loppuelämänsä. Hänestä tuli Maailman Rauhaneuvoston jäsen ja hän toimi myös TKP:ssä ulkomailta käsin.[1]

Syynä Nazimin erottamiseen TKP:sta 1930-luvun puolivälissä oli hänen ”trotskilaisuutensa”, mikä oli tavallinen syytös.  Nazim uskoi kiihkeästi tasa-arvoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja levitti ajatuksiaan suurelle yleisölle taiteensa avulla. Hän vastusti Neuvostoliitossa vallinnutta Stalinin henkilökulttia. Jos hän olisi asunut Venäjällä 1930-luvulla, hän olisi mahdollisesti päätynyt vankilaan tai tullut teloitetuksi.[1] Myöhemmin hän totesi: "minua onnisti - tietysti minäkin istuin vankilassa, mutta minut sulkivat sinne viholliset".[3]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazim on Turkin tunnetuimpia runoilijoita. Moskovassa opiskellessaan hän sai vaikutteita Vladimir Majakovskin futuristisesta tuotannosta. Hän käytti ensimmäisenä turkkilaisena runoilijana vapaata mittaa ja slangia ja vapautui näin turkkilaisen runouden klassisista runomitoista. Hänen tuotantonsa oli Turkissa kielletty vuoteen 1965.[4]

Nazimin kreikaksi käännettyjä runoja on sävelletty lauluiksi. Muun muassa turkkilaissäveltäjä Zülfü Livaneli on säveltänyt runoja kreikkalaiselle Maria Farantourille[5]tarvitaan parempi lähde. Myös Ultra Bran laulu ”Lähettäkää minulle kirjoja”[6]tarvitaan parempi lähde on tehty Nazimin Rubai-nimisen runon[7]tarvitaan parempi lähde pohjalta.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nazim Hikmet oli Neuvostoliiton rahoittaman ja ohjaileman[8] Maailman rauhaneuvoston jäsen ja sai vuonna 1950 sen jakaman rauhanpalkinnon samaan aikaan Pablo Nerudan ja Pablo Picasson kanssa.

Suomennetut teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Punainen omena. Runoja. Suomentanut ja valikoinut Brita Polttila. Helsinki: Tammi, 1972. ISBN 951-30-2192-0. . Kurki-kirja
  • Puut kasvavat vielä: Runoja. Suomentanut ja valikoinut. Helsinki: Tammi, 1978. ISBN 951-30-4439-4. . Kurki-kirja

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ersungar, Muhittin: The Turkish Poet Nazim Hikmet and Poland. Ocak-Haziran, 2013, s. 83-90.
  • Polttila, Brita: ”Nazim Hikmet”, Teoksessa: Nazim Hikmet: Punainen omena, s. 7-16. Tammi, 1974.
  • Mete Tuncay: Nazim Hikmet (1902–63). Teoksessa; Böwering, Gerhard (toim.) The Princeton Encyclopedia of Islamic Political Thought, s. 391. Princeton University Press, 2013.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i j Tuncay 2013, s. 391
  2. a b Ersungur 2013
  3. a b c d Polttila 1974
  4. a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Hikmet, Nazim”, Otavan kirjallisuustieto, s. 293. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
  5. Discogs: Maria Farantouri ja Zülfü Livaneli Ensemble discogs.com Viitattu 3.4.2016
  6. http://lyrics.wikia.com/wiki/Ultra_Bra:L%C3%A4hett%C3%A4k%C3%A4%C3%A4_Minulle_Kirjoja (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. [1]
  8. Richard Felix Staar: Foreign Policies of the Soviet Union. Hoover Press, 1991. ISBN 978-0-8179-9103-6. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.8.2022). en

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.