Moses Montefiore
| Moses Haim Montefiore | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 24. lokakuuta 1784 Livorno, Toscanan suurherttuakunta |
| Kuollut | 28. heinäkuuta 1885 (100 vuotta) Ramsgate, Kent, Englanti |
| Muut tiedot | |
.png){kind=small} Nimikirjoitus |
|
Moses Haim Montefiore (24. lokakuuta 1784 Livorno, Toscanan suurherttuakunta – 28. heinäkuuta 1885 Ramsgate, Kent, Englanti) oli italialaissyntyinen brittiläinen liikemies ja filantrooppi. Sefardijuutalainen Montefiore muistetaan työstään juutalaisten oikeuksien puolesta eri maissa.[1][2]
Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Montefiore oli Lontoossa toimineen italianjuutalaisen kauppiaan Joseph Eliahu Montefioren ja taustaltaan espanjanjuutalaisen Rachel Mocattan poika. Montefiore sai kaupallisen koulutuksen Lontoossa, ja työskenneltyään jonkin aikaa kauppahuoneessa hän osti oikeuden toimia meklarina Lontoon pörssissä, jossa juutalaisten meklarien määrä oli tuolloin rajoitettu kahteentoista. Montefiore pääsi lähelle Rothschild-sukua, kun hän avioitui 10. kesäkuuta 1812 Judithin kanssa, joka oli Levi Barent Cohenin toinen tytär, jonka sisar Hannah oli Nathan Mayer Rothschildin vaimo. Montefiore keräsi pörssissä nopeasti omaisuuden ja vetäytyi vuonna 1824 liike-elämästä. Hän omistautui sitten lähes täysin juutalaisten auttamiseen kotimaassaan ja ulkomailla. Matkalla Jerusalemiin vuonna 1827 hän teki ensimmäisen vierailun Egyptiin, jossa hän tapasi Egyptin kuvernöörin Muhammad Alin yksityisesti. Vuonna 1837 hänet valittiin Lontoon sheriffiksi, ja hänet lyötiin ritariksi.[2][1]
Montefiore suunnitteli juutalaissiirtokuntien perustamisesta Syyriaan, ja vuonna 1839 esitti suunnitelmansa Muhammad Alille, joka lupasi harkita asiaa, mutta antoi sen raueta. Seuraavana kesänä hän puolusti Damaskoksessa "rituaalimurhasta" syytettyjä juutalaisia, joita oli myös kidutettu. Englannin ja Ranskan juutalaisyhteisöjen valtuuskunnan johdolla hän puolusti vankien asiaa Muhammad Alille, vakuutti hänet juutalaisten syyttömyydestä ja sai heidät vapautettua syyskuussa 1840. Hän matkusti sitten Konstantinopoliin ja sai sulttaani Abd-ul-Mejidiltä päätöksen, jolla juutalaiset asetettiin samaan asemaan muiden ulkomaalaisten kanssa koko Osmanien valtakunnassa. Venäjällä hän sai tsaari Nikolai I:n kumoamaan vuonna 1844 annetun asetuksen, jolla kaikki juutalaiset oli määrätty vetäytymään Venäjän läntisiltä raja-alueilta. Tsaarin ehdotuksesta hän teki kiertomatkan Itä-Venäjällä, jonka aikana hän kirjasi havaintoja juutalaisväestön tilasta, jotka hän myöhemmin toimitti Venäjän hallitukselle. Montefiorelle myönnettiin hänen palattuaan Englantiin baronetin arvo 23. heinäkuuta 1846.[2][1]
Montefiore osallistui merkittävällä tavalla varojen keräämiseen ja jakamiseen Syyrian nälänhädästä kärsivien auttamiseksi vuonna 1855, ja samana vuonna hän perusti Jerusalemiin tyttökoulun ja sairaalan. Vuonna 1860 hän rakennutti Jerusalemin vanhankaupungin muurien ulkopuolelle ensimmäisen juutalaisen asuinalueen, joka tunnetaan nykyään nimellä Mishkenot Sha'ananim. Keväällä 1863 hän vieraili Konstantinopolissa ja sai uuden sulttaanin Abd-ul-Azizin vahvistamaan kaikki edeltäjänsä myöntämät juutalaisten hyväksi tehdyt sitoumukset. Elokuussa 1867 hän vieraili Bukarestissa ja puhui prinssi Kaarlelle Moldovan vainottujen juutalaisten puolesta. Seitsemäs ja viimeinen pyhiinvaellusmatka Jerusalemiin, jonka Montefiore teki kesällä 1875, on kuvattu hänen Narrative of a Forty Days' Sojourn in the Holy Land -kirjassaan. Montefiore oli naimisissa, mutta kuoli ilman jälkeläisiä, jolloin baronetti sammui.[2][1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Montefiore, Moses Haim Dictionary of National Biography s. 278–. 1885-1900. Viitattu 15.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c d Moses Haim Montefiore Encyclopedia Britannica. 2023. Viitattu 15.10.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Moses Montefiore Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
