Moroni (profeetta)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Moronin patsas mormonien Bernin temppelin katolla.

Moroni on mormonismissa enkeli, joka ilmestyi 23. syyskuuta 1823 alkaen useita kertoja tulevalle profeetta Joseph Smithille. Ensimmäisellä käynnillään hän kertoi tälle, että Smithien asuintalon lähelle Kumoran kukkulalle New Yorkin osavaltiossa oli haudattu kultalevyjä, jotka sisälsivät Amerikan muinaisten asukkaiden aikakirjat sekä "iankaikkisen evankeliumin täyteyden". Enkeli Moronin kerrotaan näyttäneen Joseph Smithille kultalevyt, mutta hän ei saanut niitä haltuunsa, koska hän ei vielä ollut osoittautunut arvolliseksi. Moroni salli Smith ottaa levyt haltuunsa vasta useita vuosia myöhemmin. Smith kertoi kääntäneensä levyillä olleen, "reformoidulla egyptin kielellä" kirjoitetun tekstin urimin ja tummimin avulla englanniksi. Tämä käännös tunnetaan nykyään nimellä Mormonin kirja.

Smithin lisäksi myös kolme Mormonin kirjan todistajaa, David Whitmer, Martin Harris ja Oliver Cowdery kertoivat nähneensä näyssä enkeli Moronin. Hän oli heidän kertomansa mukaan näyttänyt heille kultalevyt, joista Mormonin kirja oli käännetty, sekä sanonut Smithin laatiman käännöksen olevan oikea. Myöhemmin myös useat muut myöhempien aikojen pyhien liikkeet varhaiset kannattajat kertoivat nähneensä enkeli Moronin näyssä. Heidän joukossaan olivat esimerkiksi profeetta Smithin nuorempi veli Hyrum Smith sekä hänen vaimonsa Emma Hale Smith.

Profeetta Joseph Smithin kertoman mukaan enkeli Moroni haki häneltä pois kultalevyt, kun Mormonin kirjan käännös oli valmis. Samoin hän haki pois urimin ja tummimin. Suurin osa myöhempien aikojen pyhistä uskoo kultalevyjen olevan vieläkin enkeli Moronin hallussa.

Mormoniteologiassa katsotaan yleensä enkeli Moronin olevan ylösnoussut profeetta Moroni. Hän on Mormonin kirjassa kirjalle nimensä antaneen profeetta Mormonin poika, joka yhdessä isänsä kanssa johti kansansa nefiläisten viimeistä suurta taistelua laamanilaisia eli intiaaneja vastaan 300-luvun lopulla. Nefiläisten kärsittyä taistelussa katkeran tappion ja lähes koko nefiläisten sotajoukon tultua hävitetyksi Moroni hautasi isänsä neuvon mukaan kultalevyt, joihin Mormonin kirja oli kirjoitettu, maahan Kumoran kukkulalle. Hän myös täydensi kirjoituksen kirjoittamalla omaa nimeään kantavan Moronin kirjan sekä täydentämällä Eterin kirjaa, joka kertoo vedenpaisumuksen aikaisen jaredilaisten kansan saapumisesta Amerikan mantereelle. Samoin Moroni kirjoitti Mormonin kirjan nimiölehden.

Moroni kertoo myös nähneensä näyssä Jeesuksen Kristuksen sekä useita näkyjä, jotka käsittelivät maailman tulevaisuutta ja eritoten viimeisiä päiviä ennen Jeesuksen toista tulemusta.

Mormoniteologia on samaistanut enkeli Moronin myös Ilmestyskirjan 14:6:ssa mainitun taivaankannella lentävän enkelin kanssa, jolla on julistettavanaan maailmalle ikuinen evankeliumi. Torveen puhaltava enkeli Moroni on suosittu hahmo myöhempien aikojen pyhien liikkeessä, ja sitä on pidetty jopa liikkeen epävirallisena tunnuksena. Useimpien myöhempien aikojen pyhien temppelien tornin huipulle on kiinnitetty kullattu enkeli Moroni, joka puhaltaa torveensa. Samaa kuvaa käytettiin ennen myös Mormonin kirjan kansikuvana, myös suomalaisissa painoksissa.

Mormonismiin kriittisesti suhtautuvat väittävät Smithin saaneen enkelin nimen Moroni Komorien pääkaupungista Moronista. 1800-luvun lastenkirjoissakin suosittu merirosvokapteeni kapteeni William Kidd hautasi kultaisen aarteen lähelle Moronia Komorien saaristoon. Täten Moronin nimi siis yhdistyy kultaiseen aarteeseen. Mormonien apologeetat pitävät teoriaa kaukaa haettuna, sitä paitsi heidän mielestään ei ole todennäköistä, että nuori Smith tunsi Moronin kaupunkia mistään lähteestä. Heidän mukaansa nimien samankaltaisuus on sattumaa.