Miserere (Allegri)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Miserere (koko nimi: Miserere mei, Deus, latinaksi ”Anna armoa minulle, Jumalani”) on italialaisen säveltäjän Gregorio Allegrin sävellys 51. psalmin tekstiin.[1] Se sävellettiin paavi Urbanus VIII:n valtakaudella, todennäköisesti 1630-luvulla Sikstuksen kappelin aamupalvelusta varten, ja se oli tarkoitettu esitettäväksi ainoastaan Tenebrae-jumalanpalveluksessa Hiljaisen viikon keskiviikkona ja pitkäperjantaina.

Kuvaus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miserere sävellettiin kahdelle kuorolle, joista toinen on viisi- ja toinen neliääninen.[2] Se on esimerkki renessanssiaikaisesta polyfoniasta, joka on säilynyt nykyaikaan saakka. Toinen kuoroista laulaa yksin­kertaisen version alkuperäisestä Miserere-psalmista (51. psalmista), toinen siitä erillään sijoitettuna esittää laulaen eräänlaisia siihen liittyviä kommentteja.

Tenebrae-jumalanpalvelus, jossa Miserere oli määrä laulaa, alkaa yleensä iltahämärässä, mihin nimikin viittaa: latinan kielen sana tenebrae merkitsee ”varjoa” tai ”pimeyttä”. Rituaalin aikana kynttilät sammutettiin yksi toisensa jälkeen, paitsi viimeinen kynttilä, joka jätettiin palamaan mutta kätkettiin lopuksi. Allegri tarkoitti Misereren esitettävänä Tenebrae-palveluksen ensimmäisen osan päätöksenä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allegrin Miserere on yksi niistä 12 falsobordone-tyyppisistä Miserere-sävellyksistä, joita jumalanpalveluksessa on laulettu vuoden 1514 jälkeen, ja se on niistä tunnetuin.

Aikoinaan paavi määräsi, että Allegrin Miserereä ei saanut koskaan esittää muualla kuin Sikstiiniläiskappelissa, eikä sen nuottejakaan ollut muualla saatavilla.[3] Osittain tästäkin syystä kappale sai suorastaan tarunomaisen maineen.[4]

Ennen vuotta 1770 sävellyksen nuoteista olikin tiettävästi kolme kopiota Vatikaanin ulkopuolella. Ne olivat Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari Leopold I:n, Portugalin kuninkaan sekä Giovanni Battista Martinin hallussa.[5]

Wolfgang Amadeus Mozart kävi Roomassa 14-vuotiaana vuonna 1770. Tunnetun tarinan mukaan, joka ilmenee hänen vanhempiensa toisilleen lähettämistä kirjeistäkin, hän olisi tuolloin kuunnellut Misereren Sikstuksen kappelissa hiljaisen viikon keskiviikkona 11. huhtikuuta, ja myöhemmin illalla kirjoittanut sen nuotit ulkomuistista paperille.[3] Pitkänäperjantaina hän kävi paikalla uudestaan ja teki kuulemansa perusteella nuotteihin pieniä korjauksia.[6]

Tapaus tuli ennen pitkää silloisen paavi Klemens XIV:nkin tietoon, joka tiettävästi ei siitä pahastunut.[3] Sen sijaan, havaittuaan Mozartin epätavallisen musikaalisen lahjakkuuden, hän myönsi tälle Kultaisen Kannuksen ritari­kunnan kunniamerkin.[3][7] Mozartin ja Charles Burneyn muistiinpanojen pohjalta teoksen nuotit julkaistiin myöhemmin A. Dörffelin ja C. Riedelin kokoelmassa Musica sacra.[4]

Miserere esitettiin Sikstiiniläis­kappelissa pääsiäisen edellä joka vuosi 1870-luvulle saakka.[4] Nykyisin tenebrae-palveluksia, joissa se alun perin esitettiin, ei enää pidetä.[6]

Levytyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

King’s Collegen kappeli Cambridgessä, Englannissa

Miserere on myöhäis­renesanssi­musiikin eniten levytettyjä sävellyksiä. Yksi tunnetuimmista on David Willcocksin ohjaama, maaliskuussa 1963 julkaistu Cambridgen yliopiston King’s Collgen kuoron levy, jossa se lauletaan englanniksi. Sopraano-osuudet lauloi solistina silloin 12-vuotias Roy Goodman.[8][9] Esitys oli alun perin Evensong for Ash Wednesday -nimisellä LP-levyllä, mutta siitä Miserere on myöhemmin kopioitu useille erikseen julkaistuille levyille.

Levyjä, joiden liitteenä on teoksen historiaa käsittelevä esittelyvihkonen, ovat julkaisseet The Sixteen, The Tallis Scholars ja myöhemmin Tenebre-kuoro.

Vuonna 2015 Sikstiiniläiskappelin kuoro julkaisi ensimmäisen CD-levynsä, jolla on myös vuoden 1661 koodeksin mukainen versio teoksesta Miserere Sikstiiniläis­kappelissa äänitettynä.[10]

Miserere elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sävellys on esiintynyt myös elokuvissa kuten Tulivaunut (Chariots of Fire, 1981) Seitsemännen portaan enkeli (Angela’s Ashes, 1999) ja Face/Off – kahdet kasvot (1997).[11]

Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Miserere (Allegri)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ”Miserere mei Deus”, Otavan iso musiikkitietosanakirja, 4. osa (Laulu–Rantasalo), s. 269. Otava, 1979. ISBN 951-1-04763-9.
  2. ”Allegri”, Tietosanakirja, 1. osa (A–Confort), s. 281–282. Tietosanakirja Oy, 1909. Teoksen verkkoversio.
  3. a b c d Tuomi Elmgren-Heinonen: ”Mozart, Wolfgang Amadeus”, Suuri musiikkikirja, s. 722–723. Otava, 1959.
  4. a b c ”Miserere mei Deus”, Otavan iso musiikkitietosanakirja, 1. osa (A–Dallapé), s. 97. Otava, 1979. ISBN 951-1-02381-0.
  5. Grove's Dictionary of Music and Musicians, 5th ed.. {{{Julkaisija}}}, 1954.
  6. a b Pierangela Zandanel: Allegri's Miserere - From Sistine Chapel Captivity to Immortal Life. Italy Magazine, 13.11.2011. Artikkelin verkkoversio.
  7. James Bone: Vatican reveals Wolfgang Mozart's papal honour. The Australian, 16.8.2011. Artikkelin verkkoversio.
  8. Breakfast programme BBC Radio 3. Viitattu 2.2.2017.
  9. Roy Goodman, Conductor, Violin Bach Cantatas Website. Viitattu 2.2.2017.
  10. Sistine Chapel Choir to release first ever album in time for Christmas. Catholic Herald, 10.9.2015. Artikkelin verkkoversio.
  11. If it wasn't for Mozart, this piece would have been forgotten forever classicfm.com. Viitattu 2.2.2017.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]