Miron Smirnov
Miron Nikolajevitš Smirnov (ven. Миро́н Никола́евич Смирно́в, 10. elokuuta 1820, toisen tiedon mukaan 1821 Säämäjärvi – 1. kesäkuuta 1895 Käkisalmi) oli karjalainen kauppias ja kotiseuduntutkija.[1]
Miron Smirnov syntyi maalaiskauppiaan perheeseen. Säämäjärven ponomari opetti hänet lukemaan, ja myöhemmin hän työskenteli kauppiaan apupoikana Aunuksessa. 1830-luvulla Smirnov muutti Suomeen, jossa hän toimi muun muassa kauppa-apulaisena ja sahan johtajana. Vuonna 1852 Smirnov sai Suomen kansalaisuuden ja seuraavana vuonna hänestä tuli Joensuun kaupungin porvari. Vuonna 1861 hän rakensi Joensuun Hasanniemeen Suomen ensimmäisen höyrysahan ja myöhemmin hän oli yksi Joensuun ja Pietarin välillä liikennöineen matkustaja-aluksen omistajista.[1]
1860-luvun alusta lähtien Smirnov harjoitti hyväntekeväisyyttä ja osallistui muun muassa Säämäjärven koulun perustamiseen. Hän teki kotiseuduntutkimusta ja julkaisi joukon artikkeleita karjalaisten etnografiasta ja kansanperinteestä. Vuonna 1890 ilmestyi Smirnovin teos Golos korela (”Karjalaisen ääni”),[1] joka sisältää myös muutamia karjalan kielellä laadittuja runoja[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Karelija: entsiklopedija, tom 3, s. 104. Petrozavodsk: Petropress, 2011. ISBN 978-5-8430-0127-8.
- ↑ Sjamozero: Miron Smirnov syamozero.ru. Viitattu 14.8.2012. (venäjäksi)