Mikko Heikinheimo
Aukusti Mikko Heikinheimo (vuoteen 1906 Heikel; 7. tammikuuta 1881 Rovaniemi[1] – 23. huhtikuuta 1960 Helsinki[2]) oli Teknillisen korkeakoulun sähkötekniikan professori 1916–1945.[3]
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Heikinheimon vanhemmat olivat ylimetsänhoitaja Johan Henrik Heikel ja Lina Harlin. Hän pääsi ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1899 ja valmistui insinööriksi Polyteknillisestä opistosta 1905. [4] Charlottenburgissa Heikinheimo opiskeli 1905–1907. Hän oli ennen yliopistouraansa Helsingin sähkölaitoksen käyttöinsinööri 1908–1913 ja opettaja Tampereen teknillisessä opistossa 1913–1916. Tampereen ja Rauman ja niiden ympäristöjen valo- ja voimalaitostarkastajana Heikinheimo toimi 1915–1919 ja Suomen höyrykattilayhdistyksen yli-insinöörinä 1917. Hän oli myös Voima- ja polttoainetaloudellisen yhdistyksen yli-insinööri ja toimitusjohtaja 1918–1919. Aikakauslehti Sähkö ja Voiman toimittaja Heikinheimo oli 1908–1909. Eläkkeellä hän toimi maanviljelijänä Pernajan Sarvisalon saaressa.[1][2][5]
Heikinheimo oli naimisissa vuodesta 1908 kamreeri, pääkirjanpitäjä Anna Reinilän (entinen Rehnbäck) (k. 1960) kanssa. Heikinheimon isoisä oli Albert Heikel[6] ja tytär sisustustaiteilija Maija Heikinheimo.[3][4]
Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Kaskadimuuttajat: 1, 1914
- Keksintöjen kirja: Sähkö ja sen käyttö, 1932 (päätoim.)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on (Aikalaiskirja) 1954, s. 188 (Viitattu 3.7.2019)
- ↑ a b Professori Mikko Heikinheimo kuollut. Helsingin Sanomat, 27.4.1960, s. 18.
- ↑ a b Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 880. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ Fraser, Ole (toim.): Suomen Sähköinsinööriliitto r.y. Matrikkeli. Finlands Elektroingenjörsförbund r.f. Matrikel 1926–1951, s. 85–86. Helsinki: Suomen Sähköinsinööriliitto, 1951.
- ↑ Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 512. Otava 1968.
| ||||||||||
