Mikael Lindgren

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ilkka Mikael Lindgren (16. marraskuuta 1969 Norrbärke, Ruotsi) on entinen suomalainen kreikkalais-roomalaisen tyylin painija. Hän toimi Suomen Painiliiton päävalmentajana 2005–2008[1].

Ruotsissa syntyneen Mikael Lindgrenin painiuran huippuvuosi oli 1993. Tuolloin hän voitti ensimmäisen Suomen mestaruutensa ja kaksi arvokisamitalia.[2] Istanbulin EM-kisoissa hän voitti kultaa[2] kukistettuaan finaalissa Ukrainan Ruslan Hakimovin. Tukholman MM-kisoista tuli pronssia[2]. Olympiaedustus Atlantassa 1996 päättyi kyyneliin, kun Lindgren painoi punnituksessa yli sallitun 57 kilon eikä päässyt lainkaan painimaan[2].

Muhoksen Voittoa ja Oulun Pyrintöä edustanut Mikael Lindgren voitti viimeisen Suomen mestaruutensa 1999.[2] Hän paini vielä 2000-luvun alkuvuosina Saksan Bundesliigassa.

Mikael Lindgrenin veli Åke Lindgren on yltänyt painin SM-mitaleille.[2] Heidän serkkunsa on jääkiekon moninkertainen Suomen mestari Ilkka Mikkola.[2]

Saavutuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Olympiakisoissa hylättiin ylipainon vuoksi 1996 (sarja 57 kg) [2]
  • MM-pronssia 1993 (sarja 57 kg) [2]
  • EM-kultaa 1993 (sarja 57 kg) [2]
  • SM-kultaa 1993 (sarja 57 kg) sekä 1998–1999 (63 kg) [2]
  • SM-hopeaa 1994 (sarja 62 kg) [2]
  • SM-pronssia 1992 (sarja 57 kg), 1996 (sarja 62 kg) ja 1997 (sarja 63 kg) [2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 183. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lindgren jättää Painiliiton päävalmentajan paikan 7.10.2008. Kaleva. Viitattu 19.5.2009.
  2. a b c d e f g h i j k l m Siukonen, s. 183

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Tämä urheilijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.