Miina Härma

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Miina Härma.

Miina Härma (ent. Hermann[1], 9. helmikuuta 186416. marraskuuta 1941) oli virolainen säveltäjä, urkuri ja kuoronjohtaja[1]. Hänen kuoromusiikkituotantonsa on laaja, ja monet hänen teoksistaan kuuluvat virolaisten kuorojen vakituiseen ohjelmistoon.

Valmistuttuaan Pietarin konservatoriosta vuonna 1890 Härma jäi työskentelemään Pietariin. Hän myös esiintyi urkurina Pietarissa, Virossa, Saksassa ja Suomessa. Hän asettui vuonna 1894 Tarttoon, mutta asui vuosina 1903–1915 Venäjän Kronstadtissa. Palattuaan Tarttoon hänestä tuli vuonna 1917 musiikin opettaja paikallisessa koulussa, joka nykyisin tunnetaan Miina Härma Gümnaasiumina. Härma työskenteli lisäksi muun muassa musiikkilehdissä ja johti lukuisia kuoroja. Hänen vuosina 1894–1904 johtamansa Miina Hermanni Segakoor teki myös lukuisia konserttimatkoja ulkomaille, mm. Suomeen. Miina Härma vieraili itse Suomessa useaan otteeseen myöhemminkin. Hän sävelsi useita lauluja ja mm. laulunäytelmän Kalev ja Linda (1897).

Härma teki taiteellista yhteistyötä runoilija Anna Haavan kanssa. Hän kuoli Tartossa ja hänet haudattiin Raadin hautausmaalle.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, osa 3, p. 1026. Otava, 1968.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja, s. 190–191. Helsinki: Otava, 1948.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.