Siirry sisältöön

Miho Takagi

Wikipediasta
Mitalit
Miho Takagi
Miho Takagi
Maa:  Japani
Naisten pikaluistelu
Olympiarenkaat Olympialaiset
Kultaa KultaaPyeongchang 2018joukkuetakaa-ajo
Kultaa KultaaPeking 20221 000 m
Hopeaa HopeaaPyeongchang 20181 500 m
Hopeaa HopeaaPeking 2022500 m
Hopeaa HopeaaPeking 20221 500 m
Hopeaa HopeaaPeking 2022joukkuetakaa-ajo
Pronssia PronssiaPyeongchang 20181 000 m
Pronssia PronssiaMilano–Cortina 2026500 m
Pronssia PronssiaMilano–Cortina 20261 000 m
Pronssia PronssiaMilano–Cortina 2026joukkuetakaa-ajo
Yleisluistelun MM-kilpailut
Kultaa KultaaAmsterdam 2018yhteispisteet
Hopeaa HopeaaCalgary 2019yhteispisteet
Hopeaa HopeaaHamar 2022yhteispisteet
Pronssia PronssiaHamar 2017yhteispisteet
Pronssia PronssiaHeerenveen 2026yhteispisteet
Sprinttereiden MM-kilpailut
Kultaa KultaaHamar 2020yhteispisteet
Kultaa KultaaInzell 2024yhteispisteet
Hopeaa HopeaaHeerenveen 2019yhteispisteet
Matkakohtaiset MM-kilpailut
Kultaa KultaaHeerenveen 2015joukkuetakaa-ajo
Kultaa KultaaInzell 2019joukkuetakaa-ajo
Kultaa KultaaSalt Lake City 2020joukkuetakaa-ajo
Kultaa KultaaCalgary 20241 000 m
Kultaa KultaaCalgary 20241 500 m
Kultaa KultaaHamar 20251 000 m
Hopeaa HopeaaKolomna 2016joukkuetakaa-ajo
Hopeaa HopeaaGangwon 2017joukkuetakaa-ajo
Hopeaa HopeaaInzell 20191 500 m
Hopeaa HopeaaHamar 2025joukkuetakaa-ajo
Pronssia PronssiaKolomna 2016yhteislähtö
Pronssia PronssiaGangwon 20171 500 m
Pronssia PronssiaSalt Lake City 20201 000 m
Pronssia PronssiaHeerenveen 20231 000 m
Pronssia PronssiaHeerenveen 20231 500 m

Miho Takagi (jap. 髙木美帆, Takagi Miho; s. 22. toukokuuta 1994)[1] on japanilainen pikaluistelun kaksinkertainen olympiavoittaja ja yhdeksänkertainen maailmanmestari.

Takagi osallistui olympialaisiin ensimmäisen kerran Vancouverissa 2010. Tuolloin hän sijoittui 1 500 metrillä 23:nneksi ja 1 000 metrillä 35:nneksi sekä oli varanaisena joukkuetakaa-ajossa hopeaa saavuttaneessa Japanin joukkueessa. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän voitti kultaa joukkuetakaa-ajossa sekä saavutti hopeaa 1 500 metrillä ja pronssia 1 000 metrillä. 3 000 metrillä hän oli viides. Joukkuetakaa-ajon kultamitalijoukkueeseen kuului myös hänen isosiskonsa Nana Takagi[2]. Pekingin olympialaisissa 2022 hän voitti kultaa 1 000 metrillä ajalla 1.13,19, saavutti hopeaa 500 metrillä, 1 500 metrillä ja joukkuetakaa-ajossa sekä sijoittui kuudenneksi 3 000  metrillä. Milanon ja Cortinan olympialaisissa 2026 hän sai pronssia 500 ja 1 000 metrillä sekä joukkuetakaa-ajossa. 1 500 metrillä hän oli kuudes.

Takagi voitti matkakohtaisissa MM-kilpailuissa joukkuetakaa-ajon maailmanmestaruuden Heerenveenissä 2015, Inzellissä 2019 ja Salt Lake Cityssä 2020, jossa Japani teki maailmanennätyksen 2.50,76. Hän voitti 1 000 ja 1 500 metrin maailmanmestaruuden Calaryssa 2024 sekä 1 000 metrin maailmanmestaruuden Hamarissa 2025. Hän saavutti MM-hopeaa joukkuetakaa-ajossa Kolomnassa 2016, Gangwonissa 2017 ja Hamarissa 2025 sekä 1 500 metrillä 2019. MM-pronssia hän sai yhteislähdössä 2016, 1 500 metrillä 2017 ja 2023, 1 500 metrillä 2020 ja 2023 sekä joukkuetakaa-ajossa 2024. Yleisluistelun MM-kilpailuissa hän saavutti kultaa Amsterdamissa 2018, hopeaa Calgaryssä 2019 ja Hamarissa 2022, pronssia Hamarissa 2017 ja Heerenveenissä 2026 sekä sijoittui kuudenneksi Berliinissä 2016, 11:nneksi Calgaryssä 2015 ja 12:nneksi Heerenveenissä 2014. Sprinttereiden MM-kilpailuissa hän saavutti kultaa Hamarissa 2020 ja Inzellissä 2024 sekä hopeaa Heerenveenissä 2019. Vuosina 2011–2012 hän voitti viisi juniorien maailmanmestaruutta.

Takagi voitti maailmancupin kokonaiskilpailun ja 1 500 metrin cupin kaudella 2017–2018[3]. Kaudella 2016–2017 hän sijoittui toiseksi maailmancupin kokonaiskilpailussa ja 1 000 metrin cupissa sekä kolmanneksi 1 500 metrillä[4]. Kaudella 2018–2019 hän sijoittui toiseksi sekä 1 000[5] että 1 500 metrin[6] maailmancupeissa. Kaudella 2019–2020 hän oli toinen 1 500 metrin cupissa. Kaudella 2021–2022 hän voitti 1 500 metrin cupin ja oli toinen 1 000 metrillä. Hän voitti 1 000 ja 1 500 metrin cupit kausilla 2022–2023, 2023–2024 ja 2024–2025. Hän voitti 1 500 metrin cupin kaudella 2025–2026.[7] Hän on voittanut kauden 2025–2026 loppuun mennessä 56 maailmancupin osakilpailua, sijoittunut 38 kertaa toiseksi ja 13 kertaa kolmanneksi.

Ennätykset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
MatkaAikaPaikkaPäivä
500 metriä37,12Peking13. helmikuuta 2022
1 000 metriä1.11,71Salt Lake City9. maaliskuuta 2019
1 500 metriä1.49,83Salt Lake City10. maaliskuuta 2019
3 000 metriä3.55,45Calgary10. joulukuuta 2021
5 000 metriä7.00,08Calgary16. joulukuuta 2022
joukkuesprintti1.24,32Salt Lake City19. tammikuuta 2024
joukkuetakaa-ajo2.50,76Salt Lake City14. helmikuuta 2020

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Miho Takagi Olympedia. (englanniksi)
  2. ↑ Fielding, Gus: Miho Takagi overjoyed after claiming coveted gold medal in team pursuit The Japan Times. 22.2.2018. Arkistoitu 26.4.2019. Viitattu 7.3.2018. (englanniksi)
  3. ↑ ISU World Cup Speed Skating Finals 2017-2018 ISU. Viitattu 3.4.2018. (englanniksi)
  4. ↑ ISU World Cup Speed Skating Final March 11-12, 2017 ISU. Viitattu 3.4.2018. (englanniksi)
  5. ↑ ISU World Cup 1000m Ladies Season: 2018 ~ 2019 isuresults.eu. Viitattu 26.3.2019. (englanniksi)
  6. ↑ ISU World Cup 1500m Ladies Season: 2018 ~ 2019 isuresults.eu. Viitattu 26.3.2019. (englanniksi)
  7. ↑ WORLD CUP STANDINGS ISU. Viitattu 13.3.2025.
Naisten 1 000 metrin pikaluistelun olympiavoittajat

1960: Klara Guseva | 1964: Lidija Skoblikova | 1968: Carry Geijssen | 1972: Monika Pflug | 1976: Tatjana Averina | 1980: Natalja Petrusjova | 1984: Karin Enke | 1988: Christa Rothenburger | 1992: Bonnie Blair | 1994: Bonnie Blair | 1998: Marianne Timmer | 2002: Chris Witty | 2006: Marianne Timmer | 2010: Christine Nesbitt | 2014: Zhang Hong | 2018: Jorien ter Mors | 2022: Miho Takagi | 2026: Jutta Leerdam |

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Miho_Takagi&oldid=23885195”