Miesten 500 metrin luistelu talviolympialaisissa 1932

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Miesten 500 metrin luistelu Lake Placidin talviolympialaisissa 1932 käytiin 4. helmikuuta. Amerikkalaisittain yhteislähdöillä kilpailtu 500 metriä käytiin Lake Placidin olympiapikaluistelun ensimmäisenä matkana: kilpailut alkoivat heti avajaisten jälkeen.[1] Kilpailijoita oli 16 kuudesta maasta. Kilpailupaikkana toimi muiden pikaluistelumatkojen tavoin Lake Placidin olympiastadion.

500 metrin olympiavoittajaksi luisteli isäntämaa Yhdysvaltoja edustanut Jack Shea. Hopeaa saavutti norjalainen Bernt Evensen ja pronssille sijoittui Kanadan Alexander Hurd. Kyseiset mitalistit olivat historian ensimmäiset palkintokorokkeella olympiamitalinsa saaneet urheilijat. Tuolloinen Kansainvälisen olympiakomitean puheenjohtaja Henri de Baillet-Latour sekoitti palkintojenjaossa hopea- ja pronssimitalistit Evensenin ja Hurdin keskenään näiden seisottua väärillä paikoilla.[1]

Mitalistit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kultaa Hopeaa Pronssia
Jack Shea
 Yhdysvallat
Bernt Evensen
 Norja
Alexander Hurd
 Kanada

Ennätykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lake Placidissa kilpailtiin yhteislähdöllä, minkä vuoksi olympiakisoissa luisteltuja aikoja ei hyväksytty virallisiksi ennätyksiksi. 500 metrin luistelun kilpailuhetkellä voimassa olleet maailman- ja olympiaennätykset olivat seuraavat:

Ennätys Aika Urheilija Ennätys syntyi
Maailman-
ennätys
42,6 Suomi Clas Thunberg Sveitsi Sankt Moritz 13. tammikuuta 1931
Olympia-
ennätys
43,4 Suomi Clas Thunberg
Norja Bernt Evensen
Sveitsi Sankt Moritz 13. helmikuuta 1928
Sveitsi Sankt Moritz 13. helmikuuta 1928

Kilpailutapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuerät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpailijat jaettiin kolmeen alkuerään, ja jokaisen erän kaksi nopeinta luistelijaa selviytyivät loppukilpailuun.
      Loppukilpailuun selviytyneet

1. alkuerä

Sija Urheilija Aika
1. Kanada Frank Stack 44,3
2. Yhdysvallat Jack Shea
3. Japani Shozo Ishihara
4. Norja Erling Lindboe
5. Japani Yasuo Kawamura

Ensimmäisen alkuerän puoliväliin saakka johdossa oli Japanin Shozo Ishihara. Maaliviivan ylittivät kuitenkin ensimmäisinä rintarinnan loppusuoralla luistelleet kanadalainen Frank Stack ja yhdysvaltalainen Jack Shea, joka hiljensi ennen maalia saavutettuaan varman jatkopaikan.[1]

2. alkuerä

Sija Urheilija Aika
1. Norja Bernt Evensen 45,3
2. Kanada William Logan
3. Yhdysvallat Raymond Murray
4. Japani Tokuo Kitani
5. Kanada Leopold Sylvestre

Toisen alkuerän voitti kyseisen matkan tuolloinen hallitseva olympiavoittaja, Norjan Bernt Evensen. Hänen jälkeensä loppukilpailuun eteni yhden kisan ennakkosuosikeista, Raymond Murrayn, voittanut Kanadan William Logan.[1]

3. alkuerä

Sija Urheilija Aika
1. Kanada Alexander Hurd 44,9
2. Yhdysvallat John Farrell
3. Yhdysvallat Allan Potts
4. Norja Håkon Pedersen
5. Norja Hans Engnestangen
6. Japani Tomeju Uruma

Kolmannen alkuerän voittoon luisteli kanadalainen Alexander Hurd. Toisen jatkopaikan voitti yhdysvaltalainen John Farrell ennen maanmiestään Allan Pottsia. Yksi kisan ennakkosuosikeista, norjalainen Håkon Pedersen karsiutui loppukilpailusta jouduttuaan Pottsin häiritsemäksi. Tilanteesta ei kuitenkaan ilmeisesti valitettu.[1]

Loppukilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sija Urheilija Aika
Kultaa Yhdysvallat Jack Shea 43,4
Hopeaa Norja Bernt Evensen 5 m jäljessä
Pronssia Kanada Alexander Hurd 8 m jäljessä
4. Kanada Frank Stack
5. Kanada William Logan
6. Yhdysvallat John Farrell

Loppukilpailu käytiin Yhdysvallat–Kanada-jääkiekko-ottelun välitauolla. Lähtöjärjestys sisäreunasta ulospäin oli Evensen, Farrell, Shea, Logan, Stack ja Hurd. Shea siirtyi heti lähdön jälkeen selvään johtoon Evensenin ja Loganin seuratessa tätä. Hän ei enää luopunut johtoasemastaan ja saapui maaliin ensimmäisenä, viitisen metriä ennen Evenseniä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]