Metyylikinnamaatti
| Metyylikinnamaatti | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Metyyli-(E)-3-fenyyliprop-2-enoaatti |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | COC(=O)C=CC1=CC=CC=C1 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C10H10O2 |
| Moolimassa | 162,18 g/mol |
| Sulamispiste | 36,5 °C[1] |
| Kiehumispiste | 261,9 °C[1] |
| Tiheys | 1,0911 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 0,4055 g/l (25) °C[3] |
Metyylikinnamaatti (C10H10O2) eli metyylisinnamaatti on tyydyttymättömiin estereihin kuuluva aromaattinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää hajusteiden valmistukseen. Metyylikinnamaattia esiintyy useissa kasveissa, muun muassa kamferibasilikassa, pikkugalangajuuressa ja mansikoissa[2][4].
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa metyylikinnamaatti on valkoista kiteistä ainetta, jolla on miellyttävä haju. Yhdiste ei juurikaan liukene veteen mutta liukenee orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja asetoniin.[2][1][4]
Metyylikinnamaattia valmistetaan metanolin ja kanelihapon esteröintireaktiolla tai vaihtoehtoisesti bentsaldehydin ja metyyliasetaatin Claisen-kondensaatiolla.[2][1][4]
Metyylikinnamaattia käytetään hajusteena esimerkiksi saippuoissa ja kosmetiikkatuotteissa sekä aromiaineena.[2][1][5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 414. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c d e Johannes Panten & Horst Surburg: "Flavors and Fragrances, 3. Aromatic and Heterocyclic Compounds", Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Verkossa, rajattu lukuoikeus (englanniksi)
- ↑ Samuel H. Yalkowsky, Yan He, Parijat Jain: Handbook of aqueous solubility data, s. 666. CRC Press, 2016. ISBN 9780849315329. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 9.4.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 228. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3-11-011451-5. (englanniksi)
- ↑ Robert G. Eilerman: "Cinnamic Acid, Cinnamaldehyde, and Cinnamyl Alcohol", teoksessa: Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2014. Verkossa, rajattu lukuoikeus