Metyylidietanoliamiini
| Metyylidietanoliamiini | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-[2-hydroksietyyli(metyyli)amino]etanoli |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | CN(CCO)CCO |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C5H13NO2 |
| Moolimassa | 119,164 g/mol |
| Sulamispiste | -21 °C[1] |
| Kiehumispiste | 247 °C[1] |
| Tiheys | 1,038 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Liukenee veteen |
Metyylidietanoliamiini (C5H13NO2) eli N-metyylidietanoliamiini on aminoalkoholeihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa teollisuuden kaasuvirtojen puhdistamiseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Huoneenlämpötilassa metyylidietanoliamiini on väritöntä tai kellertävää nestettä. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen ja lisäksi useisiin orgaanisiin liuottimiin, esimerkiksi alkoholeihin, dimetyylisulfoksidiin, asetoniin ja dikloorimetaaniin. Metyylidietanoliamiini on emäksistä.[2][3][4]
Metyylidietanoliamiini valmistamiseen käytetään kahta menetelmää. Dietanoliamiini reagoi paraformaldehydin kanssa imiiniksi, joka pelkistetään vedyttämällä metyylidietanoliamiiniksi. Toinen tapa on metyyliamiinin reaktio etyleenioksidin kanssa, mutta tässä reaktiossa muodostuu myös muita yhdisteitä.[2][3][5][6]
Metyylidietanoliamiinia käytetään poistamaan happamia kaasuja, kuten hiilidioksidia ja divetysulfidia erityisesti öljyteollisuudessa. Yhdistettä käytetään myös valmistettaessa pinta-aktiivisia aineita ja orgaanisen kemian synteeseissä hyödyllisiä boronaattiestereitä.[2][3][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Alén, Raimo: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 587. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3.
- ↑ a b c d Saher H. Siddiqui: "N-Methyldiethanolamine", teoksessa e-EROS Encyclopedia of Reagents for Organic Synthesis, John Wiley & Sons, New York, 2018. Teoksen verkkoversio Viitattu 27.5.2023.
- ↑ a b c Martin Ernst, Johann-Peter Melder, Franz Ingo Berger & Christian Koch: "Ethanolamines and Propanolamines", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2022. s. 9-10, 12 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ Metyylidietanoliamiinin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 27.5.2023.
- ↑ a b Carol Jones, Martha R. Edens & J. Fred Lochary: "Alkanolamines from Olefin Oxides and Ammonia", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004. Vol. 2 s. 138
- ↑ a b Peter Roose, Michael G. Turcotte & John W. Mitchell: "Methylamines", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. s. 3 (luvun sisäinen sivunumerointi)