Metso-ohjelma

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

METSO-ohjelma on Suomessa metsänomistajille suunnattu, vapaaehtoisuuteen perustuva metsiensuojeluohjelma, jota ohjaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö. Metso-toimintaohjelma on vuosille 2008-2016. Metso-ohjelman tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys.

Ohjelman kokeiluvaihe käynnistyi valtioneuvoston periaatepäätöksellä vuonna 2002 ja sitä kesti vuoteen 2007 saakka. Suojeltuja hehtaareja kertyi noin 6 000, ja suojelun toteutus maksoi 25 miljoonaa euroa. METSO-ohjelman kokeiluvaiheen keinot ja tulokset herättivät kiinnostusta metsänomistajien keskuudessa, ja suojeluhalukkuutta on löytynyt. Nykyinen METSO-ohjelma käynnistyi valtioneuvoston periaatepäätöksellä maaliskuussa 2008. Ohjelmakausi jatkuu aina vuoteen 2016. Kesäkuussa 2014 valtioneuvosto antoi periaatepäätöksen, joka jatkaa ohjelmaa vuoteen 2025.[1]

METSO tarjoaa metsänomistajille vapaaehtoisia keinoja suojella ja hoitaa metsää. Ohjelma pyrkii turvaamaan metsien monimuotoisuuden kannalta tärkeitä ja lajistoltaan monipuolisia metsäluontokohteita. Ohjelman keinoin metsien monimuotoisuutta voivat suojella paitsi yksityiset maanomistajat niin maaseudulla kuin kaupungissa, myös kunnat, seurakunnat, yritykset, perikunnat sekä erilaiset metsänomistajien yhteistoimintaverkostot. Tavoitteena on vuoteen 2025 mennessä suojella yhteensä 90 000 hehtaaria metsää.[1]

METSOn tavoitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metson tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. Tämän toteuttamiseksi tavoitteena on saada pysyvään suojeluun 96 000 hehtaaria metsää sekä perustamalla yksityisiä suojelualueita että hankkimalla metsää valtiolle.

Kestävän metsätalouden rahoituslain (544/2007) [2] keinoilla pyritään turvaamaan vähintään 82 000 hehtaaria monimuotoisuudelle tärkeitä kohteita.

Metsän luonnontieteellinen arvo ratkaisee[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monimuotoisuuden kannalta arvokkaimpia elinympäristöjä on kymmenen eri päätyyppiä. Arvokkaita elinympäristöjä ovat esimerkiksi lehdot, korvet sekä metsäluhdat ja tulvametsät. Kaikki arvokkaat elinympäristöt esitellään METSOn luonnontieteellisissä valintaperusteissa, joiden avulla ohjelmaan sopivat alueet valitaan.

Kymmenen METSO-ohjelmaan soveltuvaa elinympäristöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

METSO-ohjelmaan tarjottavan maa-alueen on siten edustettava jotakin kymmenestä arvokkaasta elinympäristötyypistä ja täytettävä vähintään yksi luonnontieteellinen valintaperuste. Lisäksi myös taloudellisia ja maisemallisia näkökohtia voidaan huomioida.

METSOn keinoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

METSO-ohjelman tarjoamat vaihtoehdot metsänomistajalle ovat pysyvä suojelu, määräaikainen suojelu ja metsäluonnonhoito.

Pysyvän suojelun vaihtoehtoja on kolme: yksityisen suojelualueen perustaminen, alueen myynti valtiolle pysyvään suojeluun tai alueen vaihto valtion maahan.

Määräaikaisen suojelun keino on kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukainen ympäristötukisopimus, joka tehdään yleensä kymmeneksi vuodeksi kerrallaan. Luonnonsuojelulain (1096/1996) nojalla toteutetaan myös määräaikaisia suojelujaksoja ja pisimmillään määräaikaisen luonnonsuojelusopimuksen voi tehdä 20 vuodeksi.

Suojelualueen perustaminen ei vaikuta alueen muuhun käyttöön, jos käyttö ei vaaranna suojelutavoitteita. Niinpä esimerkiksi metsästys- ja kalastuslain mukainen toiminta voi jatkua alueella ennallaan, ellei maanomistaja toisin halua. Maanomistaja saa metsänsä suojelusta täyden korvauksen, jonka suuruus riippuu suojelun keinosta, maa-alueesta sekä puutuotannon menetyksistä.

Metsäluonnonhoito voi olla luonnonarvojen ylläpitämistä, lisäämistä tai metsän palauttamista luonnontilaisemmaksi. Luonnonhoitotyöt suunnitellaan yhdessä metsänomistajan kanssa eikä metsänomistajalle aiheudu hoidosta kuluja.

METSOn toteuttajat ja vastuutahot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tietoa METSO-ohjelmasta on saatavissa Metsonpolku-verkkosivustolta, josta löytyy ajankohtaisia uutisia, tiedotteita ja tietoa METSOsta sekä esitteitä ladattavaksi.[3]

METSO-kohteesta päätökset tekee Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, joka päättää luonnonsuojelulain mukaisesta pysyvästä ja määräaikaisesta suojelusta. Metsäkeskus päättää kestävän metsätalouden rahoituslain (Kemera) mukaisesta ympäristötuesta ja luonnonhoidosta.

METSO-ohjelmaa ohjaavat ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö, ja sen päätoteuttajia ovat Metsähallitus sekä alueelliset metsäkeskukset ja ympäristökeskukset.

METSO-ohjelman tutkimuskokonaisuuden muodostavat Metlan METSO-hankkeet sekä maa- ja metsätalousministeriön yhteistutkimushankkeet. Yksi METSO-ohjelman neljästätoista toimenpiteestä on ohjelman ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten seuranta. Seuranta tuottaa tietoa ohjelman käytännön toteutuksesta sekä vaikutuksista paikallisella ja valtakunnallisella tasolla. Päävastuu seurannan toteuttamisesta on Metlalla ja Suomen ympäristökeskuksella maa- ja metsätalousministeriön ja ympäristöministeriön ohjauksessa. Yhteistyötä tehdään laajasti eri tahojen kanssa.

Seurannan toteuttamiseksi tarvitaan ajantasaista tietoa METSO-elinympäristöistä, toimenpiteiden toimivuudesta ja vaikutuksista, eri toimijatahojen näkemyksistä ja ohjelman kehitystarpeista. Metlassa käynnistyi vuoden 2009 alusta METSO-tutkimushankkeita, jossa toteutetaan käytännön seurantatyötä sekä tehdään sitä tukevaa tutkimusta.

Maa- ja metsätalousministeriön yhteistutkimusvaroilla tuetaan METSO-tutkimusta talousmetsissä. Tutkimuksella pyritään tuottamaan ohjelman tavoitteiden kannalta välttämättömiä perustietoja sekä tietoa toimenpiteiden seurantaan ja kehittämiseen.

Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten lajien tutkimukseen keskittynyt PUTTE-ohjelma on myös osa METSOa. PUTTE-ohjelman tavoitteena on lisätä tieteellisesti korkeatasoista metsiensuojelua ja uhanalaisuusarviointeja tukevaa lajistotutkimusta. Yksi päätavoitteista on tuottaa laadukkaita määritysoppaita, jotka palvelevat ympäristöhallintoa, lisäävät luontoharrastamisen mahdollisuuksia ja laajentavat harrastusta uusiin eliöryhmiin. Lisäksi parannetaan tiedonkulkua lajistoasioissa metsien- ja maankäytön suunnittelusta vastaaville.

Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion METSO-luonnonhoito -kehittämishankkeella välitetään tutkimustietoa käytäntöön. Metsähallitus jatkaa muun muassa ennallistamista.

Metsänhoitoyhdistykset antavat metsänomistajille neuvontaa myös METSOn eri vaihtoehdoista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Metsien monimuotoisuusohjelma METSO jatkuu vuoteen 2025 9.6.014. Metsähallitus. Viitattu 10.6.2014.
  2. Kestävän metsätalouden rahoituslaki 11.5.2007/544 FINLEX - Valtion säädöstietopankki. Viitattu 18.4.2010.
  3. METSO - Metsien monimuotoisuus Ympäristöministeriö ja Maa- ja metsätalousministeriö. Viitattu 18.4.2010.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metsiensuojelun lainsäädäntöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimustietoa Metsosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]