Tulvametsä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tulvametsä on metsäalue, joka sijaitsee joen varrella tai järven rannalla alueella, jossa esiintyy usein tulvia. Luonnontilaiset tulvametsät ovat harvinaisia, joten niiden ekosysteemit ovat arvokkaita luonnon monimuotoisuuden kannalta. Tulvametsät muistuttavat järvien rantojen metsäluhtia.[1] Yleisimmin tulvametsät ovat lehtipuuvaltaisia. Tulvia esiintyy näissä metsissä niin usein, että tulvien vaikutus näkyy alueen kasvistossa.[2] Tulvametsät eroavat metsäluhdista selvimmin siten, että tulvametsät ovat kosteita keväällä, mutta metsäluhdat ovat kosteita läpi kesän.[3]

Tulvametsää on UK-puistoSompioKemihaara Natura 2000 -alueella.[4] Tulvametsiä on myös Amazon-joen, Mekong-joen ja Bangladeshissa virtaavan Meghna-joen suistossa.[5]

Tulvametsien maaperä on kivennäismaan ja eloperäisten maalajien sekoitusta. Tulvametsät ovat epäsuotuisia kasvupaikkoja monille tavallisten metsien tyypillisille kasveille, kuten metsäsammalille ja varpukasveille ja niiden sijaan tulvametsissä kasvaa enemmän tulvaa kestäviä kasveja. Lehtometsissä esiintyvät kukkakasvit ovat usein keväällä kukkivia ja niitä ovat valko- ja keltavuokot. Tulvametsät ovat usein varjoisia ja näin ollen siellä esiintyy myös monia varjossa viihtyviä kasveja, kuten nokkosta, mesiangervoa ja ojakellukkaa. Tulvametsissä yleisesti kasvavia puita ovat pajut, hieskoivu, haapa sekä harmaa- ja tervaleppä.[6]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tulvametsät ja metsäluhdat Metso, metsien monimuotoisuus. 15.11.2019. Arkistoitu 19.4.2021. Viitattu 1.5.2022.
  2. Metsien erikoistyypit Ympäristö.fi. 9.12.2019. Ympäristöhallinto. Arkistoitu 26.1.2021. Viitattu 1.5.2022.
  3. Veden valtaamat metsät suojeluun 19.5.2020. Metsälehti. Viitattu 1.5.2022.
  4. UK-puisto - Sompio - Kemihaara Ympäristö.fi. 3.10.2019. Lapin ELY-keskus. Viitattu 21.5.2022.
  5. N. Sasidhar: Rain Forest Harvesting byFreshwater Flooded Forests Scribd. Viitattu 21.5.2022.
  6. Tulvametsät 1.9.2023. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 8.9.2023.