Metsän tarina

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Metsän tarina
Elokuvan julisteen suunnitteli Mia Selin.
Elokuvan julisteen suunnitteli Mia Selin.
Ohjaaja Ville Suhonen, Kim Saarniluoto[1]
Käsikirjoittaja Ville Suhonen[1]
Tuottaja Marko Röhr[2]
Säveltäjä Panu Aaltio[3]
Kuvaaja Hannu Siitonen, Mikko Pöllänen, Teemu Liakka[3]
Leikkaaja Kim Saarniluoto[4]
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Matila Röhr Productions[5]
Ensi-ilta 28. joulukuuta 2012[6]
Kesto 76 min.[2]
Alkuperäiskieli suomi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Metsän tarina on Ville Suhosen ja Kim Saarniluodon ohjaama, vuoden 2012 lopussa ensi-iltansa saanut suomalainen dokumenttielokuva. Elokuva esittelee suomalaista metsäluontoa eläimineen.[2] Kehyskertomuksena on kertojaääni-isän (Turkka Mastomäki) pojalleen (Christian Ruotanen) kertoma tarina metsään liittyvästä suomalaiskansallisesta mytologiasta. Vuodenkiertoa seuraava tarina alkaa syksystä ja päättyy kesään.[5][3]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaista luontodokumenttia ei useinkaan nähdä elokuvateatterissa: tuottaja Marko Röhrin mukaan ennen Metsän tarinaa kotimainen luontodokumentti oli ollut teatterilevityksessä viimeksi lähes 50 vuotta sitten.[5]

Ohjaaja Ville Suhosen mukaan metsän valintaa luontodokumentin aiheeksi puoltaa se, että suomalaisessa luonnossa suuria aiheita on kohtuullisen vähän. Vanhojen metsien katoaminen huolestuttaa tekijöitä, ja he haluavat elokuvallaan saada ihmiset näkemään luonnon arvon.[7]

Metsän tarinaa kuvattiin neljä vuotta.[7] Materiaalia kerättiin aluksi löyhän käsikirjoituksen pohjalta, kunnes pari vuotta myöhemmin elokuvalle saatiin ohjaaja. Esileikkauksen jälkeen leikkaajalla oli vielä käytettävissään kaksikymmentä tuntia kuvamateriaalia.[6]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuvassa ei käytetty kesyjä eläimiä eivätkä kuvaajat houkutelleet villieläimiä ruoalla.[6] Kuvaaja Hannu Siitosen mukaan toinen kuvaaja Mikko Pöllänen joutui muun muassa viettämään vaikeasti lähestyttäviä hirviä kuvatakseen jonkin aikaa hirvilaumassa hirveksi pukeutuneena. Toisinaan onnikin potkaisi: kalliolla leikkineet ilveksenpoikaset löytyivät sattumalta marjaretken yhteydessä.[7]

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Metsän tarina on kolmas Pölläsen ja Siitosen yhteinen luontodokumentti.[6]

Kriitikoiden näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helsingin Sanomien Nyt-liitteen Leena Virtanen antoi Metsän tarinalle kolme tähteä. Virtasen mukaan elokuvan kuvat ovat ”parhaimmillaan sykähdyttäviä”. Hän epäili kuitenkin pitkän kuvausajan näkyvän kuvan teknisen laadun vaihtelevuudessa. Virtanen harmitteli myös ”Hollywood-romanttisen” musiikin peittävän metsän äänet ja hiljaisuuden.[3]

Film-O-Holic.comin Lumi Tirronen arvosteli kerronnan pieniä epätarkkuuksia, joista esimerkkinä hän mainitsi käärmeen, jonka väitetään heräävän talviunilta. Hän kritisoi myös kerronnan määrää; parhaimmillaan elokuva on hänen mukaansa silloin, kun kuvia säestää vain musiikki. Tirronen antoi elokuvalle kolme tähteä viidestä (”hyvä, katsomisen arvoinen”[8]), mikä on myös Film-O-Holic.comin kolmen henkilön toimituskunnan elokuvalle antama keskiarvo.[5]

Myös Iltalehden Tuomas Riskala antoi Metsän tarinalle kolme tähteä viidestä (”tyydyttävä”). Riskala piti elokuvan kertojanääntä turhana ja jopa rasittavana elementtinä ”muuten onnistuneessa dokumentissa”.[9]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]