Metro 2033 (romaani)

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Metro 2033
Метро 2033
Alkuperäisteos
Kirjailija Dmitri Gluhovski
Kieli venäjä
Genre tieteiskirjallisuus
Julkaistu 2005
Sivumäärä 544
ISBN 5-699-13613-4
Suomennos
Suomentaja Anna Suhonen
Kustantaja Like
Julkaistu 2010
Ulkoasu nidottu
Sivumäärä 591
ISBN 978-952-01-0499-3
Seuraava Metro 2034
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta

Metro 2033 (ven. Метро 2033) on venäläisen kirjailijan Dmitri Gluhovskin esikoisteos vuodelta 2005.[1] Teos julkaistiin alun perin internetissä vuonna 2002. Teoksen käännösoikeudet on myyty useisiin maihin, ja Suomessa teos ilmestyi ensi kerran vuonna 2010. Metro 2033 on innoittanut myös samannimiseen videopeliin. Gluhovski on kirjoittanut teokselle kaksi jatko-osaa, jotka mukailevat nimeltään ensimmäistä osaa. Metro 2034 ilmestyi vuonna 2009, ja suomenkielinen käännös julkaistiin vuonna 2011. Vuonna 2015 ilmestyi sarjan kolmas osa, Metro 2035, joka perustuu videopeliin Metro: Last Light.[2]

Metro 2033 on post-apokalyptinen kertomus ydinsodan jälkeisestä Moskovasta, jossa ihmiskunnan viimeiset eloonjääneet ovat vetäytyneet asumaan metrotunneleihin. Teoksessa kuvattu metroverkosto vastaa tosimaailman Moskovan metroa.[3] Eletään nimenmukaisesti vuotta 2033, jolloin ydinsodasta on kulunut parikymmentä vuotta, mutta elämä maan päällä on yhä ihmiselle mahdotonta. Maan ovatkin vallanneet täysin uudenlaiset elämänmuodot, ja ihmisten osaksi on jäänyt taistella viimeisestä elintilastaan muukalaisia ja toisiaan vastaan. Teosta voi tarkastella dystopiana, jossa varoitetaan siitä, mihin liika teknologiausko ja ydinaseiden käyttäminen voi johtaa.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teos alkaa kuvauksella metrotunnelin elämästä VDNH-nimisellä asemalla, jossa päähenkilö Artjom asuu isäpuolensa Suhoin kanssa. Parikymppinen nuorukainen Artjom syntyi ennen ydinsodan alkua maan päällä, mutta joutui jo vauvana pakenemaan metrotunneleihin äitinsä kanssa. Hänen äitinsä kuitenkin menehtyi pian rottien hyökätessä metroasemalle tuhoten kaiken tieltään. Artjom pelastui Suhoin ottaessa tämän mukaansa paetessaan resiinalla muutaman muun eloonjääneen kanssa. Turvaan päästyään Suhoi otti pojan kasvattamisen tehtäväkseen.

Teoksen nykyhetkessä aiemmin rauhallista, mutta syrjäistä asemaa ovat viime aikoina ryhtyneet terrorisoimaan maan päältä hyökkäyksiä tunneleihin tekevät mutantit. Mutantit ovat kiiltävän mustaihoisia, voimakkaita ja petomaisia, mutta ruumiinrakenteeltaan ihmisenkaltaisia. Mutantit herättävät pelkoa ja pakokauhua asemalla, ja ihmisiä on alkanut myös katoamaan mystisesti. Pian paikalle kutsutaan avuksi Hunter-niminen stalker. Stalkerit ovat ihmisiä, jotka oman henkensä uhalla nousevat aika ajoin maan pinnalle hankkimaan esimerkiksi polttopuuta ja muuta metron elämälle tarpeellista materiaalia ja ovat kohdanneet silmästä silmään säteilyn synnyttämät uuden maailman kauhut. Salassa muilta Artjom saa Hunterilta tehtävän viedä viesti stalker Melnikille metroverkoston keskiössä sijaitsevaan Polikseen, ellei hän palaa tietyssä ajassa tutkimusretkeltään mustien mutanttien alkulähteelle. Koska Hunter ei palaa sovittuun aikaan retkeltään, Artjom olettaa tämän kuolleen ja lähtee vaaralliselle matkalle kohti Polista.

Matkalla metrotunneleissa Artjom kulkee niin yksin kuin tiheästi vaihtuvien seuralaistenkin kanssa. Monien onnekkaiden sattumusten ja useiden vastoinkäymisten jälkeen Artjom pääsee lopulta Polikseen ja kohtaa siellä stalker Melnikin, jolle Hunterin osoittama viesti oli tarkoitettu. Viestin luettuaan Melnik vie Artjomin Polista hallinnoivan neuvoston eteen. Artjom saa tehtäväkseen nousta maanpäälliseen Suureen kirjastoon etsimään erästä erittäin salaista kirjaa, jossa ennustetaan maailman tulevaisuus. Tehtävä kuitenkin epäonnistuu, eikä kirjaa löydy. Artjom joutuu pakenemaan, sillä hän ei voi enää palata Polikseen saatuaan neuvoston vihat niskoilleen. Selvittyään pakomatkalta hän ryhtyy Melnikin kanssa selvittämään, miten mustien mutanttien maanpäällinen pesä voitaisiin tuhota. Selviää, että eräässä paikassa on olemassa vielä sodanaikaisia ohjuksia, mutta sinne pääsee ainoastaan salatun toisen metroverkoston kautta.

Sattuman kautta toinen metrotunneliverkosto löytyy, raketit löydetään ja ne asetetaan valmiuteen. Ennen niiden laukaisemista Artjom ehtii vierailla kotiasemallaan VDNH:lla, jota mutanttien toistuvat hyökkäykset ovat kohdelleet kaltoin. Monet ovat kuolleet tai paenneet, mutta Artjom löytää kuitenkin isäpuolensa Suhoin, joka pitää pystyssä viimeistä eloonjääneiden linnaketta ja on valmis kuolemaan asemaa puolustaessaan. Tälle ei kuitenkaan ole tarvetta, sillä mustien tuhoaminen ohjuksilla onnistuu. Juuri ennen ohjusten laukaisua Artjom saa kuitenkin mielessään merkillisen yhteyden mustiin mutantteihin, jotka kertovat hänelle, etteivät ole tappaneet ihmisiä tahallaan, vaan yrittäneet ainoastaan saada keskusteluyhteyden ihmisiin. Heidän aikeensa eivät ole siis olleet pahat, vaan heiltä on vain puuttunut kunnollinen keskusteluväylä ihmisen kanssa kommunikoimiseen, ja he haluaisivat elää sovussa ihmisten kanssa. Artjom ymmärtää, että mustat ovatkin vain ihmisiä kehittyneempiä uudenlaisia elämänmuotoja, jotka ovat sopeutuneet menestymään muuttuneessa elinympäristössä. Artjomin ollessa juuri kertomaisillaan tästä ohjuksen laukaisijoille, on kuitenkin jo liian myöhäistä perua käskyä ja pesä tuhoutuu. Teos loppuu siihen, kun Artjom palaa pettyneenä takaisin metrotunneleihin.

Keskeiset henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Artjom – teoksen päähenkilö
  • Suhoi (Saša-setä) – Artjomin isäpuoli
  • Hunter – stalker
  • Bourbon - kauppias
  • Haan – maagi
  • Mihail Porfirjevitš – vanhus
  • Vanjetška – vanhuksen kanssa kulkeva sairas poika
  • Daniil – brahmaani
  • Melnik – stalker
  • Anton – entinen rakettimies
  • Oleg – Antonin poika

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metro 2033 on ollut jo internetissä ilmestyessään suosittu teos, ja joidenkin arvioiden mukaan sitä on luettu verkossa ainakin kaksi miljoonaa kertaa. Kirjaversiotakin on myyty Venäjällä yksistään lähes puoli miljoonaa kappaletta.[2] Gluhovski voitti teoksesta palkinnon Euroconissa vuonna 2007.

Dystopian piirteet teoksessa Metro 2033[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metro 2033 sisältää useita dystooppiseen teokseen liitettäviä ominaisuuksia, joten sitä on kenties luontevinta lukea sen näkökulmasta. Dystopialla tarkoitetaan utopian vastakohtaa eli ihmiselle epämiellyttävän ympäristön ja vääristyneen yhteiskunnan kuvausta. Dystopioiden kuvaaminen on ollut suosittua eritoten 1900- ja 2000-lukujen kirjallisuudessa ja muussa taiteessa. Teoksen synkkä perusvire sekä sci-fi-vaikutteet mahdollistavat tulkinnan kuvatun maailman dystooppisuudesta. Teoksessa toteutuvat muun muassa seuraavat lajin piirteet:[4]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
  • varoittava tulevaisuuden kuvaus: mitä ydinsodasta voi seurata, post-apokalyptisuus
  • totalitarististen järjestelmien soluttautuminen: natsien neljännen valtakunnan syntyminen, sota natsien ja kommunistien hallinnoimien metroalueiden välillä, vaikutteiden leviäminen myös muihin metron osiin
  • hierarkkisuus ja sulkeutuneisuus: ihmisten jakautuminen syrjäseutujen köyhiin pakolaisiin ja metroverkoston keskiosan suojeltuun rikkaaseen hallintoon, sivistyneistöön sekä kauppiaskuntaan; elintilan rajoittuminen metroverkostoon maan alle
  • tiedonsaanti rajoitettua: tiedonkulku hidasta ja epäluotettavaa, sillä tunneleissa kuljetaan ainoastaan jalkaisin tai resiinoilla, junat asuinkäytössä, ylipäätään vain harvat pääsevät liikkumaan paikasta toiseen
  • kerronnan kohteena yksilö: päähenkilö Artjomin matkan ja tämän ajatusten seuraaminen
  • yksityisyyden rajoittaminen: asuminen teltoissa ahtaissa oloissa metroasemilla, yksikseen liikkuminen vaarallista ja epäilyksiä herättävää
  • ihmisten ahneus ja vallanhalu: metroasemien ja rajojen tiukka vartiointi, kulunvalvonta, oman edun tavoittelu, rikollisuus, pyrkimys sosiaalisessa hierarkiassa nousemiseen
  • teknologian riistäytyminen hallinnasta: ydinaseiden käytön seuraukset, säteilyn synnyttämät mutantit, ympäristöpakolaisuus
  • menneisyyden kieltäminen: ajasta ennen ydinsotaa puhutaan vain vähän, pääpaino nykyhetkessä ja tulevaisuuden pohtimisessa
  • materian palvominen uusi uskonto: hengellisyys melko vähäistä, jotkut uskovat ja jotkut eivät, tärkeintä eloonjääminen ja aineellisten resurssien saanti
Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gluhovski, Dmitri: Metro 2033. (Метро 2033, 2005.) Suomentanut Anna Suhonen. Helsinki: Like, 2010. ISBN 978-952-01-0499-3.
  2. a b Gluhovski, Dmitri Like. Viitattu 5.3.2016.
  3. Griffiths, Mark: Moscow After the Apocalypse Slavic Review Vol. 72, No. 3. Viitattu 5.3.2016.
  4. Samola, Hanna: Johdatus dystopiaan. Luento. Tampereen yliopisto, 2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]