Merinahkakilpikonna

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merinahkakilpikonna
LeatherbackTurtle.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Vaarantunut [1]

Vaarantunut

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Kilpikonnat Testudines
Alalahko: Pystytaivuttajat Cryptodira
Yläheimo: Chelonioidea
Heimo: Nahkakilpikonnat Dermochelyidae
Suku: Dermochelys
Blainville, 1816
Laji: coriacea
Kaksiosainen nimi

Dermochelys coriacea
(Vandelli, 1761)

Merinahkakilpikonnan levinneisyys
Merinahkakilpikonnan levinneisyys
Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Merinahkakilpikonna Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merinahkakilpikonna Commonsissa

Merinahkakilpikonna (Dermochelys coriacea) on nahkakilpikonnien heimon (Dermochelyidae) ainoa jäljellä oleva laji. Nahkakilpikonnat ja merikilpikonnat (Cheloniidae) kuuluvat samaan Chelonioidea-yläheimoon, ja ne ovat ainoat elossa olevat meressä elävät kilpikonnat. Merinahkakilpikonna on vaarantunut[1]. Merinahkakilpikonna voi nopean aineenvaihduntansa ansiosta pitää ruumiinlämpönsä jopa 18 astetta ympäröivän veden lämpötilaa ylempänä, kun muut kilpikonnat ovat matelijoina vaihtolämpöisiä.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merinahkakilpikonnan luuranko vatsapuolelta katsottuna

Merinahkakilpikonna on suurin nykyisistä kilpikonnalajeista. Naaras on 160 senttiä pitkä ja painaa 300–600 kiloa, koiras on isompi, jopa 250 senttiä pitkä ja voi painaa jopa yli 900 kiloa.lähde? Merinahkakilpikonnan selkäkilpi koostuu pienten luulevyjen mosaiikista, jota peittää nahkamainen iho. Selkäkilpi ei ole kiinnittynyt selkärankaan tai kylkiluihin kuten varsinaisilla merikilpikonnilla. Vatsakilvessä on neljä luusauvaa, jotka muodostavat soikean kehän. Merinahkakilpikonnan selässä kulkee seitsemän pykälikästä pitkittäisharjannetta, mistä laji onkin helppo tunnistaa. Selkäkilven pohjaväritys on mustahko, ja sitä kirjovat tiheässä olevat valkeahkot ja vaaleanpunertavat täplät. Vatsapuoli on valkoinen ja mustapilkkuinen.[2] Merinahkakilpikonnan eturaajat ovat pitkät.

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merinahkakilpikonna on maailman laajimmalle levinnein matelijalaji, ja sitä tavataan trooppisista meristä aina subarktisiin meriin.[3] Pesimäaikaa lukuun ottamatta merinahkakilpikonnat elävät avomerellä Atlantilla, Intian valtameressä sekä Tyynellämerellä.

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastakuoriutuneita poikasia matkalla mereen

Merinahkakilpikonnat ovat maailman syvimmälle sukeltavia matelijoita. Eräs yksilö sukelsi 1230 metrin syvyyten.

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merinahkakilpikonnat syövät lähes yksinomaan meduusoja. Yksi ainoa yksilö voi syödä jopa 200 litran edestä meduusoja päivittäin. Aikuisilla merinahkakilpikonnilla ei ole luontaisia vihollisia, mutta noin 90% merinahkakilpikonnista kuolee kuoriutumispäivänään, sillä monet linnut, maapetoeläimet ja petokalat syövät vastakuoriutuneita poikasia.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Merinahkakilpikonnien tärkeimmät pesimäalueet ovat Surinamessa, Ranskan Guyanassa, Meksikossa, Costa Ricassa ja Gabonissa. Nicaraguassa, Panamassa ja Guatemalassa on myös pesimärantoja. Ne ilmaantuvat näille rannoille yleensä öisin, kaivavat pienen kuopan hiekkaan ja munivat sinne jopa 150 pyöreää munaa. Ennen palaamistaan takaisin mereen kilpikonnat peittävät munat. Reilun kahden kuukauden kuluttua poikaset kuoriutuvat ja pyrkivät heti veteen.[4]

Ääninäyte[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Wallace, B.P., Tiwari, M. & Girondot, M.: Dermochelys coriacea IUCN Red List of Threatened Species. Version 2019.1. 2013. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 10.7.2019. (englanniksi)
  2. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 1114. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3.
  3. Sues, Hans-Dieter: The Rise of Reptiles: 320 Million Years of Evolution, s. 65. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2019. ISBN 9781421428680. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 10.7.2019). (englanniksi)
  4. Dr. Kothe, H. W.: Käärmeet ja muut matelijat. Naumann & Göbel Verlagsgesellschaft mbH.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä matelijoihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.