Siirry sisältöön

Meles Zenawi

Tämä on lupaava artikkeli.
Wikipediasta

Meles Zenawi
Meles Zenawi Maailman talousfoorumin kokouksessa 2012.
Meles Zenawi Maailman talousfoorumin kokouksessa 2012.
Etiopian pääministeri
23. elokuuta 1995 – 20. elokuuta 2012
Edeltäjä Tamirat Layne
Seuraaja Haile Mariam Desalegne
Etiopian presidentti
28. toukokuuta 1991 – 22. elokuuta 1995
Edeltäjä Tesfaye Gebre Kidan
Seuraaja Negasso Gidada
Henkilötiedot
Syntynyt8. toukokuuta 1955
Adowa, Etiopia
Kuollut20. elokuuta 2012 (57 vuotta)
Bryssel, Belgia[1]
Puoliso Azeb Mesfin
Tiedot
Puolue Etiopian kansojen vallankumouksellinen demokraattinen rintama EPRDF
Muut puolueet Tigrayn kansan vapautusrintama (TPLF)

Legesse ”Meles” Zenawi Asres (ge’eziksi መለስ ዜናዊ አስረስ, meles zēnāwī esres, 8. toukokuuta 1955 – 20. elokuuta 2012[2]) oli etiopialainen poliitikko, joka toimi Etiopian pääministerinä vuodesta 1995 kuolemaansa asti. Hän osallistui Mengistu Haile Mariamin hallinnon vastaiseen sissiliikkeeseen ja nousi sisällissodan aikana Etiopian kansojen vallankumouksellisen demokraattisen rintaman johtoon. Mengistu syöstiin vallasta 1991 ja Meles toimi tämän jälkeen neljän vuoden ajan presidenttinä. Vuoden 1995 vaaleissa hän nousi pääministeriksi, jona toimi 17 vuoden ajan. Meles kehitti valtakaudellaan maan taloutta ja koulutusta, mutta hän sai myös runsaasti kritiikkiä opposition sortamisesta.

Nuoruus ja opiskeluaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meles syntyi 1955 Adowan kaupungissa Etiopian pohjoisosissa. Hänen isänsä Zenawi Asresu oli etiopialainen ja äitinsä Alemash Gebreleul eritrealainen. Hänen isänsä kuului tigrélaiseen aatelistoon ja oli saanut dejazmachin arvonimen Italian miehityskaudella.[3][4]

Meles aloitti 1971 lääketieteen opinnot Addis Abeban yliopistossa. Hän liittyi yliopistossa poliittiseen opiskelijaliikkeeseen, joka pyrki vastustamaan Haile Selassien hiipuvaa hallintoa. Meles jätti lopulta yliopiston ja liittyi sissijoukkoihin. Mengistu Haile Mariamin johtama ryhmä kaatoi 1974 Selassien hallinnon. Marxilainen Meles kannatti ensin Mengistun uutta hallintoa, mutta kääntyi pian vastustamaan hallinnon väkivaltaista taktiikkaa.[5]

Sissijohtajasta presidentiksi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muiden Mengistun vastustajien kanssa Meles oli perustamassa Tigrayn kansan vapautusrintamaa (TPLF). TPLF ja Eritrean kansan vapautusrintama (EPLF) hallitsivat vuoteen 1980 mennessä Tigrén maaseutua. TPLF oli Melesin johdolla vuoteen 1989 mennessä vallannut käytännössä koko Tigrén ja eteni jo kohti Addis Abebaa. Tämän jälkeen Meles oli perustamassa Etiopian kansojen vallankumouksellisesta demokraattista rintamaa (EPRDF), josta tuli kattojärjestö TPLF:n Tigrén ulkopuolisille tukijoille. Melesistä tuli vuoden 1991 alussa EPRDF:n johtoneuvoston puheenjohtaja. Tämän jälkeen hän erotti itsensä marxilaisuudesta ja ilmoitti noudattavansa jatkossa maltillisempaa politiikkaa.[5]

EPRDF:n joukot valtasivat Addis Abeban toukokuussa 1991 pian, sen jälkeen kun Mengistu oli paennut maasta. Melesistä tuli tämän jälkeen maan tilapäinen presidentti ja antoi pian Eritrealle itsenäisyyden. Sisäpolitiikassa Meles keskittyi maan talouteen, jota oli heikentänyt pitkä sodankäynti ja Mengistun hallinnon politiikka. Meles leikkasi myös puolustusbudjettia, uudelleenjakoi maaomaisuutta ja taisteli korruptiota vastaan. Hän joutui kuitenkin kohtamaan myös laajaa vastustusta, kun Oromon vapautusrintama erosi EPRDF:stä.[5]

Pääministerinä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EPRDF voitti vaalit 1995, ja Meles valittiin maan pääministeriksi. Hänet valittiin tehtävään myös kolmien seuraavien vaalien jälkeen.[3] Melesin ensimmäisellä pääministerikaudella Etiopia ajautui rajasotaan Eritrean kanssa. Meles oli ennen sotaa menettänyt luottamuksensa Eritrean uuteen presidenttiin, entiseen Mengistun vastaiseen asetoveriinsa Isaias Afewerkiin. Maat sotivat 1998–2000, ja sodassa menehtyi kymmeniä tuhansia ihmisiä. Sodan jälkeen kansainvälinen komissio määräsi Etiopian palauttamaan Badmen alueen Eritrealle. Meles ei kuitenkaan suostunut lopulta palauttamaan aluetta, minkä takia maiden välinen rajakiista on jatkunut sodan jälkeenkin.[6]

Melesin aikakaudella Etiopian talous meni voimakkaasti eteenpäin ja lapsikuolleisuus pieneni selvästi. Talous kasvoi 2000-luvulla yhdeksän prosenttia vuodessa. Koulutusuudistusten ansiosta myös lukutaito on kehittynyt. Kun vuonna 1997 noin puolet etiopialaisista osasi lukea, lukutaitoisia oli vuonna 2002 jo 65 prosenttia kansasta.[3]

Meles oli arvostettu poliitikko ulkomailla, ja hän oli muun muassa Britannian ja Yhdysvaltain läheinen liittolainen. Yhdysvaltain tukemana Etiopian asevoimat hyökkäsi Somaliaan tavoitteenaan tuhota maata hallinnut Islamilaisten oikeusistuinten liitto. Sotaa käytiin 2006–2009. Vaikka liitto saatiin kaadettua, etiopilais-yhdysvaltalainen strategia epäonnistui, sillä Somalian valtatyhjiön ansiosta maassa valtaan nousi Islamilaisten oikeusistuinten liittoa radikaalimpi Al-Shabaab.[3]

Etiopiassa Melesin vastustus kasvoi hänen pitkän valtajaksonsa lopulla. Opposition yllättävän hyvän vuoden 2005 vaalituloksen jälkeen hallitus kovensi otteitaan poliittisia vastustajiaan kohtaan.[7] Vaalien jälkeisissä levottomuuksissa kuoli lähes 200 ihmistä. Vuoden 2010 vaaleissa ei ollut samanlaisia levottomuuksia, mutta oppositio syytti vaalien jälkeen Melesin puoluetta yksipuoluejärjestelmän luomisesta.[3] Oppositiopuolueet eivät pystyneet kampanjoimaan vapaasti, ja EPRDF liittolaisineen sai 99 prosenttia äänistä.[6]

Melesin terveydentila nousi otsikoihin kesällä 2012, kun hän ei osallistunut Afrikan unionin kokoukseen Addis Abebassa. Hänen epäiltiin olevan vakavasti sairas, mutta viralliset tahot ilmoittivat lievästi sairaan Melesin palaavan pian tehtäviinsä.[8][9] Meles kuoli elokuussa brysseliläisessä sairaalassa. Tämän jälkeen hallitus ilmoitti Melesin olleen ulkomailla sairaalahoidossa jo parin kuukauden ajan.[10] Meles haudattiin syyskuun alussa Addis Abeban Pyhän kolminaisuuden katedraaliin. Valtiollisiin hautajaisiin osallistui tuhansia ihmisiä. Vieraiden joukossa oli myös useita ulkomaalaisia poliitikkoja, muun muassa noin 20 afrikkalaista presidenttiä.[11]

Yksityiselämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meles oli naimisissa toisen Tigrén vapautusrintaman veteraanin Azeb Mesfinin kanssa, ja heillä on kolme lasta. Mesfin oli myös Etiopian parlamentin jäsen.[7] Meles jatkoi poliittisen uransa aikana myös opiskeluja. Hän sai 1995 MBA-tutkinnon Open Universitystä ja valmistui 2004 taloustieteen maisteriksi Rotterdamin Eramus-yliopistosta. Kumpikin yliopistosta lähettää ohjaajia Etiopiaan kouluttamaan maan eliittiä.[3]

Eritrean presidentti Isaias Afewerki oli Melesin serkku.[12][13]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Davison, William: Ethiopia Says Meles Is Ill Amid African Union Summit Absence 16.7.2012. Bloomberg L. P. Viitattu 2.1.2013. (englanniksi)
  2. ↑ Etiopian pääministeri on kuollut, Yle.fi/uutiset, viitattu 22.8.2012
  3. 1 2 3 4 5 6 Chan.
  4. ↑ Shinn & Ofcansky, s. 277–278.
  5. 1 2 3 Appiah & Gates, s. 572–573.
  6. 1 2 Meles Zenawi The Telegraph. 22.8.2012. Telegraph Media Group Limited. Viitattu 29.12.2012. (englanniksi)
  7. 1 2 Blunt.
  8. ↑ Ethiopia's Meles Ill, Misses AU Meetings VOAnews.com. 16.7.2012. Viitattu 29.12.2012. (englanniksi)
  9. ↑ Meles Zenawi, Ethiopia Prime Minister, Health Questions Raised During Absence HuffPost. 15.7.2012. TheHuffingtonPost.com, Inc. Viitattu 29.12.2012. (englanniksi)
  10. ↑ Ethiopian PM Meles Zenawi dies after illness BBC. 21.8.2012. BBC News. Viitattu 21.8.2012. (englanniksi)
  11. ↑ Thousands of Ethiopians attend Meles Zenawi burial BBC. 2.9.2012. BBC News. Viitattu 21.8.2012. (englanniksi)
  12. ↑ Brothers divided by war The Guardian. Viitattu July 9, 2018.
  13. ↑ Letter from Africa: Emptying Eritrea BBC. Viitattu July 9, 2018.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Meles_Zenawi&oldid=23988821”