Max Jurvelius
Max Wilhelm Jurvelius (7. kesäkuuta 1896 Vaasa – 2. helmikuuta 1969) oli suomalainen jääkärikapteeni.
Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jurveliuksen vanhemmat olivat merikapteeni Viktor Jurvelius ja Wilhelmina Bagge. Hän kävi kolme luokkaa Vaasan ruotsalaista lyseota vuosina 1909–1912, Vaasan kauppakoulun vuosina 1913–1914 ja suoritti yksityisesti seitsemännen luokan Vaasan ruotsalaisessa yhteiskoulussa vuonna 1929. Hän suoritti Haminan taistelukoulun vuonna 1918 ja voimistelukurssin Helsingissä vuonna 1924 sekä sotilaspedagogisen kurssin vuonna 1925. Taktiikan soveltamiskurssin Jurvelius suoritti Suojeluskuntain päällystökoulussa vuonna 1927 ja Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1930. Hänet vihittiin vuonna 1924 avioliittoon Signe Julia Henriette Lindin kanssa.[1][2]
Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jurvelius liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 21. lokakuuta 1915. Hän otti osaa ensimmäisen maailmansodan taisteluihin Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella, josta hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 8. joulukuuta 1916. Täydennysjoukosta Jurvelius komennettiin Saksan meriesikunnan järjestämille räjäytyskursseille Berliiniin ja Kieliin. Kurssit käytyään hänet lähetettiin muutaman muun keralla keväällä 1917 erikoistehtäviin Ruotsiin ja Suomeen. Heidän epäonnekseen Ruotsin viranomaiset pidättivät heidät Ruotsin ja Suomen rajalla, minkä jälkeen he olivat Ruotsin viranomaisten silmälläpidon alaisena Luulajassa. Ruotsista vapauduttuaan he jatkoivat saamaansa tehtävää, kunnes joulukuussa 1917 Jurvelius sai määräyksen lähteä Suomeen kouluttamaan suojeluskuntajoukkoja.[1][2]
Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jurvelius saapui Suomeen 10. joulukuuta 1917 Uumajasta Merenkurkun yli hiihtäen Vaasaan ja alkoi välittömästi saamansa tehtävän mukaisesti kouluttaa suojeluskuntajoukkoja Vaasan ympäristössä. Myöhemmin hän siirtyi kouluttajaksi Vimpelin sotakouluun ja sisällissodan puhjettua hän otti komentoonsa 28. tammikuuta 1918 alkaen Vaasan suojeluskunnan 2. komppanian ja johdatti komppaniansa Vaasan ja Oulun kaupunkien valtauksiin. Vaasan ja Oulun tapahtumien jälkeen hän toimi Vaasan suojeluskuntajoukoista kootun Vaasan pataljoonan sotilasohjaajana ja komentajan apulaisena kun pataljoonan siirrettiin sotatoimialueelle Satakunnan rintamalle. Hän otti osaa taisteluihin pataljoonan joukoissa Susikoskella, Laviassa ja Suodenniemellä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jurvelius määrättiin sisällissodan jälkeen Vaasan rykmentin aliupseerikoulun johtajaksi, josta hänet siirrettiin 1. heinäkuuta 1918 rykmentin hajottamisen yhteydessä Suomen valkoiseen kaartiin, missä hän toimi joukkueenjohtajana eri komppanioissa. Meripataljoonaan hänet siirrettiin joukkueenjohtajaksi 31. tammikuuta 1919, mistä hänet siirrettiin 29. syyskuuta 1920 komppanianpäälliköksi Käkisalmen läänin rykmentin 12. komppaniaan. Polkupyöräpataljoona 3:een hänet siirrettiin 20. huhtikuuta 1921 ja hänet sijoitettiin komppanianpäälliköksi 3. komppaniaan. Viimein hänet siirrettiin 2. helmikuuta 1926 komppanianpäälliköksi Uudenmaan rykmentin 6. komppaniaan. Armeijasta hän erosi 18. helmikuuta 1935 ja siirtyi vuonna 1937 ylimääräiseksi virkailijaksi puolustusministeriön sotahistoriallisen toimiston palvelukseen.[1][2]
Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Jurvelius osallistui talvisotaan komentajana Jalkaväkirykmentti. 63:n 1. pataljoonassa, josta hänet siirrettiin Toimistoupseeriksi Helsingin suojeluskuntapiirin esikuntaan. Välirauhan aikana hän toimi aluksi samassa tehtävässä, mutta siirrettiin myöhemmin komppanianpäälliköksi Jalkaväenkoulutuskeskus 7:ään. Koulutuskeskuksesta hänet siirrettiin Pataljoonankomentajaksi ja komppanianpäälliköksi Jalkaväkirykmentti 9:ään. Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Helsingin suojeluskuntapiirin esikuntaan toimistoupseeriksi ja toimi tehtävässä vuoteen 1942 saakka, jolloin hänet kotiutettiin. Hänet haudattiin Vaasaan.[2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
     |
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.