Maurice Béjart

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Question book-4.svg
 Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Maurice Béjart (oik. Maurice-Jean Berger, 1. tammikuuta 1927 Marseille, Ranska – 22. marraskuuta 2007 Lausanne, Sveitsi) oli ranskalainen tanssija ja koreografi, joka perusti sekä tanssiryhmiä että tanssikouluja. Hänen koreografisen tyylinsä voidaan katsoa edustaneen nykybalettia.

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maurice Béjart oli filosofi Gaston Bergerin poika. Hän opiskeli tanssia samaan aikaan kun suoritti lukio- ja yliopisto-opintoja. Hän ihastui Serge Lifarin tanssiresitaaliin ja päätti antautua kokonaan tanssijaksi. Hän suoritti neljätoistavuotiaana debyyttinsä Pariisin oopperassa ja toimi sen jälkeen Roland Petit'n johdolla.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1951 hän teki Tukholmassa ensimmäisen koreografiansa L’Inconnu. Sen jälkeen oli vuorossa Igor Stravinskyn Tulilintu (ransk. L’Oiseau de feu). Vuonna 1955 hän valmisti oman tanssiryhmänsä Ballets de l’Étoilen kanssa baletin Symphonie pour un homme seul, joka perustui Pierre Henryn ja Pierre Schaefferin musiikkiin. Niin lehdistö kuin yleisökin ylisti teosta.

Bryssel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1988

Vuonna 1960 Brysselin Théâtre royal de la Monnaien johtaja Maurice Huisman oli huomannut Béjartin kyvyt. Béjart siirtyi Brysseliin ja perusti XX:n vuosisadan baletin, jonka kanssa hän kiersi maailmaa ja opetti myös laajalle yleisölleen uuden tanssin saloja.

Brysselistä tuli hänen toimintansa ansiosta eräänlainen modernin eurooppalaisen baletin ja tanssin keskus. Merkittävimmät teoksensa Béjart loi ehkä juuri Brysselissä, sillä säveltäjä Igor Stravinskin syntymän satavuotisjuhlien kunniaksi siellä esitettiin kaikki säveltäjän keskeiset balettiteokset uudistettuina versioina. Se oli Stravinskin juhla, mutta myös Brysselin ja ennen kaikkea Maurice Béjartin henkilökohtaisen menestyksen juhla.

Brysselissä XX:n vuosisadan baletissa solisteina tanssineet ainoat suomalaiset tähtitanssijat Riitta Heinosen (kultamitali Lausannesta, hopeamitali Varnasta) ja Hannu-Pekka, (HP) Holmströmin, Béjart halusi kiinnittää heti solisteiksi nähtyään heidät Pariisissa keväällä v. 1979.

Brysselin jälkeen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 Le Monnaien teatterin johtaja Gerard Mortier ajautui avoimeen konfliktiin Maurice Béjartin kanssa. Ollessaan kiertueella Pietarissa Béjart päätti olla palaamatta Belgiaan. Vähän myöhemmin Philip Morris -säätiö kutsui Béjartin pysyvästi Sveitsin Lausanneen, jossa säätiö pitää päämajaansa. Näin Béjart lopetti XX:n vuosisadan baletin toiminnan ja perusti Lausanneen uuden tanssiryhmän, jolle hän antoi nimen Béjart Ballet Lausanne.

Brysselissä, kuten sen jälkeen myös Lausannessa, Béjart otti ryhmäänsä tulevia huipputanssijoita eri puolilta maailmaa. Béjartilla oli tavoitteenaan saada miesten tanssi uudelleen arvostetuksi, ja hän vaati tanssijoiltaan täydellistä venäläis-ranskalaisen tanssin hallintaa ja taitoa soveltaa ja hallita uusklassisen tanssin uusia virtauksia. Hän halusi toteuttaa kokonaisesityksen, jossa musiikki, lyyrisyys, teatteri ja koreografia yhdistyvät kokonaisuudeksi, ja siihen hän liitti vaatimukset solistisesta mestaruudesta. Teoksissaan Béjart ei kaihtanut suuria universaaleja kysymyksiä, kuten aidsia ja ekologiaa, jotka saivat ryhmän esityksissä oman sijansa.

Keskeiset teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutinen:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Maurice_Béjart&oldid=17175262”