Petruška

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee balettia. Perinteisestä venäläisestä nukesta kerrotaan artikkelissa Petruška (nukke).
Vatslav Nižinski Petruška-nuken roolissa Petruškan ensimmäisessä produktiossa vuonna 1911.

Petruška (ven. Петрушка, ransk. Pétrouchka) on Igor Stravinskyn säveltämä baletti. Sen tilasi alkujaan Sergei Djagilev johtamaansa Ballets russes -balettiseuruetta varten. Baletin kantaesitys oli Pariisin Châtelet-teatterissa 13. kesäkuuta 1911. Libreton on kirjoittanut Aleksandr Benois, joka myös suunnitteli alkuperäisessä versiossa käytetyt puvut ja lavasteet. Alkuperäisen koreografian laati Mihail Fokin ja pääroolin tanssi kantaesityksessä Vatslav Nižinski.[1][2]

Baletin kolme päähenkilöä ovat nukkehahmot Petruška, ballerina ja mauri, joiden välillä on kolmiodraama. Mauri ja Petruška kilpailevat ballerinan suosiosta, kunnes lopuksi mauri surmaa Petruškan miekalla. Petruška kuitenkin palaa vielä kummittelemaan. Baletti on jaettu neljään kohtaukseen.[2]

Stravinsky oli ennen Petruškaa säveltänyt Djagilevin seurueelle menestykseksi muodostuneen baletin Tulilintu. Kesällä 1910 hän oli säveltämässä musiikillista ilveilyä (burleski) pianolle ja orkesterille, ja antoi teokselle nimen ”Petruškan huuto” venäläisestä nukketeatterista tutun koomisen Petruška-nuken mukaan. Stravinsky ryhtyi kuitenkin laajentamaan teosta, ja Nižinskin kanssa Stravinskyn luona Sveitsin Clarensissa vieraillut Djagilev sai idean muuttaa se baletiksi. Alkuperäisestä sävellyksestä tuli lopulta baletin toisen kohtauksen musiikki. Benois kirjoitti tämän jälkeen Djagilevin pyynnöstä traagisen juonen petruška-nuken ja Stravinskyn siihen mennessä säveltämän musiikin ympärille. Valmiina ollut musiikki käsitti kaksi kohtausta, ja Benoisin kirjoitettua tarinan nelikohtauksiseksi Stravinsky sävelsi puuttuneen musiikin. Stravinsky käytti siinä useita venäläisten kansanlaulujen melodioita.[1]

Petruškan musiikissa Stravinskyn on sanottu alkaneen irtautua Tulilinnussa käyttämästään tyylistä. Rytmin ja tempon äkilliset muutokset ennakoivat myöhemmän Kevätuhri-baletin tyyliä. Petruškassa toistuu niin sanottu Petruška-sointu eli päällekkäin soitetut C-duuri- ja Fis-duurikolmisoinnut, jotka luovat bitonaalisuuden tunnun.[2]

Stravinsky teki baletista vuonna 1947 uudistetun version pienemmälle orkesterille.[2] Lisäksi hän teki baletin musiikista vuonna 1921 pianosovituksen Trois mouvements de Petrouchka pianisti Arthur Rubinsteinia varten.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Richard Taruskin: Stravinsky: Petrushka, s. 4–5, CD-levyn Pétrouchka – Le Sacre du Printemps tekstiliite. Deutsche Grammophon 1992. 437 769-2.
  2. a b c d Work in Focus: Stravinsky's Petrushka (englanniksi) BBC. Viitattu 15.7.2014.
  3. Heikki Poroila: Yhtenäistetty Igor Stravinsky, s. 28 Suomen musiikkikirjastoyhdistys, Helsinki 2012. Kirjastot.fi. Viitattu 16.7.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]