Matti Sulamaa
Matti Veikko Sulamaa (30. toukokuuta 1910 Pälkäne – 1. elokuuta 1988 Helsinki) oli suomalainen kirurgi, joka sai professorin arvonimen.[1]
Sulamaan vanhemmat olivat laamanni Eemeli Bernhard Sulamaa (aiemmin Sohlman) ja Hellin Lahja Maaria Nyman. Ylioppilaaksi Sulamaa pääsi Normaalilyseosta 1928, lääketieteen lisensiaatiksi hän valmistui 1935.[2] Valmistuttuaan Sulamaa työskenteli vuodesta 1936 Suomen Punaisen Ristin sairaalassa ja kävi harjoittamaan jatko-opintoja. Ne viivästyivät, kun sairaala muutettiin sotasairaalaksi, mutta toisaalta Sulamaa kehitti sodan aikana polikliinisen kirurgian ohella myös sotakirurgiaa.
Sulamaa, joka oli aikanaan kutsunnoissa julistettu palveluskelvottomaksi lievän kampurajalan johdosta, ylennettiin talvisodan ansioistaan lääkintäkapteeniksi (1940) ja jatkosodan lopulla lääkintämajuriksi (1944). Molemmissa sodissa hän toimi kenttä- ja sotasairaalan lääkärinä, osallistuen mm. kesän 1944 Viipurin taistelun lääkintähuoltoon 53. Kenttäsairaalaosaston päällikkölääkärinä. Jatkosodan alkuvaiheessa Sulamaa toimi 11. Kenttäsairaalan A-osaston päällikkönä ja samalla II Armeijakunnan kirurgisena tarkastajana[3][4].
Kirurgisten tautien erikoislääkärin oikeudet Sulamaa sai 1941 ja väitteli lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi 1942. Arvo Ylppö pyysi hänet sotien jälkeen Lastenklinikalle perustetun kirurgisen osaston lääkäriksi. Sulamaa perehtyi lastenkirurgiaan tehden useita opintomatkoja Eurooppaan 1946–1965 ja Yhdysvaltoihin 1950. Tarvittavien välineiden hankinnan ja käytön opettelun ohella vaadittiin muuan muassa nukutusaineiden ja -menetelmien kehittämistä.
Sulamaa toimi tunnettuna lastenkirurgien opettajana ja aloitti lasten sydänleikkaukset Suomessa, 1961 Lastenklinikalle hankittiin sydänkeuhkokone. 1960-luvulla Sulamaa kehitti menetelmän talidomidilasten kirurgiseksi hoitamiseksi, jota hän esitteli ja opetti ympäri maailmaa. Häntä pyydettiin myös tekemään leikkauksia tällä menetelmällä ulkomailla ja siitä tehtiin opetuselokuva. Sulamaa, joka oli Helsingin yliopiston dosentti, sai professorin arvon 1965. Hänet tunnettiin myös alansa kotimaisten ja kansainvälisten järjestöjen aktiivijäsenenä. Tieteellisten julkaisujen ohella hän julkaisi muistelmansa Veitsellä ja sydämellä (1971).[1]
Sulamaa sai ensimmäisenä Pohjolan ja Suomi-yhtiön lääketieteen palkinnon 1981. Suomen Lastenlääkäriyhdistyksen kunniajäseneksi hänet kutsuttiin kymmenentenä henkilönä 1978, ensimmäinen kunniajäsen oli Arvo Ylppö 1947.
Sulamaan puoliso vuodesta 1935 oli Lea Kaarina Mannila,[1] perheeseen syntyi neljä poikaa[2].
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Aura Korpi-Tommola: Sulamaa, Matti (1910–1988). Suomen Kansallisbiografia. Osa 9, s. 409. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2007. ISBN 978-951-746-450-5. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Juhani Kirpilä, Sisko Motti, Anna-Marja Oksa (toim.): Suomen lääkärit 1962, s. 634-635. Helsinki: Suomen Lääkäriliitto, 1963.
- ↑ Sulamaata koskevia asiakirjoja PM:n lääkintäosaston arkistossa. KArk / Sota-arkisto.
- ↑ Sulamaa, Matti: Veitsellä ja sydämellä : kirurgin muistelmia. Weilin + Göös, 1971.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Parantava veitsi leikkaussalissa (1967), Ylen Elävä arkisto (Viitattu 31.1.2015)
| ||||||||||||||
