Matti Isohanni
| Matti Isohanni | |
|---|---|
 |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Matti Kalervo Isohanni |
| Syntynyt | 5. joulukuuta 1945 Kannus |
| Kansalaisuus | Suomen |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkinnot | Oulun yliopisto |
| Instituutti | Oulun yliopistollinen sairaala, Oulun yliopisto |
| Tutkimusalue | psykiatria |
| Palkinnot | Suomen Lääkärilehti (Journal of Finnish Medical Association): Best article of the year 1989: Terveydenhuollon organisaation johtaminen, kehittäminen ja ongelmanratkaisu (Leadership, Development and Problem Solving in Health Care Organisation) |
Matti Kalervo Isohanni (s. 5. joulukuuta 1945 Kannus)[1] on ollut vuodesta 2014 alkaen Oulun yliopiston psykiatrian emeritusprofessori[1].
Koulutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun yliopisto: lääketieteen lisensiaatti 1971, psykiatrian erikoislääkäri 1976, lääketieteen ja kirurgian tohtori 1983. Psykoterapeutti 1995.
Työura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Oulun yliopistollisen sairaalan psykiatrian klinikan apulaislääkäri 1971–1974, apulaisylilääkäri 1976–1990 ja ylilääkäri 1991–2013. Oulun yliopisto: apulaisopettaja 1974–1976, apulaisprofessori 1989–1994. Oulun yliopiston psykiatrian professori 1994–2013 sekä emeritusprofessori vuodesta 2014.
Noin 40 ohjattua väitöskirjaa.
Luottamustehtäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Oulun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan tiedekuntaneuvosto 1997–2009, tutkijankoulutustoimikunta 2003–2007, varadekaani 2001–2002.
- Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin eettinen toimikunta 1994–2001.
- Suomen psykiatriyhdistyksen hallitus ja koulutustoimikunta 1991–1999.
- Eduskunnan oikeusasiamiehen toimisto, asiantuntija 2016–
Tieteellinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Isohannin tieteellinen ja muu julkaisutuotanto käsittää yli 500 kansainvälistä ja kotimaista artikkelia, kirjaa ja kirjan lukua. Keskeinen tieteellinen tuotanto sijoittuu seuraaville alueille:
1. Hoitoyhteisötutkimus 1975–1990 [muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tutkijanura alkoi kehittämällä ja tutkimalla psykiatrisen sairaalahoidon kehittämistä ns. terapeuttiseksi yhteisöksi. Siinä jaetaan potilaalle tietoa sekä vastuuta omasta hoidostaan sekä suositaan psykososiaalisia hoitomuotoja. Väitöskirja aiheesta valmistui 1983. Tulosten valossa hoitoyhteisömallilla voidaan usein lieventää psykoosioireita ja minimoida hoidon haittoja inhimillisen kohtaamisen sekä pienimmän tehokkaan psykoosilääkitysannostelun avulla. Vanhusten hoitoyhteisössä sovelletaan yleisiä hoitoyhteisön periaatteita niitä keventäen.
2. Kohorttitutkimus 1990–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Keskeinen tutkimishanke vuodesta 1990 on ollut laaja Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohorttitutkimus (https://www.oulu.fi/nfbc/). Vuodesta 1990 osallistuminen kohortin kehitykseen, riskeihin ja sairauksiin liittyvään tutkimukseen sekä lisääntyvästi mielenterveystutkimukseen.
3. Psykoositutkimus 1990–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käynnistäminen ja johtajuus Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortin psykoositutkimuksessa 1990–2013. Tulosten mukaan (Isohanni ym. 2021, Jääskeläinen ym. 2021) skitsofreniaa ennustavat varhaiset raskauteen, synnytykseen ja kehitykseen liittyvät tekijät. Skitsofreniaan liittyy muutoksia aivojen rakenteessa ja kognitiivisessa suorituskyvyssä sekä somaattisen terveyden ongelmia. Hoidot, erityisesti psykoosilääkitys, ovat usein riittämättömästi toteutettuja. Skitsofrenian ennuste on usein epätyydyttävä. Nämä tutkimustulokset ovat lisänneet tietoa psykiatristen häiriöiden riskitekijöistä, taudinkulusta ja hoidoista.
4. Poliitikkojen mielenterveys 2014–[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä tutkimus käynnistyi emeritusprofessorivaiheessa vuodesta 2014. Hankkeen vertaisarvioidut artikkelit on kuvattu viitteissä. Kirjallisuushaut näihin artikkeleihin käsittävät noin tuhat osumaa eri tietokannoista.
Tulosten valossa huippupoliitikoilla on mielenterveysongelmia yhtä paljon kuin muullakin väestöllä eli 20–60 prosentilla. Tuoretta tutkimustietoa on vähän, mutta ilmeisesti aiemmat vanhojen miesten sairaudet (useimmiten muistisairaudet, masennus, päihteet, monisairastavuus) ovat tämän päivän poliitikoilla korvautuneet stressiin, riskikäyttäytymiseen ja työuupumukseen liittyvillä oireilla.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Isohanni M. The psychiatric ward as a therapeutic community. Acta Universitatis Ouluensis 1983, D 111: 5. Väitöskirja.
- Isohanni, Matti: Uudistuva psykiatrinen sairaala. Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-11306-9.
- Isohanni M. Lääkäri ja huippuvaikuttajien mielenterveys: miten diagnosoida, keskustella ja hoitaa? Duodecim 2019:9;825–30
- Isohanni M. Mental health of high-level politicians and soldiers in Finland: diagnostics, public discussion and treatment. Psychiatria Fennica 2019;50:154-63
- Isohanni M. Mental health of high-level politicians: diagnostics, public discussion and treatment. A narrative review. Environmental and Occupational Health Practice 2020:2:eohp.2020-0010-PR
- Isohanni M, Jääskeläinen E, Miller B ym, Medication management of antipsychotic treatment in schizophrenia—a narrative review. Human Psychopharmacology 2020. https://doi.org/10.1002/hup.2765
- Isohanni, M. Miettunen J, Penttilä M. Life span development of schizophrenia: symptoms, clinical course and outcomes. Kirjassa: Tamminga C ym. toim. Psychotic disorders. Comprehensive conceptualization and treatments. Oxford University Press, New York NY 2021, 143-51
- Isohanni M. Donald Trumpin diagnoosi. Lääkärilehti 2021:7:408-9
- Isohanni M. Politiikka voi vaarantaa terveytesi. Kanava 2021:2;16-21
- Jääskeläinen E, Isohanni M, Huhtaniska S ym. Mielenterveyshäiriöiden riskitekijät ja taudinkulku Pohjois-Suomen vuoden 1966 syntymäkohortissa. Duodecim 2021:137;343-50
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 255. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0.
|
