Mary Hannikainen
Mary Helena (Helene) Hannikainen (o.s. Spennert, 12. tammikuuta 1901 Helsinki – 7. helmikuuta 1974 Tukholma, Ruotsi) oli suomalainen laulaja ja näyttelijä, joka esiintyi operettirooleissa ja subrettiosissa. Hänen äänialansa oli sopraano. Hän opiskeli laulua Suomessa opettajinaan Alma Fohström, Maikki Järnefelt, Heikki Klemetti ja Hanna Granfelt. Ulkomailta hän haki oppia Berliinistä 1921–1924, Pariisista 1924–1926, Budapestista ja Tukholmasta.[1] Berliinissä häntä opettivat Julie Trebicz ja rouva Demerow, Pariisissa Delaqarriere ja W. Bernardi sekä Tukholmassa Britta von Vegesack ja Aslaug Due-Møller.[2]
Laulu-uransa aikana Hannikainen oli kiinnitettynä Berliinissä Deutsches Theateriin 1921–1923 ja Grosses Schauspielhausiin, Helsingissä Ruotsalaiseen teatteriin 1924–1928, Kansallisteatteriin 1928–1932 ja 1934–1941 ja Suomalaiseen oopperaan 1932–1934 sekä Tukholmassa Oscarsteaterniin 1952–1953. Tukholmassa hän esiintyi usein muutenkin vuosina 1932–1957 ja vieraili primadonnaosissa Göteborgissa, Malmössä ja Tallinnassa. Konserttien solistina hän esiintyi 1940-luvulla Helsingissä, Tukholmassa, Oslossa, Berliinissä, Pariisissa, Zürichissä ja Lontoossa. Hannikainen lauloi pääroolin Franz Lehárin Iloisessa leskessä yli 400 kertaa ja Ralph Benatzkyn Valkoisessa hevosessa noin 300 kertaa. Muita operettien päärooleja hän esitti Emmerich Kálmánin Sirkusprinsessassa, Kálmánin Mustalaisruhtinattaressa ja Paul Abrahamin Havaijin kukassa. Hänen oopperaosiaan olivat muun muassa Giuseppe Verdin La Traviatan Violetta, Charles Gounod'n Faustin Margareta, Johann Christoph Pepuschin Kerjäläisoopperan Polly ja Leevi Madetojan Pohjalaisten Liisa.[1]
Mary Hannikainen oli naimisissa vuodesta 1927 viulisti Arvo Hannikaisen kanssa tämän kuolemaan, vuoteen 1942 asti ja vuodesta johtaja Axel Wilhelm Kallenbergin kanssa.[3] Hannikainen asui Tukholmassa vuodesta 1952 lähtien.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
