Marmorisiipi
| Marmorisiipi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Päiväperhoset Papilionoidea |
| Heimo: | Kaaliperhoset Pieridae |
| Alaheimo: | Kaaliperhoset Pierinae |
| Tribus: | Anthocharidini |
| Suku: | Marmorisiivet Euchloe |
| Laji: | ausonia |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Euchloe ausonia |
|
| Katso myös | |
Marmorisiipi[1] eli aroauroraperhonen[2] (Euchloe ausonia) on kaaliperhosten heimoon kuuluva keskikokoinen perhoslaji.
Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Molempien sukupuolten siivet ovat pohjaväriltään valkoiset. Etusiipien etureunassa voi olla tummaa kehnää. Etusiipien kärjissä tumma väri keskittyy siipisuonten ympärille ja siiven keskiosan puolella se päättyy tummaan poikkiraitaan. Siiven etuosan tumma diskoidaalitäplä kaartuu keskiosastaan selvästi siiven tyveä kohti ja sen keskiosa on siiven alapinnalla valkoinen[3]. Etusiivet ovat kärjestään suipot. Takasiipien alapinnat ovat laajalti kellanvihreät. Tuntosarvet ovat lyhyemmät ja paksummat kuin sinappi- tai arosinappiperhosella.[4] Siipiväli on 40–48 mm.[5]
Marmorisiipi on ulkonäöltään jokseenkin identtinen lounaanmarmorisiiven (Euchloe crameri) kanssa, mutta lajien elinalueet ovat erilliset[6].
Levinneisyys ja lentoaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marmorisiipeä tavataan Keski-Aasiasta ja eteläiselle Balkanille ja Etelä-Italiaan ulottuvalla alueella. Aikuiset perhoset lentävät yhdestä kahteen sukupolvena maaliskuulta heinäkuuhun.
Marmorisiipi on tavattu Suomesta yhden kerran. Yksilö löytyi vuonna 2009, kun Luonnontieteellisen keskusmuseon tutkijat kävivät läpi erään edesmenneen perhosharrastajan kokoelmaa. Perhosyksilö oli pyydystetty Helsingissä, vuonna 1970 Venäjältä tapahtuneen massiivisen sinappiperhosvaelluksen aikana ja määritetty tuolloin todennäköisesti sinappiperhoseksi.[4]
Elinympäristö ja elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Esiintymisalueellaan laji on yleinen ja se viihtyy avoimilla, kuumilla ja kuivilla paikoilla.[7] Perhonen on voimakas lentäjä, eikä laskeudu paikoilleen kovin usein. Kotelo talvehtii, joskus useammankin talven ajan.
Ravintokasvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toukka käyttää ravinnokseen monien ristikukkaisten kukintoja ja hedelmystöjä.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Haahtela, Saarinen, Ojalainen & Aarnio: Suomen ja Euroopan päiväperhoset. Gummerus 2012. ISBN 978-951-20-8386-2 s. 71
- ↑ Kimmo Saarinen: Valtakunnallinen päiväperhosseuranta 2010. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 4, s. 105. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ http://r.a.r.e.free.fr/interactif/photos%20pieridae/ausonia.jpg (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Panu Välimäki, Jari-Pekka Kaitila & Timo Lehto: Mielenkiintoiset suurperhoshavainnot ja vaelluskatsaus 2009. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 2, s. 38–45. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ http://www.butterfly-guide.co.uk/species/whites/cyp2.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ http://www.eurobutterflies.com/species_pages/ausonia.htm
- ↑ http://rusinsects.com/e-auso.htm
