Marja Leinonen

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Marja-Leena Leinonen)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Marja Leinonen
Henkilötiedot
Syntynyt 16. tammikuuta 1946
Varkaus
Kuollut 8. kesäkuuta 2019 (73 vuotta)
Helsinki
Koulutus ja ura
Tutkinnot Helsingin yliopisto
Instituutti Tampereen yliopisto
Tutkimusalue kielitiede

Marja-Leena Leinonen (16. tammikuuta 1946 Varkaus8. kesäkuuta 2019 Helsinki[1]) oli suomalainen kielentutkija.

Leinonen kirjoitti ylioppilaaksi Varkauden yhteislyseosta vuonna 1967 ja suoritti sen jälkeen kirjeenvaihtajatutkinnon Helsingin kauppakorkeakoulussa, minkä jälkeen hän opiskeli venäjän kieltä ja yleistä kielitiedettä Helsingin yliopistossa valmistuen vuonna 1975, missä hän sitten opetti viimemainittua ainetta kolmen vuoden ajan. Tohtoriksi hän väitteli vuonna 1983.[1]

Vuodesta 1981 lähtien Leinonen opetti Tampereen yliopistossa, ensin yleisen kielitieteen lehtorina ja sitten slaavilaisten kielten professorina vuodesta 1985 vuoteen 2004 saakka, jolloin hän jäi ennenaikaiselle eläkkeelle kyllästyttyään yliopistomaailman silloiseen henkeen.[1][2]

Leinosen väitöskirjan aiheena oli venäjän kielen verbien aspektien merkitykset, ja tämä tutkimus nauttii kansainvälistä arvostusta. Myöhemmin hän vertaili suomen ja venäjän lauserakenteita sekä tutki puhutun venäjän piirteitä. Hän myös pani alulle Suomen venäläisen populaation muistitiedon tutkimuksen, erityisesti Karjalan kannaksen venäläisten evakkojen, josta aiheesta hän ohjasi useita opinnäytetöitä. Leinosen omat tutkimukset tältä alueelta koskevat kielikontakteja sekä suomenvenäläisten perinteitä ja arkihistoriaa. Leinonen kiinnostui myös Stadin slangin venäläisperäisistä sanoista.[1][2]

Myöhemmällä iällään Leinonen opetteli komin kielen ja laati komilaisten kollegojen kanssa tutkimuksia tuon kielen rakenteesta sekä sen alueella olleista kielikontakteista.[1] Hän tutki myös laajemmin Pohjois-Venäjän suomalais-ugrilaisten kielten ja kansojen tutkimushistoriaa.

Leinonen oli myös arkistotutkija. Lisäksi hän käänsi suomeksi pohjoisia alueita käsitteleviä kansa- ja kielitieteellisiä tutkimuksia ja matkakertomuksia.[1] Hän osallistui myös Michael Branchin A. J. Sjögren -projektiin kirjoittamalla tämän päiväkirjoja puhtaaksi Kansalliskirjaston nettijulkaisua varten.[3]

Eläkevuosinaan Leinonen ryhtyi harrastamaan balttilaisia kieliä sekä niiden alueella tapahtuneita kielikontakteja. Hän opetteli latvian kielen ja käänsi myös latvialaista kirjallisuutta suomeksi. Lisäksi hän harrasti latvian kulttuuria laulamalla Helsingin latvialaisen kuoron riveissä.[1]

Leinonen harrasti myös taidemaalausta sekä lintujen tarkkailua ja matkailua.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h Larisa Leisiö, Maria Vilkuna: Marja Leinonen 1946–2019. Komin kielen tutkija ja taitaja. Helsingin Sanomat, 12.8.2019, s. B 17. Helsinki: Sanoma Oyj. Artikkelin verkkoversio Viitattu 18.8.2019.
  2. a b Facta 2001, Täydennysosa 1990, WSOY 1990, s. 340
  3. Esko Häkli: Akateemikko A. J. Sjögrenin päiväkirjat helmet.fi. 8.9.2018. Helsinki: Helsingin kaupunginkirjasto. Viitattu 18.8.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.