Maria I (Portugali)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maria I
Maria I, Giuseppe Tronin maalaama muotokuva vuodelta 1783.
Portugalin kuningatar
Valtakausi 24. helmikuuta 1777 – 20. maaliskuuta 1816
Edeltäjä Joosef I
Seuraaja Juhana VI
Syntynyt 17. joulukuuta 1734
Lissabon, Portugali
Kuollut 20. maaliskuuta 1816
Rio de Janeiro, Brasilia
Puoliso Pietari III
Lapset Joosef
Juhana VI
Mariana Victoria
Suku Bragança
Isä Joosef I
Äiti Mariana Victoria
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Maria I (17. joulukuuta 1734 Lissabon20. maaliskuuta 1816 Rio de Janeiro, Brasilia) oli Portugalin kruununprinsessa, Brasilian prinsessa ja Portugalin hallitseva kuningatar vuosina 1777–1816.[1]

Infanta Maria Francisca Isabel, Brasilian prinsessa, Vieira Lusitano 1753

Suku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Infanta Maria Francisca Isabel, Brasilian prinsessa syntyi kuningas Joosef I:n ja espanjalaisen prinsessa Mariana Viktorian (1718–1781) vanhimpana tyttärenä. Mariana Viktoria oli Espanjan kuningas Filip V:n ja Elisabet Farnesen vanhin tytär. Hänellä oli seitsemän sisarusta, joista kahta nuorempaa sisarta Maria Ana Franciscaa (1736–1813) ja Maria Francisca Doroteiaa (1739 –1771), yritettiin naittaa Ranskan ja kuningassukuihin mutta avioliittosuunnitelmat eivät onnistuneet. Hänen nuorin sisarensa Maria Francisca Benedita (1746 –1829) avioitui Marian oman, vanhimman pojan Josén (1761–1788) kanssa, joka oli häntä 15 vuotta nuorempi.

Maria I ja Pietari III, Miguel António do Amaral, n. 1777-1780

Avioliitto ja lapset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kruununprinsessa ja perijä Maria nai vuonna 1760 oman setänsä, isänsä nuoremman veljen Pietarin (Pedro). Heillä oli lähes 20 vuoden ikäero, mutta avioliitosta tuli onnellinen.

Marialla ja Pietarilla oli kuusi lasta, joista kolme eli aikuiseksi asti:

  • José Francisco Xavier de Paula Domingos António Agostinho Anastácio, Brasilian prinssi (20. elokuuta 1761 - 11. syyskuuta 1788), avioitui oman tätinsä Portugalin infanta Maria Francisca Beneditan (1746 –1829) kanssa, joka oli häntä 15 vuotta vanhempi, heillä ei ollut jälkeläisiä. Hänen kuolemansa 27-vuotiaana isorokkoon johti siihen, että nuoremmasta veljestä João Maria Josésta tuli kruununperillinen ja myöhemmin kuningas.
  • João Francisco de Paula Domingos António Carlos Cipriano de Bragança (16. syyskuuta 1763 - 10. lokakuuta 1763), kuoli alle kuukauden ikäisenä
  • João Maria José Francisco Xavier de Paula Luís António Domingos Rafael, Juhana VI Portugalin kuningas ja Brasilian keisari (13. toukokuuta 1767 - 10. maaliskuuta 1826), avioitui espanjalaisen Carlota Joaquinan kanssa ja heillä oli jälkeläisiä
  • Maria Ana Vitória Josefa Francisca Xavier de Paula Antonieta Joana Domingas Gabriela de Bragança (15. joulukuuta 1768 - 2. marraskuuta 1788), avioitui infante, prinssi Gabrielin (1752–1788) kanssa. joka oli Espanjan kuningas Kaarle III:n ja Maria Amalian neljäs poika, heillä oli jälkeläisiä
  • Maria Clementina Francisca Xavier de Paula Ana Josefa Antónia Domingas Feliciana Joana Michaela Júlia de Bragança (9. kesäkuuta 1774 - 27. kesäkuuta 1776), kuoli kaksivuotiaana
  • Maria Isabel de Bragança (12. joulukuuta 1776 - 14. tammikuuta 1777), kuoli alle vuoden ikäisenä

Kuningatar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Isänsä Joosef I:n kuoltua helmikuussa 1777 Mariasta tuli varsinainen hallitsija ja hänen aviomiehestään kuningaspuoliso ja kanssahallitsija nimellä Pietari III. Maria I erotti pian valtaan tultuaan pääministeri markiisi de Pombalin, määräsi tämän sisäiseen karkotukseen Pombaliin ja vapautti tämän pääministerikaudella tuomitut poliittiset vangit. Myöhemmin hän kuitenkin armahti de Pombalin karkotuksesta. Maria lakkautti joitain de Pombalin aikana perustettuja kauppayhtymiä, mutta ei pysäyttänyt kaikkia taloudellisia reformeja.[1]

Mielenterveyden järkkyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen mielenterveytensä järkkyminen huomattiin ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 1786, jolloin hänet jouduttiin kuljettamaan takaisin huoneisiinsa deliriumtilassa. Miehensä Pietari III:n kuoltua vuonna 1786 Maria toimi hallitsijana yksin. Miehensä kuoleman jälkeen Maria oli järkyttynyt ja kielsi kaikenlaiset hoviharrastukset. Valtiolliset tilaisuudet alkoivat muistuttaa uskonnollisia seremonioita.[2] Vanhin poika ja perillinen, prinssi José, kuoli 27-vuotiaana isorokkoon 11. syyskuuta 1788,[1] ja hänen oma rippipappinsa Inácio de São Caetano, Salonican arkkipiispa, kuoli saman vuoden marraskuussa.[2]

Nämä läheisten ihmisten kuolemat ovat saattaneet johtaa siihen, että kuningatar Maria sairastui vakavaan masennukseen. Toinen mahdollinen syy on sukurasitteinen syntyperä, tästä on todisteena kahdella sisarella esiintyneet samanlaiset mielenterveysongelmat.[3] Tammikuussa 1792 Maria koko henkisen romahduksen ja helmikuussa Maria julistettiin mielenvikaiseksi.[1] Häntä hoiti lääkäri Francis Willis, joka palveli myös Britannian kuningas Yrjö III:n hovissa. Willis halusi viedä Marian Englantiin, mutta Portugalin hovi hylkäsi suunnitelman. Francis Willis oli mahdollisesti neuvoa-antavassa roolisssa Marian hoidossa; kuningas Yrjö III:a hän hoiti käytännössä. Willis piti kuningatarta parantumattomana.[1][3]

Marian toinen poika, João (Juhana) Brasilian prinssi, otti hoitaakseen hallinnon äitinsä nimissä ja otti prinssi-valtionhoitajan arvonimen vasta vuonna 1799.[1] Kun Real Barraca de Ajuda palatsi paloi vuonna 1794, hovi pakotettiin muuttamaan Queluziin, missä sairas kuningatar makasi huoneissaan päivästä toiseen.

Kuningasperheen maanpako Brasiliaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Napoleonin armeijoiden vallattua Portugalin vuonna 1807[1] koko kuningasperhe eli Bragança-hallitsijasuku päätti Ison-Britannian hallituksen kehotuksesta paeta 29. marraskuuta 1807 perustaakseen pakolaishallituksen Brasilian portugalilaiseen varakuningaskuntaan. Maria kuljetettiin kuninkaallisen perheen mukana karakki Príncipe Realiin. Kun häntä siirrettin kuninkaallisesta palatsista satamaan, hänen kuultiin huutavan koko matkan ajan, väkijoukon keskellä ja vaunuissa. Kuningattaren dementia oli niin voimakas, että hän pelkäsi tulevansa palvelijoidensa kiduttamaksi tai ryöstämäksi matkan aikana.[4]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maria asui Brasiliassa yhteensä kahdeksan vuotta jolloin hän oli kyvytön elämään itsenäisesti. Hän kuoli vuonna 1816 Carmon luostarissa Rio de Janeirossa 81-vuotiaana. Hänen kuolemansa jälkeen prinssi-valtionhoitaja, kolmanneksi vanhin poika João tuli äitinsä seuraajaksi hallitsijanimellä Juhana VI. Vuonna 1821 Marian ruumis tuotiin takaisin Lissaboniin haudattavaksi Estrelan basilikan (Basílica da Estrela) mausoleumiin, jonka perustamisessa hän oli ollut mukana.

Maria on suuresti ihailtu hahmo sekä Brasiliassa että Portugalissa hallituskautensa aikana tapahtuneiden valtavien muutosten ja tapahtumien vuoksi. Portugalissa häntä juhlitaan vahvana naishahmona. Hänen perintönsä näkyy Queluzin barokki-rokokoo palatsissa, jonka aikaansaamisessa hän oli mukana. Hänen patsaansa seisoo palatsin edessä, ja palatsin lähellä oleva pousada eli valtionhotelli Pousada de Dona Maria I on nimetty hänen kunniakseen. Joaquim Machado de Castron oppilaat pystyttivät suuren marmoripatsaan kuningattaresta Portugalin kansalliskirjastoon Lissabonissa.

Brasiliassa Mariaa ihaillaan avainhenkilönä Brasilian lopulliseen itsenäistymiseen. Hänen hallituskautensa aikana, vaikkakin poikansa hallinnon kautta, perustettiin monet Brasilian kansallisista instituutioista ja järjestöistä. Nämä instituutiot olivat nykyisten vastaavien edeltäjiä ja antoivat suuren vallan Brasilian siirtomaille. Vaikka Brasiliassa häntä kutsutaan usein A Loucaksi (hulluksi), brasilialaiset ja portugalilaiset historioitsijat pitävät häntä suuressa arvossa.

Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Maria I (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 8.10.2017.
  2. a b A history of Portugal. CUP Archive. 1662. ss. 376–403.
  3. a b Peters, Timothy & Willis, Clive: ''Maria I of Portugal: Another royal psychiatric patient of Francis Willis''. The British journal of psychiatry: the journal of mental science, 2013. 203. 167. 10.1192/bjp.bp.112.123950.
  4. Birmingham, David: A Concise History of Portugal. Cambridge University Press, 2018. ss. 93–107. ISBN 978-1-108-42419-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


Portugali Edeltäjä:
Joosef I
Portugalin kuningatar
1777–1816
Seuraaja:
Juhana VI