Margit Slachta

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Margit Slachta
Slachta Margit.jpg
Henkilötiedot
Syntynyt18. syyskuuta 1884
Kassa, Itävalta-Unkari
nykyinen Košice, Slovakia
Kuollut6. tammikuuta 1974
Buffalo, Yhdysvallat
Ammatti nunna ja poliitikko
Muut tiedot
Tunnustukset Vanhurskaat kansakuntien joukossa

Margit Slachta (18. syyskuuta 18846. tammikuuta 1974) oli unkarilainen nunna ja poliitikko. Hän perusti oman nunnajärjestönsä ja edusti maansa parlamentissa esimerkiksi sen ensimmäisenä vaalein valittuna naisjäsenenä. Toisen maailmansodan aikana hän vastusti esimerkiksi juutalaisten vastaisia lakeja ja sortotoimia. Maan päätyessä kommunistihallinnon alaisuuteen Slachta pakeni Yhdysvaltoihin.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muistolaatta Budapestissa.

Margit Slachta syntyi tuolloin Itävalta-Unkariin kuuluneessa Kassassa eli nykyisen Slovakian Košicessa 18. syyskuuta 1884. Hänen sukunsa oli peräisin Puolasta ja heistä oli tullut maanomistajia Slovakiassa. Margitit lisäksi perheeseen kuului viisi tytärtä. Perheen isä ja muutamat muut perheenjäsenet muuttivat Yhdysvaltoihin, mutta Margit jäi kotiseudulleen, jossa hän valmistui vuonna 1906 saksan ja ranskan opettajaksi.[1]

Opiskeluaikoinaan Slachta oli alkanut kiinnostua naisten asioista ja hän liittyi vuonna 1908 kristilliseen naistenliikkeeseen. Hän alkoi kierrellä ympäri Unkaria pitäen puheita ja tehden tutkimusta eri yhteisöissä. Lopulta hän avasi oman koulunsa. Slachtaa motivoi suora käytännön työ yhteisöissä. Tämä poikkesi esimerkiksi kirkon perinteestä, jossa yhteisöä autettiin pääosin lahjoituksin. Lokakuussa 1918 hän perusti katolisten naisten liiton, joka yhdisteli hyväntekeväisyyttä kristillisiin ja kansallisiin periaatteisiin. Vuonna 1920 hänet valittiin ernsimmäisenä naisena Unkarin parlamenttiin. Toukokuussa 1923 hän perusti oman nunnajärjestönsä.[1]

Toisen maailmansodan puhjettua Slachta vastusti natsien vaikutusvaltaa. Hän kritisoi esimerkiksi juutalaisten vastaisia lakeja valittaen viranomaisille. Kun Slovakia imloitti vuonna 1943 hankkiutuvansa eroon juutalaisista Slachta tapasi paavi Pius XII:n ja pyysi tätä puuttumaan tilanteeseen. Vuodesta 1944 lähtien Slachta piilotteli vainottuja oman nunnajärjestönsä luostarin tiloissa.[1]

Sodan jälkeen vuonna 1945 Slachta valittiin jälleen kerran Unkarin parlamenttiin. Slachta uskoi vakauteen ja järjestykseen monarkian kautta. Hän vastusti ajatusta Unkarin tasavallasta ja halusi muodostaa uudelleen katkenneet diplomaattiyhteydet Vatikaaniin. Neuvostoliitonkasvavan vaikutusvallan takia hänen asemansa alkoi kuitenkin käydä yhä ahtaammaksi. 28. lokakuuta 1948 hän piti puheen, jonka viranomaiset tuomitsivat "valtion etujen vastaisena". Hänet suljettiin pois parlamentista 60 päivän ajaksi. 16. kesäkuuta Slachta piti viimeiseski jääneen puheensa parlamentissa, jossa hän vastusti aikeita kansallista kirkon koulut. Kommunistien edustajat yrittivät keskeyttää puheen huutelemalla ja lopulta laki vietiin läpi äänestyksellä. Kommunistit juhlivat laulamalla kansallislaulua samalla, kun Slachta jäi istumaan. Rangaistukseksi Slachta menetti parlamentin edustajan syytesuojansa. Peläten pidätystä Slachta alkoi piilotella. Kesäkuussa 1949 hän pakeni ensin Itävaltaan ja sieltä edelleen Yhdysvaltoihin.[1]

Maanpaossa Yhdysvalloissa Slachta yritti kiinnittää huomiota kommunististen maiden tilanteeseen. Hän vetosi esimerkiksi amerikkalaisiin piispoihin ja presidentti Harry Trumaniin. Kun Unkarin priimaskadrinaali József Mindszenty pidätettiin Slachta keräsi hänen asiansa puolesta nimikirjoituksia. Unkarin vallankumouksen jälkeen hän toimi maasta lähteneiden pakolaisten tilanteen hyväksi. Slachta kuoli New Yorkin osavaltionBuffalosa 6. tammikuuta 1974. Israelissa hänet huomiotiin vanhurskaana kansakuntien joukossa vuonna 1984.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Wojciech Roszkowski ja Jan Kofman: Biographical Dictionary of Central and Eastern Europe in the Twentieth Century, s. 929-930. M.E.Sharpe, 2008. ISBN 978-0-7656-1027-0. (englanniksi)