Mannich-reaktio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Mannich-reaktio

Mannich-reaktio on formaldehydin, karbonyyliyhdisteen, kuten aldehydin tai ketonin ja ammoniakin tai amiinin välinen reaktio. Tuotteena muodostuu β-aminokarbonyyliyhdiste, jota usein nimitetään Mannichin emäkseksi. Mannich-reaktio on tärkeä monien lääkeaineiden ja luonnonaineiden synteesimenetelmä erityisesti biosynteesiä matkivissa niin kutsutuissa biomimeettisissä synteeseissä.[1][2][3] Reaktio on nimetty saksalaisen kemistin Carl Mannichin mukaan.

Mekanismi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannich-reaktio voi olla joko happo- tai emäskatalysoitu.[3] Happokatalysoidun Mannich-reaktion ensimmäisessä vaiheessa ammoniakki tai primäärinen tai sekundäärinen amiini reagoi formaldehydin kanssa muodostaen iminiumionin, joka on elektrofiilinen. Tämä iminiumsuola on kuitenkin suhteellisen stabiili ja erityisesti jodidina niitä on saatavissa kaupallisesti Eschenmoserin suolan nimellä.[1][2][3]

Mannich-reaktion mekanismin ensimmäinen vaihe

Mannich-reaktion toisessa vaiheessa tämä iminiumioni reagoi hapon katalysoimana aldehydistä tai ketonista muodostuneen enolin kanssa alkylaatioreaktiolla.[1][2][3]

Mannich-reaktion mekanismin toinen vaihe

Emäskatalysoidussa Mannich-reaktiossa muodostuu ensin aminoalkoholi, joka reagoi nukleofiilisella substituutiolla aldehydin tai ketonin kanssa.[3]

Lähtöaineet ja selektiivisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mannich-reaktiossa amiinina käytetään tyypillisesti sekundääristä amiinia, koska primäärisillä amiineilla tapahtuu helposti dialkylaatiota ja ammoniakilla trialkylaatiolla. Aldehydien tai ketonien tilalla Mannich-reaktiossa voidaan käyttää silyylienolieettereitä. Mannich-reaktiosta voidaan saada regio- tai enantioselektiivinen. Enantioselektiivisyys voidaan saavuttaa käyttämällä kiraalisia apuaineita, kuten proliinia, proliinijohdannaisia tai proliinin analogeja, kiraalisia amiineja tai kiraalisia fosfiini-imiinejä.[2][3]

Proliinin ja proliinianalogin katalysoima enansioselektiivinen Mannich-reaktio

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren, Peter Wothers: Organic Chemistry, s. 714. Oxford University Press, 2008. ISBN 978-0-19-850346-0. (englanniksi)
  2. a b c d Francis A. Carey & Richard J. Sundberg: Organic Chemistry B: Reactions and synthesis, s. 140–143. Springer, 2007. ISBN 978-0-387-68350-8. (englanniksi)
  3. a b c d e f Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1292–1295. John Wiley & Sons, 2007. ISBN 978-0-471-72091-1. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kemiaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.