Malikaapuyökkönen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malikaapuyökkönen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Niveljalkaiset Arthropoda
Alajakso: Kuusijalkaiset Hexapoda
Luokka: Hyönteiset Insecta
Lahko: Perhoset Lepidoptera
Alalahko: Imukärsälliset perhoset Glossata
Osalahko: Erilaissuoniset perhoset Heteroneura
Yläheimo: Yökkösmäiset Noctuoidea
Heimo: Aitoyökköset Noctuidae
Alaheimo: Kaapuyökköset Cuculliinae
Suku: Kaapuyökköset Cucullia
Laji: absinthii
Kaksiosainen nimi

Cucullia absinthii
(Linnaeus, 1761)

Katso myös

  Malikaapuyökkönen Commonsissa

Malikaapuyökkönen (Cucullia absinthii) on kaapuyökkösiin lukeutuva, melko kookas, harmaankirjava yöperhoslaji. Se on yleistynyt Suomessa huomattavasti 2000-luvun aikana.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malikaapuyökkönen kuuluu kookkaisiin, harmaisiin kaapuyökkösiin, mutta on selvästi kirjavampi kuin useimmat lähilajit. Etusiivet ovat vaaleanharmaat, hieman ruskeakehnäiset ja pituuteensa nähden hyvin kapeat. Munuais- ja rengastäplän alueella on selkeitä mustia pisteitä minkä lisäksi voimakkaasti tumman kehnän varjostamat sisempi ja ulompi poikkiviiru erottuvat selkeinä. Myös siiven ulkoreunassa on selkeä mustien pisteiden rivi. Takasiivet ovat vaaleat, reunoistaan tummemmat. Siipiväli 41–45 mm.[1][2][3][4][5]

Levinneisyys ja lentoaika

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Malikaapuyökkösen toukka maastoutuu ravintokasvinsa kukinnon joukkoon lähes täydellisesti.

Malikaapuyökkösen levinneisyys Euroopan keskiosista Keski-Aasian poikki Kiinan keskiosiin ja Baikalille.[3] Suomessa se on vanhastaan ollut lounaisrannikon ja -saariston hyvin harvinainen erikoisuus[5], mutta 2000-luvun aikana laji on laajentanut elinpiiriään likimain koko Pori-Imatra-linjan eteläpuolelle ja satunnaishavaintoja on tätäkin pohjoisempaa. Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta elokuulle.[4][6]

Elinympäristö ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin elinpaikkoja ovat avoimet, hiekkapohjaiset ympäristöt ja perhosen esiintyminen on paikoittaista. Perhoset lentävät yöllä, käyvät luultavasti kukilla, ja tulevat jossain määrin myös valolle. Aikuisia perhosia tavataan vain harvoin ja yksitellen, mutta toukkia voi löytyä ravintokasvien kukinnoista suuriakin määriä. Toukkien etsintää hankaloittaa toukan ulkonäkö joka maastouttaa sen kukintoon tavattoman hyvin. Kotelo talvehtii maaperässä kotelokopan suojaamana.[5][4][3]

Laji on Norjassa luokiteltu uhanalaiseksi.[3]

Vaikka toukka syökin myös malia (Artemisia absinthum), pääasiallinen ravintokasvi on pujo (Artemisia vulgaris) .[4][3][5]

  1. Svenska fjärilar (ruotsiksi)
  2. UK Moths (englanniksi)
  3. a b c d e Norges sommerfugler (norjaksi)
  4. a b c d Kimmo Silvonen, Morten Top-Jensen & Michael Fibiger: Suomen päivä- ja yöperhoset – maastokäsikirja. Østermarie: BugBook Publishing, 2014. ISBN 978-87-993512-9-9. s. 512
  5. a b c d Mikkola K. & Jalas I.: Suomen perhoset. Yökköset 1.. Suomen Perhostutkijain Seura. Otava, 1977. ISBN 951-1-04296-3. s. 160
  6. Perhosviki (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]