Malesianluumio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Malesianluumio
Melinjo (Gnetum gnemon) (6863727669).jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Paljassiemeniset Pinophyta
Luokka: Gnetopsida
Lahko: Gnetales
Heimo: Luumiokasvit Gnetaceae
Suku: Luumiot Gnetum
Laji: gnemon
Kaksiosainen nimi

Gnetum gnemon
L.

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Malesianluumio Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Malesianluumio Commonsissa

Malesianluumio[2] (Gnetum gnemon) on luumioiden sukuun kuuluva kasvilaji, jonka levinneisyysalue ulottuu Aasian itä- ja eteläosista Tyynenmeren saarille. Kasvin siemenet, lehdet ja hedelmäpohjukset ovat syötäviä, kuoresta valmistetaan köysiä ja verkkoja ja myös puuainesta hyödynnetään monin tavoin.

Malesianluumio muistuttaa huomattavasti tyypillisiä koppisiemenisiä, mutta lukuisista samankaltaisuuksista huolimatta se luokitellaan paljassiemenisiin. Esimerkiksi kypsä emikäpy muistuttaa huomattavasti koppisiemenisten hedelmää, ja myös sen tarkoitus on sama kuin hedelmän: silmiinpistävän punainen siemenvaippa paitsi suojaa siementä, myös houkuttelee eläimiä levittämään kasvia uusille kasvupaikoille.[3]

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Piirros kasvista.
Vastakkaisia lehtiä ja siemeniä.
Hedekäpy ja lehtiä.
Yksittäisiä siemeniä, toinen halkileikattuna.

Malesianluumio on ainavihanta pensas tai korkeintaan 22 metrin korkuiseksi kasvava pieni puu, jolla on kapea latvus ja harmaahtava, renkaallinen kuori. Toisinaan se kasvaa myös kiipeilevänä. Vastakkaiset lehdet jakautuvat lehtilapaan ja 0,5–1,8 senttimetrin mittaiseen lehtiruotiin; yksinkertaisen lehtilavan pituus on 7,5–20 senttimetriä ja leveys 2,5–10 senttimetriä. Tuoreet lehdet ovat tummanvihreitä ja kiiltäviä, kuivuneet kellertäviä. Ehytlaitaisen lehtilavan tyvi kapenee lehtiruodiksi. Pienemmät lehtisuonet ovat huomaamattomia.[4][5]

Malesianluumio on kaksikotinen eli sen hede- ja emikävyt sijaitsevat eri yksilöissä. Hedekävyt kasvavat yksittäin lehtihangoista. Ne ovat vähintään 1, mutta tavallisesti 3–6 senttimetriä pitkiä ja 2,5–3 millimetriä leveitä, haarautumattomia tai kerran haarautuneita. Emikävyt ovat 5–13 senttimetriä pitkiä, ja niiden jokaisessa nivelessä on 5–8 siemenaihetta. Siemenet ovat perättömiä tai lähes perättömiä. Kypsiä siemeniä peittää mehevä, raakana vihreä ja kypsänä keltainen, punainen tai oranssi kerros, jonka alla oleva kova kuori ympäröi tärkkelyspitoista sisusta. Siemenet ovat soikeita, vahapintaisia ja 2–7 senttimetriä pitkiä. Kasvi on hyönteispölytteinen.[4][6]

Levinneisyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesianluumio kasvaa luonnonvaraisena Koillis-Intiassa, Tiibetissä ja Kiinan etelä- ja keskiosissa, Myanmarissa, Vietnamissa, Thaimaassa, Malakan niemimaalla, Borneossa, Sulawesissä, Molukeilla, Filippiineillä, Pienillä Sundasaarilla, Uudessa-Guineassa, Bismarckinsaarilla, Salomonsaarilla, Fidžillä ja Samoalla.[7]

Elinympäristö ja ekologia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesianluumio kasvaa trooppisissa sademetsissä 0–1 700 metrin korkeudella merenpinnasta alueella, jolla vuotuinen sademäärä vaihtelee välillä 750–5 000 millimetriä. Suotuisin sademäärä on 3 000–5 000 millimetriä vuodessa, mutta malesianluumio kestää myös useiden kuukausien kuivuutta, kunhan maaperä ei pääse kokonaan kuivumaan. Malesianluumio sietää sekä aurinkoisia että varjoisia kasvupaikkoja samoin kuin voimakkaita tuulia. Malesianluumio viihtyy parhaiten lievästi happamassa tai neutraalissa maaperässä, mutta kestää myös emäksisyyttä.[7] Sademetsän ohella kasvupaikkoja ovat kallioiset saaret, joenrannat ja niemet.[6]

Malesianluumio muodostaa ektomykorritsaa yhdessä Scleroderma-suvun ja muutamien muiden, vielä määrittämättömien sienilajien kanssa.[8]

Uhanalaisuus ja suojelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesianluumio oli luokiteltu vuonna 2014 IUCNin punaisessa listassa elinvoimaiseksi, sillä laji on laajalle levinnyt, kasvaa varsin monenlaisissa elinympäristöissä ja kasvustot uusiutuvat nopeasti. Kasvia viljellään, mutta siemeniä, lehtiä ja kuorta kerätään usein myös luonnonvaraisista yksilöistä. Lajin uhkia ovat metsien muuttaminen viljelmiksi, puiden kaataminen ja kaupunkialueiden laajentaminen, mutta kasvin levinneisyysalueella on kuitenkin myös useita suojelualueita.[7]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesianluumion kuvasi ensimmäisenä Carl von Linné vuonna 1767.[4] Luokittelijasta riippuen kasvista voidaan erottaa neljä[9] tai viisi[10] muunnosta:

  • Gnetum gnemon var. brunonianum (Griff.) Markgr.: Levinneisyysalue ulottuu Assamista Borneon länsiosiin.[11]
  • Gnetum gnemon var. gnemon: Kasvaa luonnonvaraisena Kaakkois-Tiibetistä läntisen Tyynenmeren saarille ulottuvalla alueella.[12]
  • Gnetum gnemon var. gracile: Esiintyy luonnonvaraisena ainoastaan Indonesian Sulawesin saarella.[13]
  • Gnetum gnemon var. griffithii: Levinneisyysalue ulottuu Assamista Malakan niemimaalle.[14]
  • Gnetum gnemon var. tenerum: Levinneisyysalue ulottuu Thaimaan eteläosista Malakan niemimaan kautta Borneoon.[15]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Malesianluumion siemenet ovat ravinteikkaita, tärkkelys- ja kivennäisainepitoisia sekä sisältävät A- ja C-vitamiinejalähde?, ja niitä voidaan syödä raakoina, keitettyinä tai paahdettuina. Siemenillä on myös antimikrobisia vaikutuksia[16], ja lehdistä puristettu mehu auttaa eräisiin silmäsairauksiin. Nuoria lehtiä ja käpyjä käytetään vihanneksina. Siemenvaippa on erittäin ohut, joten sillä ei ole kulinaarista merkitystä[3]. Kuituisesta kuoresta valmistetaan siimoja ja kalaverkkoja. Puuainesta käytetään polttopuuksi ja työkalujen kahvoiksi; Malesiassa, Hongkongissa ja Indonesiassa puuta käytetään paperin valmistukseen ja talonrakennukseen.[7]

Levinneisyysalueellaan malesianluumiota viljellään hedelmätarhoissa ja yksityisissä puutarhoissa. Papua-Uusi-Guineassa sitä kasvatetaan usein yhdessä leipäpuiden (Artocarpus), Pandanus conoideusin ja muiden ravinto- tai kuitukasvien kanssa.[7] Koristekasvina malesianluumio sopii kapean, lieriömäisen latvuksensa ansiosta pieneenkin puutarhaan tai kadunvarteen.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Gnetum gnemon IUCN Red List of Threatened Species. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. (englanniksi)
  2. Laji.fi: Malesianluumio – Gnetum gnemon laji.fi. Viitattu 31.12.2022.
  3. a b Die Melinjo-Nuss: Gnetum gnemon flora-obscura.de. Viitattu 31.12.2022. (saksaksi)
  4. a b c Flora of China: Gnetum gnemon efloras.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  5. The Gymnosperm Database: Gnetum gnemon conifers.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  6. a b c Flora & Fauna Web: Gnetum gnemon L. nparks.gov.sg. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  7. a b c d e Gnetum gnemon iucnredlist.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  8. Infrageneric variation in partner specificity: multiple ectomycorrhizal symbionts associate with Gnetum gnemon (Gnetophyta) in Papua New Guinea link.springer.com. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  9. Gnetum gnemon powo.science.kew.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  10. Catalogue of Life: 2014 Annual Checklist catalogueoflife.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  11. Catalogue of Life: 2014 Annual Checklist catalogueoflife.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  12. Gnetum gnemon var. gnemon powo.science.kew.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  13. Gnetum gnemon var. gracile powo.science.kew.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  14. Gnetum gnemon var. griffithii powo.science.kew.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  15. Gnetum gnemon var. tenerum powo.science.kew.org. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
  16. Antimicrobial Activity of Melinjo Seed and Peel Extract (Gnetum gnemon) Against Selected Pathogenic Bacteria jurnal.permi.or.id. Viitattu 31.12.2022. (englanniksi)
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: de:Gnetum gnemon