Maini Askolin

Maini Johanna Vilhelmina Askolin (22. elokuuta 1890 Porvoo – 15. tammikuuta 1929 Pernaja) oli porvoolaisen kauppiaan, tehtailijan ja kauppaneuvos Johannes Askolinin tytär ja ainoa perijä. Isänsä kuoleman jälkeen hän oli Suomen rikkain nainen. Maini Askolin oli Pernajan Koskenkylässä sijaitsevan Koskenkylän kartanon eli Forsbyn linnan emäntä. Hän avioitui viidesti: hänen aviomiehiään olivat varatuomari William Thuring, johtaja Karl Landby, diplomaatti Martti Ilmanen, kenraalimajuri Nils Procopé sekä eversti Hjalmar Askolin-Ingelberg.

Lapsuus ja nuoruus

Maini Askolinin isä Johannes oli Porvoon rikkaimpia miehiä, joka oli aloittanut työnteon alun perin Hjorthin kauppahuoneessa. Sittemmin liike siirtyi Askolinin omistukseen. Askolinin ensimmäinen vaimo Flora Hjorth (1826–1877) oli Mainin täti. Maini oli Johan Askolinin (1943–1912 ja tämän kolmannen vaimon Rosa Nykoppin (1856–1913) tytär. Johannes ja Rosa vihittiin 1883. Vuonna 1880 leskeksi jääneellä Rosalla oli aiemmasta avioliitosta poika Nils Oskar Osvald (s. 1875) sekä tytär Ella Rosa Sofia (s. 1876). Perheeseen kuului myös Rosa Askolinin äiti, Märta Langén o.s. Hjorth. Mainin vanhemmat hemmottelivat häntä, tältä ei saanut puuttua mitään. Kun perheystävä huomautti kauppaneuvokselle, että tytär hemmotellaan pilalle, totesi Askolin, että oli itse lapsena kokenut puutetta ja nälkää, eikä voi olla pahasta pyrkiä tuottamaan tyttärelle onnellinen lapsuus.

Mainilla oli Johannes Askolinin ensimmäisestä avioliitosta isoveli, vuonna 1866 syntynyt Johannes Vilhelm eli "Janne" Askolin. Askolin halusi adoptoida vaimonsa aiemmasta avioliitosta olevat lapset, mutta poika Nils Oskar Nykopp ei tähän suostunut. Ella-tyttären Askolin adoptoi vuonna 1900. Velipuoli Janne sairasteli ja menehtyi vuonna 1897. Velipuoli Nils Oskar harrasti juopottelua ja kuoli varhain, vuonna 1903. Sisar Ella kuoli vuonna 1909. Isä oli jo ennen adoptiota tehnyt Mainista testamentilla pääperijän, joten Maini oli jo seitsemänvuotiaana suuromaisuuden perijä.

Alkuun Mainilla oli kotiopettajatar. Vuonna 1901 Maini pääsi Porvoon Strömborgska Läroverketin I luokalle. Oppilastovereiden mukaan Maini oli iloinen ja hyväsydäminen. Vuonna 1907 Strömborgskan jälkeen hän ei halunnut siirtyä ylioppilasluokille Helsinkiin tai Hämeenlinnaan, vaan kielistä kiinnostunut Maini muutti 1908 omaan asuntoon Helsingin Katajanokalle. Pätevät kielten opettajat palkattiin antaamaan hänelle yksityistunteja. Tunnollisen opiskelun ohella Maini osallistui eliitin rientoihin. Mainin kauneus ja varallisuus olivat yleisessä tiedossa, joten kosiskelijoita riitti. Hän oli kiinnostunut opereteista, näytelmistä ja perehtyi antiikkiesineistöön.

Isä Johannes Askolin oli varautunut mahdolliseen kuolemaansa siten, että sekä vaimon että tyttären tulevaisuus olisi turvattu. Testamentissaan hän määräsi Askolin-yhtiölle hallintorenkaan, johon kuuluivat johtajat A. J. Sandbäck (sahat), Ludvig Rosenström (hallinto), A. V. Nyman (metsät), G. W. Törngren (maatilat) ja B. Lönnström (kaupat). Tähän johtoryhmään Maini myöhemmin luotti, isänsä ohjeita noudattaen.

Avioliitot

Matkallaan Ranskassa Maini Askolin tapasi vuonna 1910 tulevan aviomiehensä varatuomari William Thuringin (1880–1968). Keväällä 1911 pari vietti loistokkaat häät. Nuori pari muutti Askolin rakennuttamaan Forsbyn linnaan, jonka suunnitteli arkkitehti John Settergren. Maini sai sisustaa arkketehdin avustamana rakennuksen, kun Jugend-tyylinen 3-kerroksinen kivilinna valmistui 1908. Kun Johannes Askolin sitten vuonna 1912 kuoli, siirtyi koko valtava omaisuus Mainille. Ensi töikseen yhtiön johtoryhmä siirsi pääkonttorin Porvoosta Askolin-yhtiön keskukseen Koskenkylään. Aviopari Thuring keskittyi linnan kaunistamiseen ja taiteen keräämiseen. William Thuring halusi antaa panoksensa Askolin-yhtiön toimintaan. Askolin-yhtiön työväen keskuudessa Thuring oli suosittu, sillä hän piti työläisten puolia. Hän ryhtyi hoitamaan yhtiön ulkomaisia liikesuhteita omatoimisesti. Maini ei miehensä ulkomaanmatkoista pitänyt. Yhtiö oli hyvässä hoidossa ilman tuomari Thuringiakin. Maini olisi mieluummin nähnyt miehensä ottavan osaa iloiseen elämänmenoon, mutta juhli ilman miestäänkin. Nämä seikat kiristivät puolisoiden välejä ja johtivat avioeroon lokakuussa 1918. Maini luovutti Thuringille eron yhteydessä Rönnäsin ja Labbyn kartanot ja tuomari muutti välittömästi Rönnäsin asumaan. Ystävyyssuhde Thuringiin säilyi koko Mainin elämän ajan.

Helmikuussa 1919 Maini Askolin avioitui toisen kerran. Tuore puoliso, ruotsalainen johtaja Karl Torsten Landby (s. 1883), oli ollut läheisissä liikesuhteissa Askolin-yhtiön kanssa ja oli puutavara-alan asiantuntija. Maini ja Landby matkustelivat ja viipyivät etenkin Pariisissa ja viettivät vauhdikasta elämää koko vuoden 1919. Vuoden 1920 alusta lähtien Landby keskittyi Askolin-yhtiön tehtäviin Mainin jatkaessa matkustelua. Pariisissa Maini rakastui Suomen Englannin suurlähetystön lähetystösihteeriin, varatuomari Martti Tapani Ilmaseen (1881–1923). Diplomaatti Ilmanen oli sujuvakäytöksinen ja tottunut liikkumaan seurapiireissä, joihin hän Maininkin luotsasi. Kesän jälkeen Mainin palatessa Forsbyn linnaan, totesi Karl Landby tyynesti jääneensä toiseksi, ja palasi Ruotsiin.

Ero Landbystä tuli voimaan joulukuussa 1920, kuten myös Mainin kolmas avioliitto Martti Ilmasen kanssa. Uuden isännän mukana Forsbyn palvelusväen joukkoon liittyi uusi jäsen, univormuun pukeutunut hindu Luis Lobo, josta tuli linnan hovimestari. Maini ja Martti Ilmanen olivat molemmat innostuneita seuraelämästä ja juhlista. Maini myös liikkui miehensä kanssa tiluksillaan eri pitäjissä hoitaen niin työasioita kuin tavaten työväkeä. Liikkuminen sujui vaivatta, sillä Mainilla oli useita autoja. Näistä yksi oli erikoistilauksena Englannista vuonna 1921 hankittu Rolls-Royce . Mainin ja Martin onnellinen avioliitto loppui ennen aikojaan, sillä Ilmanen menehtyi lento-onnettomuudessa Ranskassa toukokuussa 1923. He eivät saaneet lapsia, sillä Mainilla oli useita keskenmenoja. Tästä syystä Maini hankki suojatteja, joista hän adoptoi vuonna 1925 pojakseen Carl-Johan Nils Anders Askolinin (s. 24.5.1925 Tukholmassa).

Maini Askolin siirtyi Pernajan Sjögårdin kartanoon toipumaan miehensä kuolemasta. Ilmasten perhetuttu, Pariisissa Suomen sotilasattaseana toiminut kenraalimajuri Nils Procopé (1873–1941) riensi Mainin tueksi aviomiehen tapaturmaisen kuoleman jälkeen. Procopé oli eronnut ensimmäisestä vaimostaan 1917. Tammikuussa 1925 Maini solmi kenraalin kanssa neljännen avioliittonsa. Ensimmäinen juopa puolisoiden välille syntyi pian, sillä kenraali vähätteli vaimon tuttavapiiriä. Hän ei myöskään ilahtunut linnassa hyörivistä ja mekastavista suojattilapsista ja näiden leikkitovereista, vaan vaati hovimestari Loboa laittamaan lapset kuriin. Lopulta Procopé muutti asumuseroon Helsinkiin. Avioero vahvistettiin huhtikuussa 1926. Kenraali sai kipurahana vuotuisen 240 000 markan eläkkeen elämänsä loppuun saakka.

Kauan ei Mainin tarvinnut olla yksin, uusi avioliitto solmittiin syyskuussa 1926. Viides aviomies oli kenraali Procopén upseeritoveri, eversti Hjalmar Fredrik Ingelberg (s. 1882). Ingelberg oli paitsi upseeri, myös varatuomari. Maini ei enää tässä vaiheessa vaatinut aviomiehen kaikkea huomiota, vaan Ingelberg sai rauhassa ahkeroida Askolin-yhtiössä. Kyvykäs mies tuli toimeen sekä johtajiston että työväen kanssa.

Sairaus

Jo viidettä kertaa avioituessaan Maini tiesi olevansa sairas. Kesällä 1926 hänellä todettiin rintasyöpäkasvain. Kasvain olisi pitänyt jo silloin poistaa, mutta Maini otti asian vakavasti vasta kun hänen kuntonsa heikkeni. Mainin ehdotuksesta aiottu syöpäleikkaus toteutettiin kesällä 1927 Forsbyn linnassa, jonne Maini hankki parhaan mahdollisen leikkaussalivälineistön. Leikkauksen suoritti professori Oskar Boije avustajanaan professori Gösta Becker. Myöhemmin leikkaussalin välineet lahjoitettiin Loviisan sairaalaan. Leikkaus onnistui, mutta sairaus ilmeisesti oli otaksuttua vakavampaa laatua. Linnassa asuvien lääkärin ja sairaanhoitajan lisäksi nimekkäät professorit (mm. Arvo Ylppö) vierailivat Mainia hoitamassa. Mielentyyneytensä viimeiseen saakka säilyttänyt Maini Askolin kuoli 15. tammikuuta 1929. Forsbyn linnan mailta purettiin vanha keilaradan paviljonki, jonka maapohja vihittiin hautausmaaksi. Arkkitehti Harry Röneholmin suunnittelemasta hautakappelista linnan puistossa tuli Maini Askolinin viimeinen leposija.

Hyväntekeväisyys

Maini Askolin teki lahjoituksia järjestöille, joiden tarkoituksena oli lieventää kärsimyksiä ja puutetta. Huomattavimpia lahjoituksia olivat 100 000 mk sekä Forsbyn työväestön sairaskassalle että tukirahastolle vuonna 1923. Vuotta aiemmin rakennettiin Koskenkylän kulttuuritalo Majborg Mainin kustannuksella. Maini oli hyväsydäminen ja antelias. Kun hän pienenä tajusi, että jotkut lapset joutuivat olemaan vähällä syömisellä, hän sai isänsä järjestämään Porvoon kaupungin kansakouluihin ilmaisen puuroaterian varattomien vanhempien lapsille ja myöhemmin kaikille Isnäsin ja Forsbyn kansakoulujen lapsille ilmaisen kouluaterian. Mainin testamentista liikeni henkilökunnalle, aviomies Ingelbergille sekä hyväntekeväisyyteen yli 2 miljoonaa markkaa.

Lähteet

• Lauri Heiman: Maini : Koskenkylän tytär Maini Johanna Askolin. Porvoo: Oy Uusimaa, 1981. ISBN 951-95508-9-5.

Aiheesta muualla

• Näin eletään satavuotiaassa kartanokodissa - Ilta-Uusimaa, ke 26.11.2008 (Arkistoitu – Internet Archive)

Maini Askolinin testamentista kirjoitettiin lehtien palstoilla vilkkaasti:

• 150 milj. perinnöksi ulkomaalaiselle? Turun Sanomat 12.11.1929, nro 310, s. 1, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
• Askolinin miljoonaomaisuuden perijän kasvatus, Turun Sanomat 13.11.1929, nro 311, s. 4, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
• Loistavia holhouspalkkioita, Uusi Suomi 18.11.1929, nro 313, s. 3, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
• Askolinin miljoonat, Kansan kuvalehti, 29.05.1931, nro 22, s. 22, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot