Mad Max

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Samannimiselle videopelille on oma artikkelinsa.
Mad Max
Mad max cover.jpg
Ohjaaja George Miller
Käsikirjoittaja James McCausland
George Miller
Byron Kennedy
Tuottaja Byron Kennedy
Bill Miller
Säveltäjä Brian May
Kuvaaja David Eggby
Leikkaaja Tony Paterson
Cliff Hayes
Pääosat Mel Gibson
Joanne Samuel
Hugh Keays-Byrne
Steve Bisley
Tim Burns
Roger Ward
Valmistustiedot
Valmistusmaa Australia
Tuotantoyhtiö Village Roadshow Pictures
American International Pictures
Warner Bros.
Ensi-ilta 12. huhtikuuta 1979
Kesto 93 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 350 000–400 000 A$
Tuotto 100 miljoonaa $
Seuraaja Mad Max 2 – asfalttisoturi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Mad Max on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut George Millerin ohjaama australialainen toimintaelokuva. Elokuvan pääosassa esiintyy Mel Gibson. Mad Maxia on luonnehdittu eräänlaiseksi nykyaikaan sijoittuvaksi westerniksi. Elokuva ei sijoitu ydinsodan jälkeiseen post-apokalyptiseen aikaan, toisin kuin jatko-osat Mad Max 2 – asfalttisoturi, Mad Max – ukkosmyrsky ja Mad Max: Fury Road.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo Max Rockatanskysta, kovaotteista poliisista, jonka erikoisalaa ovat takaa-ajot ja jolta kukaan ei pääse karkuun. Elokuvan tapahtumat käynnistyvät takaa-ajosta, jossa moottoripyöräjengin jäsen menettää henkensä. Jengi alkaa vandalisoida kylää, jonka asemalle kuolleen jäsenen arkku (sangen pieni) jätetään junan mukana. Jengi hyökkää kylästä pakenevan pariskunnan auton kimppuun, tuhoaa heidän autonsa ja raiskaa naisen. Yksi jengin jäsenistä Johnny Boy jää paikalle, ja Max pidättää hänet kumppaninsa kanssa. Jengiläinen kuitenkin vapautetaan todisteiden puutteessa, ja hän kostaa Maxin työtoverille Jim Gooselle sytyttämällä hänen autonsa tuleen. Tämän seurauksena Goose kuolee, mikä koskettaa Maxia syvästi. Hän ilmoittaa esimiehelleen Fifi Macaffeelle (näyttelijä Roger Ward), että hän haluaa erota. Fifi ehdottaa että Max harkitsisi asiaa vielä kaksi viikkoa ja pitäisi lomaa.

Järkyttyneenä toverinsa kohtalosta Max lähtee lomalle vaimonsa Jessien (näyttelijä Joanne Samuel) ja lapsensa Sprogin (näyttelijä Brendan Heath) kanssa. Hänen vaimosa kuitenkin törmää samaan jengiin ja paetessaan paikalta autolla erään jengiläisen käsi repeytyy ranteesta irti. Jengi etsii Maxin perheen käsiinsä, kun he ovat korjaamassa autoaan farmilla. Maxin vaimo lähtee heidän lapsensa kanssa jälleen pakoon autolla, jota Max oli korjaamassa ja jossa ei ollut vesipumpun hihnaa. Auton moottori ylikuumenee ja vaimo pakenee juosten heidän lapsensa kanssa. Jengi tappaa Maxin lapsen ja haavoittaa hänen vaimoaan erittäin vakavasti ajamalla näiden yli moottoripyörillä.

Max kostaa surmaamalla kaikki jengiläiset. Koston aikana Max haavoittuu polveen ja käteen, ja hän joutuu tekemään polvituen. Viimeisenä kuolevat Maxin tarinan alussa pidättämä jengiläinen sekä jengin johtaja, joka törmää täydessä vauhdissa vastaantulevaan rekkaan. Tätä ennen Max on löytänyt tarinan alussa pidätetyn jengiläisen ryöväämästä ulosajon uhria. Max kahlitsee jengiläisen nilkastaan autoon ja rakentaa sytyttimestä ja vuotavasta bensiinistä aikapommin. Max antaa jengiläiselle rautasahan ja toteaa, että käsirautojen sahaaminen kestää kymmenen minuuttia, kun taas nilkan sahaaminen vain viisi minuuttia. Max poistuu paikalta, ja pian auto, johon hän kahlitsi jengiläisen, räjähtää.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mad Max on elokuvien The Blair Witch Project (1999) ja Paranormal Activity (2009) ohella maailman taloudellisesti menestyneimpiä indie-elokuvia. Elokuvan budjetti oli vain 400 000 dollaria ja tuotto oli maailmanlaajuisesti noin 100 miljoonaa dollaria.

Elokuva on Mel Gibsonin toinen elokuva. Gibson meni kuvauksiin ystävänsä seuraksi, mutta koska hän oli edellisenä iltana ollut baaritappelussa, hänen naamansa oli mustelmilla ja nenä oli murtunut. Tuottajat ihastuivat Gibsoniin ja käskivät tämän tulla kahden viikon päästä uudelleen. Kahden viikon päästä Gibson sai pääroolin Mad Maxista.

Elokuva oli kokonaan kielletty Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa. Ruotsin kielto purettiin vuonna 2005, minkä jälkeen se on esitetty televisiossa. Uuden-Seelannin kielto johtui kohtauksesta, jossa Goose poltetaan autoon, koska samankaltaista tapahtui juuri ennen elokuvan julkistamista. Mad Max 2 – asfalttisoturi -elokuvan menestyksen takia elokuva sai K-18-esitysluvan vuonna 1983.[2]

Elokuva sai ensi-iltansa Suomen televisiossa Yle Teema -kanavalla 14. maaliskuuta 2015[3].

Elokuva julkaistiin 5. lokakuuta 2010 blu-ray+DVD-pakettina.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]