Mad Max

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee elokuvaa. Samannimiselle videopelille on oma artikkelinsa.
Mad Max
Mad max cover.jpg
Ohjaaja George Miller
Käsikirjoittaja James McCausland
George Miller
Byron Kennedy
Tuottaja Byron Kennedy
Bill Miller
Säveltäjä Brian May
Kuvaaja David Eggby
Leikkaaja Tony Paterson
Cliff Hayes
Pääosat Mel Gibson
Joanne Samuel
Hugh Keays-Byrne
Steve Bisley
Tim Burns
Roger Ward
Valmistustiedot
Valmistusmaa Australia
Tuotantoyhtiö Village Roadshow Pictures
American International Pictures
Warner Bros.
Ensi-ilta 12. huhtikuuta 1979
Kesto 93 minuuttia
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 350 000–400 000 A$
Tuotto 100 miljoonaa $
Seuraaja Mad Max 2 – asfalttisoturi
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie

Mad Max on vuonna 1979 ensi-iltansa saanut George Millerin ohjaama australialainen toimintaelokuva. Elokuvan pääosassa esiintyy Mel Gibson. Mad Maxia on luonnehdittu eräänlaiseksi nykyaikaan sijoittuvaksi westerniksi. Elokuva ei sijoitu ydinsodan jälkeiseen post-apokalyptiseen aikaan, toisin kuin jatko-osat Mad Max 2 – asfalttisoturi, Mad Max – ukkosmyrsky ja Mad Max: Fury Road.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Elokuva kertoo Max Rockatanskysta, kovaotteista poliisista, jonka erikoisalaa ovat takaa-ajot ja jolta kukaan ei pääse karkuun. Alun takaa-ajossa moottoripyöräjengin jäsen menettää henkensä. Jengi alkaa vandalisoida kylää, jonka asemalle kuolleen (sangen pieni) arkku tuli junan mukana. Jengi hyökkää pakenevan pariskunnan auton kimppuun, tuhoaa kärryn ja raiskaa naisen. Yksi jengin jäsen jää paikalle, ja Max kumppaninsa kanssa pidättävät hänet. Jengiläinen kuitenkin vapautetaan todisteiden puutteessa ja hän kostaa Maxin kaverille sytyttämällä tämän autonsa mukana tuleen.

Järkyttyneenä toverinsa kohtalosta Max lähtee lomalle vaimonsa ja lapsensa kanssa. Vaimo kuitenkin törmää samaan jengiin, ja hänen paetessaan paikalta autolla yhden jengiläisen repeytyy ranteesta irti. Jengi etsii Maxin perheen käsiinsä, kun he ovat korjaamassa autoaan farmilla. Vaimo lähtee lapsen kanssa jälleen pakoon autolla, jota Max oli korjaamassa ja jossa ei ollut vesipumpun hihnaa. Auton moottori ylikuumenee ja vaimo pakenee jalan lasta kantaen. Jengi tappaa Maxin vaimon ja lapsen ajamalla näiden yli moottoripyörillä.

Max kostaa perheensä kuoleman surmaamalla kaikki jengiläiset. Koston aikana Maxin polvi vahingoittuu, ja hän joutuu tekemään polvituen. Viimeisenä kuolevat jengin johtaja, joka törmää täydessä vauhdissa vastaantulevaan rekkaan, sekä Maxin pidättämä jengiläinen. Hänet Max löytää ryöväämästä ulosajon uhria. Max kahlitsee jengiläisen nilkastaan autoon ja rakentaa sytyttimestä ja vuotavasta bensiinistä aikapommin. Max antaa jengiläiselle rautasahan ja toteaa, että käsirautojen sahaaminen kestää kymmenen minuuttia, kun taas nilkan sahaaminen vain viisi minuuttia. Max poistuu paikalta, ja pian auto, johon hän kahlitsi jengiläisen, räjähtää.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mad Max on elokuvien The Blair Witch Project (1999) ja Paranormal Activity (2009) ohella maailman taloudellisesti menestyneimpiä indie-elokuvia. Elokuvan budjetti oli vain 400 000 dollaria ja tuotto oli maailmanlaajuisesti noin 100 miljoonaa dollaria.

Elokuva oli Mel Gibsonin toinen elokuva. Gibson meni kuvauksiin ystävänsä seuraksi, mutta koska hän oli edellisenä iltana ollut baaritappelussa, hänen naamansa oli mustelmilla ja nenä oli murtunut. Tuottajat ihastuivat Gibsoniin ja käskivät tämän tulla kahden viikon päästä uudelleen. Kahden viikon päästä Gibson sai pääroolin Mad Maxista.

Elokuva oli kokonaan kielletty Uudessa-Seelannissa ja Ruotsissa. Ruotsin kielto purettiin vuonna 2005, minkä jälkeen se on esitetty televisiossa. Uuden-Seelannin kielto johtui kohtauksesta, jossa Goose poltetaan autoon, koska samankaltaista tapahtui juuri ennen elokuvan julkistamista. Mad Max 2 – asfalttisoturi -elokuvan menestyksen takia elokuva sai K-18-esitysluvan vuonna 1983.[2]

Elokuva sai ensi-iltansa Suomen televisiossa Yle Teema -kanavalla 14. maaliskuuta 2015[3].

Elokuva julkaistiin 5. lokakuuta 2010 blu-ray+DVD-pakettina.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]