Siirry sisältöön

Mad Max: Fury Road

Wikipediasta
Mad Max: Fury Road
Elokuvan ennakkojuliste.
Elokuvan ennakkojuliste.
Ohjaaja George Miller
Käsikirjoittaja
Tuottaja
Säveltäjä Junkie XL
Kuvaaja John Seale
Leikkaaja Margaret Sixel
Tuotantosuunnittelija Colin Gibson
Pukusuunnittelija Jenny Beavan
Lavastaja Colin Gibson
Pääosat
Valmistustiedot
Valmistusmaa
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Ensi-ilta
Kesto 120 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 150 miljoonaa dollaria[2]
Tuotto 378,8 miljoonaa dollaria[3]
Edeltäjä Mad Max – ukkosmyrsky
Seuraaja Furiosa: A Mad Max Saga
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Mad Max: Fury Road on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut australialais-yhdysvaltalainen post-apokalyptinen toimintaelokuva, jonka on ohjannut George Miller. Se on jatko-osa elokuville Mad Max (1979), Mad Max 2 – asfalttisoturi (1981) ja Mad Max – ukkosmyrsky (1985), muttei suoranaisesti pohjaudu niihin.

Elokuvan pääosaa näyttelee Tom Hardy. Fury Road on ensimmäinen Mad Max -elokuva, jossa päähenkilö Max Rockatanskya ei näyttele Mel Gibson.

Elokuvan dystooppisessa maailmassa ympäristö on tuhoutunut ja väestö näkee nälkää. Äärimmäisen patriarkaalisessa ja misogyynisessä järjestelmässä naiset on alistettu miesten omaisuudeksi, ja nuoret miehet palvelevat yhden hirmuhallitsijan hypermaskuliinisessa ja kulttimaisessa armeijassa. Fury Road viestii ekofeminismiä huomattavasti selkeämmin kuin elokuvasarjan kolme aiempaa osaa.[4][5] Elokuva on tunnettu etenkin toimintakohtauksien näyttävistä stunteista sekä kuvannollisesta tarinankerronnasta runsaiden dialogien sijasta.

Elokuva sai hyvän vastaanoton, ja se voitti muun muassa kuusi Oscar-palkintoa. Vuonna 2024 ensi-iltansa sai elokuvan esiosa Furiosa: A Mad Max Saga, joka kertoo Fury Roadissa esiintyvän sotapäällikkö Furiosan tarinan hahmon lapsuudesta Fury Road -elokuvan alkuasetelmaan asti.

Juoni

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinsodan jälkeisessä maailmassa sivilisaatio on tuhoutunut ja maaperä muuttunut aavikoksi. Max Rockatansky, australialainen selviytyjä, joutuu ”Sotapojat”-ryhmittymän ja näiden palvoman kulttijohtajan Immortan Joen vangiksi: Joe on tyranni, joka hallitsee väestöä Linnakkeesta käsin kontrolloimalla sekä vesivarantoja että polttoainetta. Sotapojilleen hän on jumalan veroinen hahmo, joka lupaa kaatuville sotureilleen paikan Valhallassa.[6] Nux-niminen Sotapoika päätyy käyttämään Maxia verenluovuttajana, jota kutsutaan ”veripussiksi”.

Sotapäällikkö Furiosa, joka on yksikätinen nainen, lähetetään raskaasti aseistetun ja kahdella V8-moottorilla varustetun Sotarekka-tankkiauton kyydissä hakemaan polttoainetta Bensakaupungista. Kun Furiosa poikkeaa reitiltä kohti vihamielisten hallitsemia autiomaa-alueita, paljastuu, että hän salakuljettaa rekassa “Viittä Vaimoa”, joiden odotetaan synnyttävän terveitä jälkeläisiä. Naiset eivät suostu elämään pelkkinä lapsentekokoneina ja ovat päättäneet paeta. Yksi naisista, Splendid Angharad, on yhteisölle erityisen tärkeä, sillä hän on raskaana Immortan Joelle. Joe, Sotapojat sekä Bensakaupungin ja ”Luotifarmin” joukot aloittavat Furiosan takaa-ajon. Max joutuu mukaan matkalle Nuxin ”veripussina”.

Furiosa eksyttää takaa-ajajat hiekkamyrskyyn. Max ja Nux kuitenkin kohtaavat Furiosan ja muut naiset aavikolla. Max tappelee naisten kanssa ja päättää kaapata rekan, mutta ei saa sitä käynnistymään ilman Furiosaa. Max ja naiset pääsevät yhteisymmärrykseen yhteisestä pakomatkasta ja Max hätistää rekkaa sabotoivan Nuxin. Furiosa kuljettaa rekan kanjoniin, jonka läpikulkuun hän on saanut luvan moottoripyöräjengiltä lupaamalla motoristeille runsaasti polttoainetta. Jengi yllättyy takaa-ajojoukon suuruudesta ja päättää purkaa sopimuksen. Furiosan joukko pakenee ja joutuu torjumaan sekä motoristien että Joen joukon hyökkäyksiä. Nux saa Joelta käskyn hypätä rekan kyytiin ja tappaa Furiosa, mutta hän epäonnistuu tehtävässään. Raskaana oleva Angharad putoaa rekasta ja kuolee. Nux päättää liittyä Furiosan joukkoon, sillä hän ei usko mahdollisuuteensa palata Joen luokse epäonnistuttuaan tehtävässään ja Angharadin pudottua Nuxin ”veripussin” ohjaamasta rekasta.

Furiosa kertoo määränpään olevan rehevä ”Vihreä paikka”, josta hänet lapsena kaapattiin. Ylitettyään suuren suoalueen Furiosan joukko kohtaa Vihreästä paikasta kotoisin olevia naisia, jotka paljastavat, ettei vehreä alue ole enää elinkelpoinen. Pettyneen Furiosan johtama joukko päättää jatkaa matkaa eteenpäin, mutta Max uskoo, että vettä ja viherkasveja täynnä oleva Linnake on ainoa mahdollisuus selviytymiseen. Max vakuuttaa Linnakkeen olevan vallattavissa, jos Joen takaa-ajojoukon eristää kanjoniin tuhoamalla sisäänkäynnin Sotarekkaa hyödyntäen. Paluumatkalla osa naisista menehtyy, mutta Furiosa onnistuu tappamaan Joen ja Nux uhraa itsensä tuhotakseen kanjonin ja pysäyttääkseen Joen joukon. Linnakkeen siviiliväestö ja nuoret Sotapojat ottavat Furiosan paluun ja Joen kuoleman riemuiten vastaan. Furiosa ja selviytyneet neljä vaimoa asetetaan hallitsemaan Linnaketta. Max poistuu Furiosan näköpiiristä suureen ihmisjoukkoon.

Aikajana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvassa on muutamia pieniä viitteitä siitä, että se voisi sijoittua elokuvasarjan toisen osan (Asfalttisoturi) ja kolmannen osan (Ukkosmyrsky) väliin. Elokuvan alussa ilmaistaan, että ydinsodasta ja sivilisaation tuhosta on kulunut 33 vuotta.[7] George Miller on kuitenkin sanonut, ettei elokuvasarjalla ole tiukkaa kronologiaa, vaan hän on kuvaillut, että Fury Road on ”kuin yksi episodi Mad Maxin elämässä”.[8]

Rooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Tom Hardy  … Max Rockatansky  
 Charlize Theron  … Imperator Furiosa  
 Nicholas Hoult  … Nux  
 Hugh Keays-Byrne  … Immortan Joe  
 Josh Helman  … Slit  
 Nathan Jones  … Rictus Erectus  
 Zoë Kravitz  … Toast the Knowing  
 Rosie Huntington-Whiteley  … The Splendid Angharad  
 Riley Keough  … Capable  
 Abbey Lee  … The Dag  
 Courtney Eaton  … Cheedo the Fragile  
 Quentin Kenihan  … Corpus Colossus  
 John Howard  … The People Eater  
 Richard Carter  … The Bullet Farmer  
 Angus Sampson  … The Organic Mechanic  
 Megan Gale  … Valkyrie  

Tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ohjaaja George Miller elokuvan kuvauksissa vuonna 2012.

Neljännen Mad Max -elokuvan tuotanto oli poikkeuksellisen pitkä, sillä sen suunnittelu alkoi jo 1990-luvulla. Vielä vuoden 1985 Mad Max – ukkosmyrsky -elokuvan jälkeen George Miller ilmaisi, ettei hän tulisi koskaan jatkamaan elokuvasarjaa. Vuonna 1995 hänet kuitenkin suostuteltiin suunnittelemaan Warner Brosille Mad Max -televisiosarja. Sarjan käsikirjoittaminen ehti alkaa, kunnes Miller muutti mielensä: osittain sarjakuvataiteilija Brendan McCarthyn vaikutuksesta Miller vakuuttui siitä, että Mad Max toimisi paremmin elokuvana. Miller, joka pyrki elokuvissaan rakentamaan intensiivisyyttä, innostui ajatuksesta, että uuden Mad Max -elokuvan asetelma olisi yksinkertainen: yksi takaa-ajo, jossa hahmot pysyisivät suljettuina autoihinsa. Fury Roadin alkuasetelma syntyi siis jo varhain.[9]

Tarkemman suunnittelutyön Miller aloitti tammikuussa 1997 Sydneyssä yhdessä Brendan McCarthyn sekä käsikirjoittaja Eric Blakeneyn ja Mad Max -puvustaja Norma Moriceaun kanssa.[10] McCarthy ja Miller sopivat käsikirjoittavansa elokuvan yhdessä. Blakeney sen sijaan irtisanottiin, kun hänen ideansa elokuvan suhteen alkoivat poiketa liiaksi muusta ryhmästä.[11] Storyboardista tuli ryhmälle käsikirjoitusta tärkeämpi työkalu, ja storyboard-taiteilijoiksi valittiin Peter Pound ja Mark Sexton. Storyboard-kuvia piirrettiin yli 3 500 kappaletta. Millerin mukaan dialogia pyrittiin välttämään, ja hahmoja haluttiin sen sijaan rakentaa toiminnan kautta.[12]

Kolme eri tuotantoyhtiötä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Syksyllä 1998 julkistettiin, että Universalin tuottama uusi Mad Max -elokuva saisi ensi-iltansa joko vuonna 2001 tai 2002.[13] Mel Gibson innostui projektista ja suostui palaamaan Maxin rooliin.[14] Sopiva kuvauspaikka löytyi Namibiasta, jossa oli elokuvan maailmaan sopivia aavikoita ja kanjoneita. Tuotanto kuitenkin lykkääntyi, ja vuoden 2002 lopussa Universal luovutti projektin 20th Century Foxille. Nyt kuvausten oli määrä alkaa keväällä 2003, ja budjetiksi asetettiin 104 miljoonaa dollaria, josta 25 miljoonaa varattiin Gibsonille. Hieman ennen kuvausten alkua Fox kuitenkin vetäytyi hankkeesta, kun kulut vaikuttivat nousevan kohtuuttomasti.[15] Elokuva päätyi ”tuotantohelvettiin”, kunnes se vuonna 2007 sai tuotantoyhtiökseen Warnerin. Yhtiö suostui rahoittamaan Fury Roadin sillä ehdolla, että Miller ohjaisi jatko-osan menestyselokuvalle Happy Feet.[16] Uudeksi ensi-illaksi julkistettiin kesä 2012, mutta lopulta elokuva myöhästyi myös tästä aikataulusta.[17]

Tekijät ovat korostaneet, että lykkääntymisestä oli Fury Roadille lopulta hyötyä. Mikäli elokuva olisi valmistunut jo 2000-vuosikymmenellä, olisi se tehty pienemmällä budjetilla, eikä siitä olisi tullut yhtä näyttävä. Pitkittyneen tuotannon aikana elokuvalle saatiin myös kolmas käsikirjoittaja, Millerin entinen opiskelutoveri Nico Lathouris, joka keskittyi dramaturgiaan ja pyrki huolehtimaan erityisesti päähenkilökaksikon Maxin ja Furiosan suhteen kehittymisestä. Molemmille hahmoille alettiin kirjoittaa niin paljon taustatarinaa, että niissä riitti materiaalia omiksi käsikirjoituksikseen.[18] Furiosa-käsikirjoituksen Miller antoi jo ennen kuvauksia luettavaksi näyttelijä Charlize Theronille: tämä sai taustatarinan kautta esimerkiksi tietää, miksi hänen hahmollaan on proteesikäsi.[19] Suunnitelmana oli toteuttaa Furiosa animeksi, jonka ohjaajaksi Miller palkkasi Mahiro Maedan. Anime oli määrä julkaista ennen Fury Roadia, jotta maailmaa ja hahmoja voisi esitellä katsojille jo ennen elokuvan valmistumista. Anime kuitenkin peruttiin, ja Miller alkoi pitää tarinaa tarpeeksi potentiaalisena omaksi elokuvakseen. Samaan aikaan kehitettiin Mad Max -videopeliä.[20]

Roolitus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mel Gibsonista luovuttiin, kun hän menetti maineensa muun muassa rattijuopumus- ja pahoinpitelysyytteiden vuoksi.[21] George Miller keskusteli roolista Heath Ledgerin kanssa, mutta näyttelijä kuoli vuonna 2008.[22] Yhtenä vaihtoehtona Miller piti Eminemiä, mutta tämä ei halunnut matkustaa kuvauksia varten Australiaan.[23] Muita rooliin kaavailtuja olivat Armie Hammer, Eric Bana, Michael Fassbender, Joel Kinnaman ja Jeremy Renner.[22] Tom Hardyn kyvyistä Miller vakuuttui nähdessään hänet pääosassa elokuvassa Bronson. Hardy, Hammer ja Renner olivat roolitusvaiheen lopussa kolme kärkiehdokasta, ja Hardyn kerrotaan lopulta tehneen suurimman vaikutuksen ”eläimellisellä karismallaan”.[24]

Furiosan rooliin harkittiin Charlize Theronin lisäksi niin Uma Thurmania, Bridget Moynahania kuin Monica Belluccia.[25] Miller mainitsi ehdokkaaksi myös Angelina Jolien.[26] Koekuvauksissa kävivät muun muassa Gal Gadot, Ruth Negga, Jessica Chastain ja Gugu Mbatha-Raw.[27] Antagonisti Immortan Joen rooliin ei harkittu ketään muuta kuin Hugh Keays-Byrneä.[28] Immortan Joen ”vaimoiksi” hakivat muun muassa Jennifer Lawrence, Rihanna ja Margot Robbie.[29]

Kuvaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun elokuva siirtyi Foxille, Namibia-suunnitelmasta luovuttiin, ja kuvauspaikaksi valittiin sen sijaan Broken Hill Australiassa: sama paikka, jossa oli kuvattu vuoden 1981 Mad Max 2. Kuvausten oli määrä alkaa vuonna 2010, mutta Fox lykkäsi tuotantoa vaatiessaan Milleriä keskittymään Happy Feet 2 -elokuvan ohjaamiseen. Broken Hilliä käytettiin lopulta vain testikuvauksiin ja stunt-harjoituksiin, sillä täysin epäodotuksenmukaisesti alueella alkoi sataa, ja sen kuiva aavikkomainen ilme muuttui epäsopivaksi Mad Maxiin. Millerin mukaan alueella satoi ensimmäistä kertaa 15 vuoteen.[30] Tuotanto siirrettiin jälleen Namibiaan, johon kaikki rekvisiitta kuljetettiin rahtilaivalla.[31] Rekvisiitta, kuten monet autot, oli valmistettu Sydneyssä vuodesta 2009 alkaen.[32] Elokuvassa on 88 erilaista kulkuneuvoa, ja lisäksi joitakin autoja valmistettiin kuvauksiin kaksi tai kolme eri kappaletta.[33]

Elokuvaa alettiin kuvata Namibiassa 9. heinäkuuta 2012.[34] Elokuva kuvattiin suurimmaksi osaksi Namib-aavikolla[35], ja pääosa tuotannosta majoittui Swakopmund-rannikkokaupungissa[36]. Alun perin elokuvaajaksi valittiin kaksi edellistä Mad Max -elokuvaa kuvannut Dean Semler, mutta hän vetäytyi esituotantovaiheen aikana. Uudeksi kuvaajaksi valittiin John Seale.[37] Leikkaajaksi Miller pyysi vaimonsa Margaret Sixelin.[38]

Kun Maxia esittävä Tom Hardy huolestui kuvausten aikana siitä, ettei hänen hahmonsa juuri sano mitään, Kelly Marcel palkattiin työstämään käsikirjoitusta. Hardy myös itse keksi joitakin uusia vuorosanoja[39], ja niin Maxille kuin muillekin hahmoille lisättiin vuorosanoja vielä leikkausvaiheessa[40]. Miller kuitenkin pyrki pysymään mahdollisimman uskollisena kuvakäsikirjoituksille[41], ja elokuva kuvattiin hyvin lyhyinä otoksina[42]. Lyhyet otokset ja tavanomaisen käsikirjoituksen puute vaivasivat näyttelijöitä, ja myös aavikko-olosuhteita kuvailtiin uuvuttaviksi.[41][42]

Sekä George Miller että tuotantoyhtiö Warner halusivat kuvata elokuvan kolmiulotteisesti, mutta käytössä olleet 3D-kamerat ylikuumentuivat nopeasti ja osoittautuivat mahdottomiksi operoida näin pitkässä elokuvassa.[43] Elokuva päätettiin muuttaa kolmiulotteiseksi jälkituotannossa.[8] Elokuvaa tehtäessä käytettiin vain vähän CGI-tehosteita ja luotettiin perinteiseen stunt-työskentelyyn.[44][45] Toisaalta elokuvaan lisättiin paljon visuaalisia tehosteita: työläin kohtaus oli elokuvan alkupuolen hiekkamyrsky.[46] Lisäksi lähes jokainen vuorosana jälkiäänitettiin studiossa.[47]

Viimeiset kuvausviikot käytettiin Kapkaupungissa Etelä-Afrikassa, ja kuvaukset päättyivät 8. joulukuuta 2012.[48] Materiaalia kertyi 400 tuntia.[38] Alun perin kuvausten oli määrä jatkua vuoden loppuun, mutta kuluista huolestunut Warner-yhtiö päätti karsia kuvauspäiviä.[49] Päätös vaikeutti leikkaamista huomattavasti, sillä elokuvasta jäi kuvaamatta tärkeitä osia, mukaan lukien alku ja loppu Linnakkeessa.[50] Ongelma ratkesi, kun Warnerin uusi toimitusjohtaja Kevin Tsujihara myönsi elokuvalle lisäkuvaukset, jotka järjestettiin Australiassa marraskuussa 2013.[51][52] Tuolloin ilmoitettiin elokuvan saavan ensi-iltansa 15. toukokuuta 2015.[53] Warner pyrki leikkaamaan elokuvan alle 100-minuuttiseksi ja saamaan sille ikärajan PG-13, mutta kun Millerin ja Sixelin pidempi ja väkivaltaisempi versio menestyi huomattavasti paremmin testinäytöksissä, yhtiö luopui vaatimuksistaan.[54] Lopetuksessa päätettiin poiketa kuvakäsikirjoituksesta: alun perin Maxin oli suunniteltu asettuvan Linnakkeeseen yhdessä Furiosan kanssa, mutta Miller alkoi pitää ajatusta ”Disney-lopetuksena” ja päätti, että Max palaisi yksin autiomaahan.[55]

Vastaanotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuotto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mad Max: Fury Roadia esitettiin elokuvateattereissa 19 viikon ajan. Tuona aikana se tuotti lipputuloja yhteensä 375,8 miljoonaa dollaria, joista 153,6 miljoonaa tuli Pohjois-Amerikasta ja 222,2 miljoonaa sen ulkopuolelta.[3]

Kriitikoiden mielipide

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mad Max: Fury Road sai yleisesti hyvän vastaanoton. Rotten Tomatoes -sivustolla 97 prosenttia kriitikoista on antanut sille positiivisen arvostelun keskimääräisellä arvosanalla 8,6/10. Tulos perustuu 331 arvosteluun.[56] Metacritic-sivustolla sen pistemäärä on 89/100 perustuen 47 arvosteluun, osoittaen ”yleistä kehuntaa”.[57]

Fury Roadin on todettu ”herättäneen George Millerin post-apokalyptisen elokuvasarjan henkiin voimakkaalla tavalla.” The New York Times totesi Millerin muistuttaneen katsojia siitä, että taloudellisesti menestyvät elokuvat – niin kutsutut kassamagneetit – voivat myös olla taiteellisia ja visionäärisiä.[58] Elokuvaa on luonnehdittu ainutlaatuiseksi huolimatta siitä, että se on neljäs osa vanhassa elokuvasarjassa.[59]

Ilta-Sanomien Tarmo Poussu piti ensi-illan aikaan Fury Roadia kulttimainetta nauttivan sarjan selvästi parhaana osana ja arvioi sen olevan ”kevään, vuoden ja kenties koko vuosikymmenen hurjin, hulluin ja raivokkaimmin energinen toimintaleffa.”[60] Helsingin Sanomien Juho Typön mukaan Fury Road on ”huikeaa ja aidosti sykähdyttävää toimintaviihdettä”, jossa on vähemmän juonta kuin aiemmissa Mad Max -elokuvissa, mutta jonka käsikirjoituksessa on silti mukana monia kekseliäitä yksityiskohtia. Typpö kuitenkin kritisoi elokuvaa liian pitkäksi ja sen hahmoja ”paperinohuiksi”.[61]

Vuonna 2016 Mad Max: Fury Road äänestettiin BBC:n kyselyssä tämän vuosisadan 19. parhaaksi elokuvaksi. Äänestäjinä oli 177 elokuva-asiantuntijaa eri puolilta maailmaa.[62] Seuraavana vuonna The New York Timesin kriitikot arvioivat elokuvan tämän vuosisadan 25 parhaan joukkoon.[63] 2010-luvun parhaimpien elokuvien joukkoon elokuvan laskivat myös esimerkiksi lehdet Rolling Stone, Los Angeles Times ja USA Today.[59]

Palkinnot

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fury Road oli ehdolla parhaan draamaelokuvan ja parhaan ohjauksen Golden Globe -palkintoihin.[64] National Board of Review of Motion Pictures nimesi sen vuoden 2015 parhaaksi elokuvaksi.[65] Elokuva sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta, joista se voitti kuusi.[66]

Palkinnot ja ehdokkuudet
Palkinto Kategoria Ehdokas Tulos
Oscar[66] Paras elokuva Doug Mitchell, George Miller Ehdokkuus
Paras kuvaus John Seale
Paras puvustus Jenny Beavan Voitto
Paras ohjaus George Miller Ehdokkuus
Paras leikkaus Margaret Sixel Voitto
Paras maskeeraus Lesley Vanderwalt, Elka Wardega & Damian Martin
Paras lavastus Colin Gibson, Lisa Thompson
Parhaat äänitehosteet Mark A. Mangini & David White
Paras äänitys Chris Jenkins, Gregg Rudloff, Ben Osmo
Parhaat erikoistehosteet Andrew Jackson, Tom Wood, Dan Oliver, Andy Williams Ehdokkuus

Kriitikoiden listat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mad Max: Fury Road on ollut usean kriitikon listalla vuoden 2015 parhaista elokuvista.[67]

Jatko-osat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

George Miller ja Brendan McCarthy huomasivat Fury Roadin käsikirjoitusta tehdessään, että heillä on materiaalia kahteen muuhunkin Mad Max -elokuvaan. Toinen käsikirjoituksista, Mad Max: Furiosa, saatiin valmiiksi, ja Miller toivoi voivansa kuvata sen Fury Roadin saatua ensi-iltansa.[68] Tom Hardy paljasti haastattelussa maaliskuussa 2015, että hänet on kiinnitetty kaikkiaan neljään muuhun Mad Max -elokuvaan.[69] Miller kertoi toukokuussa kaiken riippuvan Fury Roadin menestyksestä. Hänellä olisi ”kaksi muuta tarinaa kerrottavana”.[70]

Myöhemmin Miller paljasti jatko-osasuunnitelmien muuttuneen: uutta elokuvaa kutsuttiin työnimellä Mad Max: The Wasteland.[71] Lokakuussa 2015 Miller paljasti, ettei Charlize Theronin esittämä Furiosa esiinny The Wasteland -elokuvassa.[72] Miller myös ilmaisi halunsa ohjata pienemmän elokuvan ennen seuraavaa Mad Maxia. Ohjaaja kutsui Fury Roadin kahdeksan kuukautta kestäneitä kuvauksia ”kuumuudessa ja pölyssä” pitkäksi ja rankaksi vaiheeksi.[73] Kesällä 2019 Miller selvensi, että suunnitteilla on kaksi Mad Max -aiheista elokuvaa ja yksi Furiosa-elokuva.[74] Keväällä 2024 Miller sanoi, että Furiosa: A Mad Max Sagan jälkeen hänellä olisi vielä yksi Mad Max -tarina kerrottavana.[75]

Furiosa: A Mad Max Saga (2024)

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lokakuussa 2020 uutisoitiin, että Furiosa-nimisessä esiosassa nimiroolia esittää Anya Taylor-Joy.[76] Muissa rooleissa esiintyvät muun muassa Chris Hemsworth ja Tom Burke. Elokuvaa alettiin kuvata Australiassa kesäkuussa 2022,[77] ja ensi-iltansa se sai 24. toukokuuta 2024.[78] George Miller ohjasi elokuvan ja käsikirjoitti sen yhdessä Nico Lathourisin kanssa.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Buchanan, Kyle: Blood, Sweat & Chrome: The Wild and True Story of Mad Max: Fury Road. New York: William Morrow, 2022. ISBN 978-0-06-308434-6 (englanniksi)
  • Meyer, Matthew P. & Koepsell, David (toim.): Mad Max and Philosophy: Thinking Through the Wasteland. Hoboken: John Wiley and Sons, 2024. ISBN 9781119870487 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Mad Max: Fury Road bbfc.co.uk. bbfc.co.uk. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  2. ↑ Sperling, Nicole: Drive Like Hell ew.com. 27.6.2014. ew.com. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  3. 1 2 Mad Max: Fury Road (2015) Box Office Mojo. Viitattu 12.12.2015. (englanniksi)
  4. ↑ Kolb, Leigh Kellmann: ”What Saves the World Care and Ecofeminism”. Teoksessa Mad Max and Philosophy: Thinking Through the Wasteland, s. 85–92.
  5. ↑ Quick, Jacob: ”Liberating Mother’s Milk: Imperator Furiosa’s Ecofeminist Revolution”. Teoksessa Mad Max and Philosophy: Thinking Through the Wasteland, s. 148–149.
  6. ↑ Berk, Kiki: ”The Meaning of Life According to Mad Max: Fury Road”. Teoksessa Mad Max and Philosophy: Thinking Through the Wasteland, s. 71–72.
  7. ↑ Jones, Clint: ”From Wee Jerusalem to Fury Road: Does Mad Max Depict a Post-apocalyptic Dystopia?”. Teoksessa Mad Max and Philosophy: Thinking Through the Wasteland, s. 42–44.
  8. 1 2 “All the films have no strict chronology. It’s like an episode in Mad Max’s life. Never ever wrote any of the scripts with a chronological order” MAD MAX: FURY ROAD Director and Cast Talk Sequels, Mel Gibson, and More at Cannes 15.5.2015, viitattu 18.5.2015
  9. ↑ Buchanan 2022, s. 25–31
  10. ↑ Buchanan 2022, s. 35
  11. ↑ Buchanan 2022, s. 39–40
  12. ↑ Buchanan 2022, s. 42–43
  13. ↑ Buchanan 2022, s. 40
  14. ↑ Buchanan 2022, s. 48–49
  15. ↑ Buchanan 2022, s. 49–53
  16. ↑ Buchanan 2022, s. 65
  17. ↑ Buchanan 2022, s. 83
  18. ↑ Buchanan 2022, s. 55–62
  19. ↑ Buchanan 2022, s. 89
  20. ↑ Buchanan 2022, s. 108–109
  21. ↑ Buchanan 2022, s. 66
  22. 1 2 Buchanan 2022, s. 69
  23. ↑ Buchanan 2022, s. 69–70
  24. ↑ Buchanan 2022, s. 70–72
  25. ↑ Buchanan 2022, s. 39
  26. ↑ Buchanan 2022, s. 48
  27. ↑ Buchanan 2022, s. 73
  28. ↑ Buchanan 2022, s. 171-172
  29. ↑ Buchanan 2022, s. 81
  30. ↑ Buchanan 2022, s. 103–106
  31. ↑ Buchanan 2022, s. 110–111
  32. ↑ Buchanan 2022, s. 84–88
  33. ↑ Buchanan 2022, s. 201
  34. ↑ Buchanan 2022, s. 126
  35. ↑ Buchanan 2022, s. 3–4, 163
  36. ↑ Buchanan 2022, s. 119, 167
  37. ↑ Buchanan 2022, s. 93–96
  38. 1 2 Buchanan 2022, s. 262
  39. ↑ Buchanan 2022, s. 144–146
  40. ↑ Buchanan 2022, s. 266, 268
  41. 1 2 Buchanan 2022, s. 148–150
  42. 1 2 Buchanan 2022, s. 231–233
  43. ↑ Buchanan 2022, s. 99–102
  44. ↑ Buchanan 2022, s. 181–182
  45. ↑ MAD MAX: FURY ROAD’s stunt guy went out eith an epick bang Wired 17.5.2015, viitattu 18.5.2015
  46. ↑ Buchanan 2022, s. 269
  47. ↑ Buchanan 2022, s. 268
  48. ↑ Buchanan 2022, s. 246–247, 251
  49. ↑ Buchanan 2022, s. 244–253
  50. ↑ Buchanan 2022, s. 246–247, 251, 263–264
  51. ↑ Buchanan 2022, s. 270, 272
  52. ↑ Mad Max: Fury Road Going Back for Reshoots 3.9.2013. ComingSoon.net. Arkistoitu 6.9.2013. Viitattu 21.11.2013.
  53. ↑ 'Mad Max: Fury Road' Set For Summer 2015 20.11.2013. Deadline.com. Viitattu 21.11.2013.
  54. ↑ Buchanan 2022, s. 284–290
  55. ↑ Buchanan 2022, s. 274—275
  56. ↑ Mad Max: Fury Road (2015) Rotten Tomatoes. Viitattu 12.12.2015. (englanniksi)
  57. ↑ Mad Max: Fury Road Reviews Metacritic. Viitattu 12.12.2015. (englanniksi)
  58. ↑ Review: Dazzling 'Mad Max: Fury Road' Is a Can't Miss Thrill mobile.nytimes.com. 11.5.2015. mobile.nytimes.com. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  59. 1 2 Buchanan 2022, s. 7
  60. ↑ Tarmo Poussu: Anarkiaa autiomaassa. Ilta-Sanomat 15.5.2015, s. 28
  61. ↑ Typpö, Juho: Uusi Mad Max on täällä, ja se on parempi kuin olisi ikinä voinut kuvitella (Maksullinen artikkeli) Helsingin Sanomat. 14.5.2024. Viitattu 11.6.2024.
  62. ↑ The 21st Century’s 100 Greatest Films, BBC Culture 24.8.2016.
  63. ↑ Dargis, Manohla ja Scott, A. O.: The 25 Best Films of the 21st Century So Far (Maksullinen artikkeli) The New York Times. 9.6.2017. Viitattu 10.6.2017.
  64. ↑ Golden Globe Nominations: Complete List Variety. 10.12.2015. Viitattu 12.12.2015. (englanniksi)
  65. ↑ NATIONAL BOARD OF REVIEW ANNOUNCES 2015 AWARD WINNERS National Board of Review. Viitattu 12.12.2015. (englanniksi)
  66. 1 2 The 88th Academy Awards (2016) Academy of Motion Picture Arts and Sciences. Viitattu 29.2.2016. (englanniksi)
  67. ↑ Dietz, Jason: Best of 2015: Film Critic Top Ten Lists 6.12.2015. Metacritic. Arkistoitu 10.12.2015. Viitattu 12.12.2015. (englanniksi)
  68. ↑ Turner, Brook: George Miller's new script The Australian Financial Review. 25.11.2014. Fairfax Media. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
  69. ↑ Collinge, Miranda: Tom Hardy Is Esquire's May Cover Star Esquire. 30.3.2015. Arkistoitu 31.3.2015. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
  70. ↑ Hill, Logan: Mad Max: What It Takes to Make the Most Intense Movie Ever Wired. 11.5.2015. Condé Nast. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
  71. ↑ Lussier, Germain: George Miller Gives ‘Mad Max: Fury Road’ Sequel a Title slashfilm.com. 18.5.2015. slashfilm.com. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  72. ↑ Reynolds, Simon: Mad Max Fury Road sequel won't star Charlize Theron's Imperator Furiosa digitalspy.com. 12.10.2015. digitalspy.com. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
  73. ↑ Wangen, Mary Anne: 'Mad Max: The Wasteland' release date, plot, cast: Charlize Theron's Imperator Furiosa will only have minor role in sequel vinereport.com. 16.10.2015. vinereport.com/. Arkistoitu 12.1.2016. Viitattu 1.12.2015. (englanniksi)
  74. ↑ Thompson, Anne: George Miller Looks Back on ‘Mad Max: Fury Road,’ and Forward to More Furiosa IndieWire. 23.7.2019. Viitattu 18.11.2021.
  75. ↑ Vanha-Majamaa, Anton: Mad Max -elokuvan tähti Chris Hemsworth kyllästyi sankarirooleihin – syntyi hahmo, jossa häntä on vaikea edes tunnistaa Yle. 24.5.2024. Viitattu 5.6.2024.
  76. ↑ Mad Max: Fury Roadin esiosan näyttelijät paljastettiin – Furiosa-elokuvaa tähdittävät mm. Anya Taylor-Joy ja Chris Hemsworth Muropaketti. 14.10.2020. Viitattu 18.11.2021.
  77. ↑ Uusi Mad Max -elokuva on nyt tekeillä – Ensimmäiset kuvat Furiosan kuvauspaikalta julkaistiin Muropaketti. 20.6.2022. Viitattu 20.6.2022.
  78. ↑ D'Alessandro, Anthony: Warner Bros. Moves ‘Mad Max’ Spinoff ‘Furiosa’ To Memorial Day Weekend 2024; ‘Salem’s Lot’ To Debut Early Fall 2022 Deadline. 10.9.2021. Viitattu 18.11.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mad_Max:_Fury_Road&oldid=24189513”