Mad Max: Fury Road

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Mad Max: Fury Road
Ennakkojuliste
Ennakkojuliste
Ohjaaja George Miller
Käsikirjoittaja Nick Lathouris
Brendan McCarthy
George Miller
Tuottaja George Miller
Doug Mitchell
P.J. Voeten
Säveltäjä Junkie XL
Kuvaaja John Seale
Leikkaaja Margaret Sixel
Lavastaja Katie Sharrock
Pääosat Tom Hardy
Charlize Theron
Nicholas Hoult
Valmistustiedot
Valmistusmaa Australia
Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Warner Bros.
Ensi-ilta 2015
Kesto 120 minuuttia[1]
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 150 miljoonaa dollaria[2]
Tuotto 367 750 783 dollaria[3]
Edeltäjä Mad Max – ukkosmyrsky
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Mad Max: Fury Road on vuonna 2015 ensi-iltansa saanut australialais-yhdysvaltalainen post-apokalyptinen toimintaelokuva, jonka on ohjannut George Miller. Fury Road on jatko-osa elokuville Mad Max, Mad Max 2 – asfalttisoturi ja Mad Max – ukkosmyrsky, muttei suoranaisesti pohjaudu niihin. Elokuva on etenkin tunnettu toimintakohtauksien näyttävistä stunteista sekä kuvannollisesta tarinankerronnasta runsaiden dialogien sijasta.

Elokuvan pääosaa näyttelee Tom Hardy. Fury Road on ensimmäinen Mad Max -elokuva, jossa päähenkilö Max Rockatanskya ei näyttele Mel Gibson.

Miller on sanonut ”Elokuvilla ei ole tiukkaa kronologiaa. Se on kuin yksi episodi Mad Maxin elämässä. En ole koskaan kirjoittanut käsikirjoituksia kronologiseen järjestykseen”.[4]

Elokuvasta on myös tekeillä videopeli.[5]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ydinsodan jälkeisessä maailmassa sivilisaatio on tuhoutunut ja maaperä muuttunut aavikoksi. Max Rockatansky, australialainen selviytyjä, joutuu ”Sotapojat”-ryhmittymän ja näiden palvoman kulttijohtajan Immortan Joen vangiksi. Tyrannimainen Joe hallitsee väestöä Linnakkeesta käsin kontrolloimalla sekä vesivarantoja että polttoainetta. Nux-niminen Sotapoika päätyy käyttämään Maxia verenluovuttajana, jota kutsutaan ”veripussiksi”.

Sotapäällikkö Furiosa lähetetään raskaasti aseistetun ja kahdella V8-moottorilla varustetun Sotarekka-tankkiauton kyydissä hakemaan polttoainetta Bensakaupungista. Kun Furiosa poikkeaa reitiltä kohti vihamielisten hallitsemia autiomaa-alueita, paljastuu, että hän salakuljettaa rekassa “Viittä Vaimoa”, joiden odotetaan synnyttävän terveitä jälkeläisiä. Naiset eivät suostu elämään pelkkinä lapsentekokoneina ja ovat päättäneet paeta. Yksi naisista, Splendid Angharad, on yhteisölle erityisen tärkeä, sillä hän on raskaana Immortan Joelle. Joe, Sotapojat sekä Bensakaupungin ja ”Luotifarmin” joukot aloittavat Furiosan takaa-ajon. Max joutuu mukaan matkalle Nuxin ”veripussina”.

Furiosa eksyttää takaa-ajajat hiekkamyrskyyn. Max ja Nux kuitenkin kohtaavat Furiosan ja muut naiset aavikolla. Max päättää kaapata rekan, mutta ei saa sitä käynnistymään ilman Furiosaa. Max ja naiset pääsevät yhteisymmärrykseen yhteisestä pakomatkasta ja Max hätistää rekkaa sabotoivan Nuxin. Furiosa kuljettaa rekan kanjoniin, jonka läpikulkuun hän on saanut luvan moottoripyöräjengiltä lupaamalla motoristeille runsaasti polttoainetta. Jengi yllättyy takaa-ajojoukon suuruudesta ja päättää purkaa sopimuksen. Furiosan joukko pakenee ja joutuu torjumaan sekä motoristien että Joen joukon hyökkäyksiä. Nux saa Joelta käskyn hypätä rekan kyytiin ja tappaa Furiosa, mutta hän epäonnistuu tehtävässään. Angharad putoaa rekasta ja kuolee, jolloin myös kohuttu raskaus keskeytyy. Nux päättää liittyä Furiosan joukkoon, sillä hän ei usko mahdollisuuteensa palata Joen luokse epäonnistuttuaan tehtävässään ja Angharadin pudottua Nuxin ”veripussin” ohjaamasta rekasta.

Furiosa kertoo määränpään olevan rehevä ”Vihreä paikka”, josta hänet lapsena kaapattiin. Ylitettyään suuren suoalueen Furiosan joukko kohtaa Vihreästä paikasta kotoisin olevia naisia, jotka paljastavat, ettei vehreä alue ole enää elinkelpoinen. Pettyneen Furiosan johtama joukko päättää jatkaa matkaa eteenpäin, mutta Max uskoo, että vettä ja viherkasveja täynnä oleva Linnake on ainoa mahdollisuus selviytymiseen. Max vakuuttaa Linnakkeen olevan vallattavissa, jos Joen takaa-ajojoukon eristää kanjoniin tuhoamalla sisäänkäynnin Sotarekkaa hyödyntäen. Paluumatkalla osa naisista menehtyy, mutta Furiosa onnistuu tappamaan Joen ja Nux uhraa itsensä tuhotakseen kanjonin ja pysäyttääkseen Joen joukon. Linnakkeen siviiliväestö ja nuoret Sotapojat ottavat Furiosan paluun ja Joen kuoleman riemuiten vastaan. Furiosa ja selviytyneet neljä vaimoa asetetaan hallitsemaan Linnaketta. Max poistuu Furiosan näköpiiristä suureen ihmisjoukkoon.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Tom Hardy  … Max Rockatansky  
 Charlize Theron  … Furiosa  
 Nicholas Hoult  … Nux  
 Hugh Keays-Byrne  … Immortan Joe  
 Josh Helman  … Slit  
 Nathan Jones  … Rictus Erectus  
 Zoë Kravitz  … Toast  
 Rosie Huntington-Whiteley  … Splendid Angharad  
 Riley Keough  … Capable  
 Abbey Lee  … The Dag  
 Courtney Eaton  … Fragile  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännen Mad Max -elokuvan tuotanto oli 25 vuotta jumissa ”tuotantohelvetissä” eri syistä. Mel Gibson oli palaamassa Maxin rooliin, mutta menetti mielenkiintonsa viivästysten takia 2000-luvun alkuvuosina.[6] Elokuvaa alettiin viimein kuvata Namibiassa kesällä 2012.[7] Elokuvan ensi-ilta siirtyi, koska siihen kuvattiin lisää materiaalia marraskuussa 2013.[8] Tuolloin ilmoitettiin elokuvan saavan ensi-iltansa 15. toukokuuta 2015.[9]

Elokuvaa tehtäessä käytettiin vain vähän CGI-tehosteita ja luotettiin perinteelliseen stunt-työskentelyyn.[10] Elokuva muutettiin kolmiulotteiseksi jälkituotannossa.[4]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensi-illan jälkeen elokuva sai 99/100 pistettä Rotten Tomatoes -sivustolla, mikä on äärimmäisen harvinaista. Samalla elokuva sai laajan fanijoukon jo pian sen ensi-illan jälkeen, ja se sai myös positiivista arvostusta kriitikoilta. Elokuva ei kuitenkaan menestynyt hyvin massiivisen budjettinsa kannalta. Fury Roadin on todettu ”herättäneen George Millerin post-apokalyptisen elokuvasarjan henkiin voimakkaalla tavalla.” The New York Times totesi Millerin muistuttaneen katsojia siitä, että taloudellisesti menestyvät elokuvat – niin kutsutut kassamagneetit – voivat myös olla taiteellisia ja visionäärisiä.[11]

Ilta-Sanomien Tarmo Poussu piti ensi-illan aikaan Fury Roadia kulttimainetta nauttivan sarjan selvästi parhaana osana ja arvioi sen olevan ”kevään, vuoden ja kenties koko vuosikymmenen hurjin, hulluin ja raivokkaimmin energinen toimintaleffa.”[12]

Jatko-osat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miller ja McCarthy huomasivat Fury Roadin käsikirjoitusta tehdessään, että heillä on materiaalia kahteen muuhunkin käsikirjoitukseeen. Toinen käsikirjoituksista, Mad Max: Furiosa, saatiin valmiiksi, ja Miller toivoi voivansa kuvata sen Fury Roadin saatua ensi-iltansa.[13] Tom Hardy paljasti haastattelussa maaliskuussa 2015, että hänet on kiinnitetty kaikkiaan neljään muuhun Mad Max -elokuvaan.[14] Miller kertoi toukokuussa kaiken riippuvan Fury Roadin menestyksestä. Hänellä olisi ”kaksi muuta tarinaa kerrottavana”.[15]

Myöhemmin Miller paljasti jatko-osasuunnitelmien muuttuneen: seuraavaa tulevaa elokuvaa kutsutaan nimellä Mad Max: The Wasteland[16]. Elokuvista tehdään esiosia[17], joiden henkilökaartiin kuuluu myös Hugh Keays-Byrnen esittämä Immortan Joe.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mad Max: Fury Road bbfc.co.uk. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  2. Sperling, Nicole: Drive Like Hell 27.6.2014. ew.com. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  3. http://www.boxofficemojo.com/movies/?id=furyroad.htm
  4. a b “All the films have no strict chronology. It’s like an episode in Mad Max’s life. Never ever wrote any of the scripts with a chronological order” MAD MAX: FURY ROAD Director and Cast Talk Sequels, Mel Gibson, and More at Cannes 15.5.2015, viitattu 18.5.2015
  5. Videopelin Traileri
  6. Mad Max: Fury Road Might Be Great 2.10.2013. IGN. Viitattu 21.11.2013.
  7. Tom Hardy Uncertain About 'Mad Max: Fury Road' Start Date [UPDATED] 23.7.2013. Screenrant.com. Viitattu 21.11.2013.
  8. Mad Max: Fury Road Going Back for Reshoots 3.9.2013. ComingSoon.net. Viitattu 21.11.2013.
  9. 'Mad Max: Fury Road' Set For Summer 2015 20.11.2013. Deadline.com. Viitattu 21.11.2013.
  10. MAD MAX: FURY ROAD’s stunt guy went out eith an epick bang Wired 17.5.2015, viitattu 18.5.2015
  11. Review: Dazzling 'Mad Max: Fury Road' Is a Can't Miss Thrill 11.5.2015. mobile.nytimes.com. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  12. Tarmo Poussu: Anarkiaa autiomaassa. Ilta-Sanomat 15.5.2015, s. 28
  13. Turner, Brook: George Miller's new script The Australian Financial Review. 25.11.2014. Fairfax Media. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
  14. Collinge, Miranda: Tom Hardy Is Esquire's May Cover Star Esquire. 30.3.2015. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
  15. Hill, Logan: Mad Max: What It Takes to Make the Most Intense Movie Ever Wired. 11.5.2015. Condé Nast. Viitattu 15.5.2015. (englanniksi)
  16. Lussier, Germain: George Miller Gives ‘Mad Max: Fury Road’ Sequel a Title 18.5.2015. slashfilm.com. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)
  17. Heine, Rachel: Exclusive: Next Two MAD MAX Films Will Be Prequels 18.5.2015. nerdist.com. Viitattu 22.5.2015. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]