Maankäyttö
Maankäyttö on käsite, joka käsittää kaikki tavat, joilla ihmiset käyttävät maata hyväkseen. Maankäyttöä koskevat useat lait, jotka koskevat muun muassa liikennesuunnittelua ja rakentamista.[1]
Maankäytön luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Pelto Laidun Metsä Suo ja tundra Muu (rakennettu maa) |
Maankäyttöä luokitellaan ja tilastoidaan eri maissa eri tavoin. Yhteistä on pääjako rakennettuihin maihin, rakentamattomiin maihin ja vesialueisiin. Monissa maissa alaluokitus keskittyy maan peitteeseen, kun Suomessa vallitsee taloudellisen toiminnan näkökulma. Suomesssa hierarkkisen järjestelmän ylimmällä tasolla on kahdeksan luokkaa.[2]
Euroopassa on 1980-luvulta alkaen kehitetty yhteistä CORINE (Coordination of Information on the Environment) luokittelua. Uusimmassa versiossa maankäyttö on jaettu 44 eri luokkaan. Corine-luokittelu on monien eurooppalaisten ympäristöpalveluiden perustana. Se uusitaan kuuden vuoden välein.[3]
Maankäyttö metsissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maankäyttöön kuuluu myös metsätalous ja metsien virkistyskäyttö. Pohjoismaissa metsätalouden maankäytön mallina on käytetty yleensä luonnonmetsiä, kun taas Etelä-Euroopassa ja trooppisilla alueilla mallina on ollut peltoviljelyn maankäyttö. Metsien virkistyskäyttöön kuuluu luonnossa liikkuminen, metsästys, sienestys ja marjastus. Metsien hyötykäyttöä on myös porotalous.[4]
Maankäyttö maataloudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maatalouden maankäyttöä suunnitellessa huomioon otettava seikkoja ovat taloudelliset ja ympäristön suojeluun liittyvät seikat. Euroopan komissiossa maatalouspolitiikka pyritään kehittämään sellaiseksi, että se sopii yhteen ympäristön kannalta kestävien periaatteiden kanssa.[5]
Maankäyttö rakentamiseen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maankäyttöä rakentamiseen suunnitellaan maaseudulla maakuntakaavoitusten avulla.[6] Kaupunki- ja taajama-alueilla alueiden käyttöä rakentamiseen suunnitellaan asemakaavoituksen avulla.[7] Maakuntakaavoitus koskee paitsi maanomistajia, myös viranomaisia ja kuntia. Kaavoituksissa otetaan huomioon muinaisjäännökset ja muut kulttuuriympäristön arvokkaat kohteet. Huomioon otettavia seikkoja ovat myös maisemalliset seikat.[8]
Maankäyttö ja liikenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Maa-alueiden käyttöä liikenneväyliin ja muihin liikennöintiin tarvittaviin alueisiin suunniteltaessa on otettava huomioon kaupunkiympäristön eri alueiden toiminnalliset seikat ja muut kulttuuriympäristöön liittyvät seikat. Huomioon otettavia asioita ovat ihmisten viihtyvyys ja ympäristönsuojeluun liittyvät asiat.[9]
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätaloussektori - ilmastosopimusten käsite
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Alueiden käytön suunnittelu Ympäristöministeriö. Viitattu 3.2.2024.
- ↑ Maankäyttöluokitus 2000 – yksityiskohtainen kuvaus Tilastokeskus. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ CORINE Land Cover Copirnecus. Viitattu 6.2.2024.
- ↑ Mikko Kantola, Matti Leikola, Jari Parviainen, Antti Sipilä: Tiedätkö metsistä, Suomessa ja Euroopassa, s. 75, 165-171. Tammi, 2000. ISBN 951-31-1245-4.
- ↑ Kestävä maatalous Euroopassa Euroopan komissio. Viitattu 3.2.2024.
- ↑ Maankäyttö- ja rakennuslaki säätelee kaavoitusta ja rakentamista 20.10.2017. MTK. Viitattu 3.2.2024.
- ↑ Asemakaavat Ympäristö.fi. 21.4.2022. Ympäristöministeriö. Viitattu 3.2.2024.
- ↑ Maankäytön suunnittelu ja kulttuuriympäristö Museovirasto. Viitattu 3.2.2024.
- ↑ Maankäytön suunnittelu ja liikennetekniikka Aalto yliopisto, Rakennetun ympäristön laitos. Viitattu 3.2.2024.