M’zabin laakso
| M’zabin laakso | |
|---|---|
| Vallée du M'Zab | |
 Beni Isguen ksar |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti | Ghardaïan maakunta, Sahara, Algeria |
| Tyyppi | kulttuurikohde |
| Kriteerit | (ii)(iii)(v) |
| Tunnusnumero | 188 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 1982 |
  |
|
M'Zabin laakso on alue, joka sijaitsee Saharan pohjoisosassa Ghardaïan maakunnassa Algeriassa noin 600 kilometriä etelään Algerista.
Mzab on kalkkikivitasanko Mzabin wadin ympärillä. Mzabi-berberit asuttivat seutua jo 1000-luvulla, kun islamilaiset ibadiittilähetystyöntekijät vierailivat alueella ja jakoivat opetuksiaan. Ennen Pohjois-Afrikkaa hallinneet ibadiittimuslimit löysivät alueelta turvapaikan.
Ranska otti alueen haltuunsa osana Pohjois-Afrikan siirtomaa-alueita vuonna 1882. Algerian itsenäistyttyä vuonna 1962 siitä tuli osa Algeriaa.[1]
Mzab-wadin varrella on viisi ksaria, muurin ympäröimää kylää, jotka on perustettu vuosien 1012 ja 1350 välillä.[2] Kuuluisin niistä on maakuntansa pääkaupunki Ghardaïa. Kaupungeista vanhin on el-Ateuf. Beni Isguene on Mʾzabite-liiton pyhä kaupunki, jonka muurien sisällä muukalaiset eivät saa yöpyä, ja tietyissä osissa eivät edes vierailla. Mustaihoisten afrikkalaisten asuttamassa Melikassa on suuria hautausmaita. Joenuoman yläpuolella olevalle kalliolle rakennettu Bou Nouara on kaupungeista köyhin.[1] Jokaisessa ksarissa oli linnoitusmainen moskeija, jonka minareetti toimi myös vahtitornina. Moskeija on suunniteltu linnoitukseksi, vastarinnan viimeiseksi linnakkeeksi piirityksen sattuessa, ja se käsittää asevaraston ja viljavaraston. Vakiokokoiset ja -malliset asuintalot rakennettiin samankeskeisiin ympyröihin moskeijan ympärille.[2]
Rehevät taatelipalmulehdot ulottuvat kaupungeista kahdeksan kilometriä ylävirtaan, ja niitä kastellaan kuuden padon luomista altaista. Alueella kuului aiemmin neljäntuhannen kaivon väkipyörien ääni, jota kutsutaan "Mʾzabin lauluksi". Nykyisin sen on syrjäyttänyt pumppujen moottorien ääni. Palmujen alla kasvatetaan hedelmiä, viljoaa ja palkokasveja. Pieni teollisuusalue ja Hassi RʾMelistä putkia pitkin tuleva maakaasu auttavat talouden nykyaikaistamisessa.[1]
Mzabin laakso liitettiin Unescon maailmanperintöluetteloon vuonna 1982.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Desert Cities - arvio alueen tilasta (englanniksi)