Luumupääkaija
Sivulta puuttuu | Luumupääkaija | ||||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
-2cp.jpg) |
||||||||||||||||||
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1] |
||||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||||
|
||||||||||||||||||
| Kaksiosainen nimi | ||||||||||||||||||
| Psittacula cyanocephala (Linné, 1766) |
||||||||||||||||||
| Katso myös | ||||||||||||||||||
 Luumupääkaija Wikispeciesissä Luumupääkaija Commonsissa |
Luumupääkaija (Psittacula cyanocephala) on eteläaasialainen papukaija, jonka esiintymisalue käsittää koko Intian niemimaan ja Sri Lankan sekä osia Pakistanista, Nepalista ja Bhutanista.[2] Sen holotyypin kuvaili Carl von Linné Gingistä Tamil Nadusta 1766.[3] Luumupääkaijakoiraan pää on tuntomerkki josta ei voi erehtyä. Sillä on lisäksi purppuranpunainen hartialaikku siivessä ja keltainen pyrstöntyvi. Naaras on himmeämmän värinen. Lajille kertyy pituutta 33 cm. Luumupääkaija on eloisa papukaija, joka viihtyy pienissä parvissa. Se ääntelee lyhyin, kimein ja kirkuvin huudoin, jotka ovat kuitenkin varsin sointuvia. Luumupääkaijan elinympäristöä on lämpimät rinnemetsät ja metsäiset tasangot. Se suosii metsänreunoja viljelysten lähellä, missä se voi poiketa syömään riisiä ja muita viljoja. Luumupääkaija on hyvin valpas ruokaillessaankin. Siementen lisäksi ravintoon kuuluvat kukkien mesi, marjat ja hedelmät, etenkin viikunat. Linnut kerääntyvät levolle öisin suuriksi parviksi, mutta pesimäaikana parit nukkuvat pesissään ja vartioivat sitä tarkasti. Pesä sijaitsee puussa ontossa oksassa tai vanhassa tikankolossa. [4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BirdLife International: Psittacula cyanocephala IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 30.4.2014. (englanniksi)
- ↑ Forshaw, Joseph M. & Cooper, William T. 1977: Parrots of the World. - T.F.H. Publications, Inc. New Jersey. ISBN 0-87666-959-3
- ↑ IBC (englanniksi)
- ↑ Harrison C. & Greensmith A., Koko maailman linnut, Helsinki Media 1995, 416 s.
