Luottamuksensuoja
Luottamuksensuoja tarkoittaa esineoikeudessa sitä, että esineen käyttö- ja määräämisvaltaa koskeva luovutustoimi katsotaan päteväksi, vaikka luovuttajalla ei ole oikeutta määrätä esineestä, kunhan luovutuksensaaja on toiminut vilpittömässä mielessä. Puutteellisuus luovutustoimen edellytyksissä eli tietoisissa otaksumissa olosuhteista aiheuttaa luovutustoimen pätemättömyyden. Toisaalta luovutuksensaajan mahdollisuudet varmistua luovuttajan määräämisvallasta esineeseen ovat rajalliset. Vaihdannan sujuvuuden turvaamisen perusteella luovutustoimen oikeusvaikutusten tulee olla samankaltaisia kuin silloin, jos puutteellisuutta ei olisikaan ollut.
Luovutuksensaajan luottamuksen suojaaminen on tietoinen valinta oikeudellisen ristiriidan ratkaisemiseksi. Luottamuksensuojaa käytetään tilanteissa, joissa sopijapuolen mielikuvat eivät vastaa totuutta. Selonottovelvollisuuden laajuuden ja luottamuksensuojan riippuvuutta toisistaan kuvataan kauppakaaressa ja oikeustoimilaissa, joissa asetetaan perustellun vilpittömän mielen vaatimus. Jos selonottovelvollisuutta ei ole, on luottamuksensuoja täydellinen. Esimerkiksi merkintää kaupparekisterissä pidetään tunnettuna tietona.
Varastetun irtaimen esineen ostaja ei saa vilpittömään mieleen vetoamalla suojaa, vaan hän joutuu palauttamaan esineen korvauksetta sen oikealle omistajalle. Myös vajaavaltaisen etu on suojattu niin, ettei oikeustoimessa voi vedota luottamuksensuojaan.
Hallinto-oikeudessa luottamuksensuoja tarkoittaa sitä, että kansalaisen on voitava luottaa viranomaisen toiminnan oikeellisuuteen, päätösten lainmukaisuuteen ja siihen, ettei päätöksiin tehdä jälkikäteen yllättäviä muutoksia. Vero-oikeudessa luottamuksensuoja suojaa verovelvollisen luottamusta veroviranomaisen ohjeiden ja verotuskäytännön pysyvyyteen. Verotusmenettelylain 26 pykälän mukaan tulkinnanvarainen tai epäselvä asia on ratkaistava verovelvollisen eduksi, jos hän on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen ohjeiden mukaisesti.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 458–460
- Laki verotusmenettelystä 1558/1995 (Arkistoitu – Internet Archive)