Luokkataistelu (amerikansuomalainen lehti)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Luokkataistelu
Luokkataistelun viimeiseksi jäänyt numero.
Luokkataistelun viimeiseksi jäänyt numero.
Lehtityyppi työväenlehti
Kustantaja Industrial Workers of the World
Levikki 5 000[1]
Perustettu 1919
Lakkautettu 1919
Päätoimittaja Carl Paivio
Kotipaikkakunta New York
Kotimaa Yhdysvallat
Kieli suomi

Luokkataistelu oli vuonna 1919 New Yorkissa ilmestynyt suomenkielinen anarkistinen työväenlehti, jota julkaisi anarkosyndikalistisen Industrial Workers of the World -ammattiliiton amerikansuomalainen Bronxin osasto. Lehteä ehti ilmestyä vain kolme numeroa.[1] Viranomaiset lakkauttivat sen osana niin sanotun ”punaisen pelon” aikana työväenliikkeeseen kohdistettuja voimakeinoja. Päätoimittaja Carl Paivio ja apulaispäätoimittaja Gust Alonen saivat lokakuussa 1919 yli neljän vuoden vankeustuomiot Luokkataistelussa ilmestyneestä artikkelista.

Lehti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Luokkataistelu ilmestyi vuonna 1919 New Yorkissa kolmen numeron verran. Se oli anarkistinen suomenkielinen työväenlehti, jota julkaisi anarkosyndikalistisen Industrial Workers of the World -ammattiliiton amerikansuomalainen Bronxin osasto.[1] IWW:n suomalainen Bronxin osasto toimi ammattiliiton sisällä omana anarkistisena ryhmittymänään. Se muun muassa vastusti kaikkea liiton sisäistä keskushallintoa ja kannatti avoimesti suoraa toimintaa, kuten sabotaasia ja mellakointia. Lehden päätoimittaja oli vuonna 1915 laittomana siirtolaisena maahan tullut Carl Paivio ja apulaispäätoimittaja jo vuonna 1894 ensimmäistä kertaa Yhdysvaltoihin saapunut Gust Alonen.[2]

Oikeustoimet lehteä vastaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen maailmansodan aikana 1917 Yhdysvalloissa tuli voimaan niin sanottu Espionage Act -laki, jonka tarkoituksena oli suojata maan sotaponnistuksia esimerkiksi vakoilua ja sabotaasia vastaan. Vuotta myöhemmin sitä laajennettiin niin, että kaikenlainen sodanvastainen toiminta ja jopa sotaa kritisoivien mielipiteiden julkinen esittäminen tuli kielletyksi. Laki oli suunnattu lähinnä vasemmistolaisia sodanvastustajia vastaan, joista merkittävimmät olivat Amerikan sosialistinen puolue sekä IWW-ammattiliitto. Suurin osa niiden jäsenistä oli Euroopasta saapuneita siirtolaisia.[2]

Vasemmiston ja työväenliikkeen vastaisia toimenpiteitä jatkettiin myös sodan päättymisen vuoden 1918 jälkeen. Osasyynä oli muun muassa pelko Venäjällä tapahtuneen lokakuun vallankumouksen kaltaisten levottomuuksien leviämisestä Yhdysvaltoihin. Aikakautta alettiin kutsumaan "punaiseksi peloksi". Samassa yhteydessä jokaisessa osavaltiossa säädettiin niin sanottu "Criminal Anarchy" -laki, joka muun muassa kielsi kaiken hallituksen kumoamiseen yllyttävän materiaalin julkaisun ja levityksen. New Yorkissa se oli tullut voimaan jo 1902, vuotta aikaisemmin tapahtuneen presidentti William McKinleyn salamurhan johdosta. Lain perusteella ei kuitenkaan oltu annettu yhtään tuomiota.[2]

Ratsia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesäkuun 21. päivänä 1919 Luskin komiteaksi kutsuttu hallituksen viranomainen teki New Yorkissa ratsiat kolmeen vasemmistolaiseen kohteeseen, joita olivat Sosialistisen puolueen oppilaitos Rand School of Social Science, puolueen vasemmistosiiven toimisto Manhattanilla sekä samassa kaupunginosassa sijaitseva IWW-ammattiliiton New Yorkin toimisto.[3] Komitea oli saanut nimensä senaattori Clayton R. Luskin mukaan ja sen tarkoituksena oli valvoa muun muassa lehdistössä esiintyvää vallankumouksellista toimintaa. IWW:n toimistoon tehdyn ratsian yhteydessä Luskin komitean haltuun päätyi Luokkataistelun numeroita, joista sen huomion kiinnitti erityisesti eräs maaliskuun lehdessä julkaistu, ilmeisesti Carl Paivion kirjoittama artikkeli. ”Mellakoivien massojen toiminta” -nimisessä artikkelissaan Paivio kyseenalaisti rauhanomaisen vallankumouksen tavoittelun sekä kehotti työläisiä lakkojen ja rauhallisten mielenosoitusten sijaan mellakointiin ja sabotaasiin.[2] Komitean hampaisiin joutui erityisesti yksi tekstinpätkä, jota myöhemmin on lainattu lukuisissa yhteyksissä:[4]

»Mellakoivat väkijoukot ovat ainoa mahdollinen tapa käynnistää lopullinen veriseksi muodostuva taistelu kapitalistien ja työväenluokan välille. Helvettiin opetukset rauhanomaisesta vallankumouksesta! Työväenluokan verinen vallankaappaus on ainoa mahdollisuus, koska niin kauan kuin vihollisemme pystyy kohottamaan yhdenkin miekan, on veretön taistelu pelkkä haave.»

Luskin komitean käsiin joutuneet lehdet eivät sisältäneet mitään tietoa sen toimittajista, mutta viranomaiset pääsivät lopulta Paivion ja Alosen jäljille New Yorkissa kirjapainoa pitäneen Emil Kaarnan tunnistettua heidät. Alonen pidätettiin kotikaupungissaan elokuun alussa ja Detroitiin matkustanut Paivio viikkoa myöhemmin.[2]

Oikeudenkäynti ja tuomiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päätoimittaja Carl Paivion pidätyskuva.

Oikeudenkäynti Paiviota ja Alosta vastaan alkoi 6. lokakuuta. Syyttäjän kuulustelussa he kieltäytyivät kertomasta mitään, joka voisi johtaa IWW:n Bronxin osaston muiden jäsenten paljastumiseen. Tuomiot langetettiin lopulta kolme viikkoa myöhemmin, jolloin molemmat saivat 4–8 vuoden vankeusrangaistuksen "rikollisesta anarkiasta". Lakitekstin mukaan sellaista oli "mikä tahansa doktriini, jonka mukaan hallitus pyritään syrjäyttämään väkivalloin tai murhaamalla johtavassa asemassa olevia henkilöitä".[2]

Oikeuden lausunnon mukaan Paivio ja Alonen olivat vallankumoukseen yllyttävien kirjoitustensa johdosta yhtä syyllisiä maanpetokseen, kuin jos he olisivat organisoineet aseellista vallankaappausta. Oikeus katsoi, että nyt oli ehditty ottamaan vasta "ensimmäinen askel". Tuomari Bartow S. Weeksin mukaan oikea tuomio kyseisenlaisesta maanpetoksesta olisi kuolemanrangaistus, mutta laki mahdollisti vain vankilatuomiot. Paivio ja Alonen määrättiin myös karkotettavaksi Yhdysvalloista vankilasta pääsynsä jälkeen, mutta molemmat saivat kuitenkin jäädä maahan vapauduttuaan vuonna 1923.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Anarchist newspaper circulation Kate Sharpley Library. Viitattu 31.1.2015.
  2. a b c d e f g Hyder, Thomas: The “Activist” Lives of Gust Alonen and Carl Paivio 20.12.2011. IndyMedia. Viitattu 31.1.2015.
  3. Stevenson, Archibald E.: ”Search Warrants and Prosecutions: The Activities of the New York “Lusk Committee.” Marxist History. Viitattu 31.1.2015.
  4. Cashman, Sean Dennis: America Ascendant: From Theodore Roosevelt to FDR in the Century of American Power, 1901-1945. (s. 176). New York University Press, New York, 1998. ISBN 081-47156-5-6. Teoksen verkkoversio Google Booksissa