Luettelo Suomessa hävinneistä kasvilajeista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Luettelo Suomessa hävinneistä kasvilajeista. Seuraavat lajit ovat hävinneet Suomesta, joten ne luokitellaan alueellisesti hävinneiksi (RE, Regionally Extinct).

Putkilokasvit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mesikämmekkä (Herminium monorchis)

Alkuperäisenä hävinnyt, myöhemmin luontaisesti levinnyt uustulokas. Luokiteltu viimeksi arviointiin soveltumattomiin (NA) lajeihin.[3][4]

Luokitellaan toisinaan kaljukoiranruusun kanssa yhdeksi lajiksi: koiranruusu (Rosa canina). Kaljukoiranruusu on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) lajiksi[2].

Hävinnyt muinaistulokas, joka on luokiteltu viimeksi arviointiin soveltumattomiin (NA) lajeihin.[3][4]

Mahdollisesti hävinnyt Suomen kasvistosta. Luokiteltu viimeksi erittäin uhanalaiseksi (EN) lajiksi.[5]

Luokiteltu aiemmin (2010) arviointiin sopimattomaksi (NA) lajiksi[2].

Luontaisena lajina todennäköisesti hävinnyt, mutta esiintyy luonnossa enemmän tai vähemmän istutusperäisenä. Luokiteltu 2010 hävinneeksi, mutta 2019 äärimmäisen uhanalaiseksi (CR) lajiksi[2].

Sammalet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lehtisammalet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[6][7]

Sarvisammalet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[8][7]

Maksasammalet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[8][7]

Näkinpartaislevät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mahdollisesti hävinnyt Suomesta. Luokiteltu viimeksi äärimmäisen uhanalaiseksi (CR).[9]

Aiemmin hävinneiksi luokitellut lajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruisunikko (Papaver dubium)

Ylemmät luettelot perustuvat vuoden 2010 uhanalaisuusarviointiin. Aiemmin käytetyssä Suomen kansallisessa arviointimenettelyssä myös jotkin vanhat tulokaslajit huomioitiin. Vuoden 1992 arvioinnissa hävinneiksi (H) katsottiin lisäksi seuraavat putkilokasvilajit: [10]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2010. ISBN 978-952-11-3805-8.
  • Hyvärinen, E., Juslén, A. Kemppainen, E., Uddström, A. & Liukko, U.-M. (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2019, s. 182–202. Helsinki: Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4974-0.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Punainen kirja 2010, s. 189–203
  2. a b c d e f g h i j k l m n Punainen kirja 2019, s. 186–202
  3. a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.
  4. a b Punainen kirja 2010, s. 186
  5. Punainen kirja 2010, s. 200
  6. Punainen kirja 2010, s. 215–226
  7. a b c Juutinen, R. & Ulvinen, T. 2015: Suomen sammalien levinneisyys eliömaakunnissa 6. – Suomen ympäristökeskus. 27.3.2015.
  8. a b Punainen kirja 2010, s. 226–230
  9. Punainen kirja 2010, s. 205–207
  10. Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunta: Uhanalaisten eläinten ja kasvien seurantatoimikunnan mietintö (Komiteanmietintö 1991:30). Helsinki: Ympäristöministeriö, 1992. ISBN 951-47-5265-1.