Siirry sisältöön

Ludvig II (Unkari)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Ludvig II (Böömi))
Ludvig II
Ludvig II Hans Krellin muotokuvassa vuodelta 1522.
Unkarin kuningas
Valtakausi 1516 – 1526
Kruunajaiset 4. kesäkuuta 1508, Székesfehérvár
Edeltäjä Vladislaus II
Seuraaja Ferdinand I
János Szapolyai
Böömin kuningas
Valtakausi 1516 – 1526
Kruunajaiset 11. maaliskuuta 1509, Pyhän Vituksen katedraali, Praha
Edeltäjä Vladislaus II
Seuraaja Ferdinand I
Syntynyt Lajos
1. heinäkuuta 1506
Budan linna, Buda, Unkarin kuningaskunta
Kuollut 29. elokuuta 1526 (20 vuotta)
Mohácsin taistelu, Unkarin kuningaskunta
Hautapaikka Neitsyt Marian taivaaseenastumisen basilika, Székesféhervár
Puoliso Maria Itävaltalainen
Lapset János Wass
Suku Jagello
Isä Vladislaus II
Äiti Anna
Uskonto katolinen
Nimikirjoitus

Ludvig II (unk. II. Lajos, tšek. Ludvík Jagellonský); (1. heinäkuuta 1506 Budan linna, Unkarin kuningaskunta – 29. elokuuta 1526 Mohácsin taistelu) oli Unkarin ja Böömin kuningas vuosina 1516–1526 ja Unkarin viimeinen Jagello-sukuinen hallitsija.

Ludvig II seurasi kuninkaana isäänsä Vladislaus II:ta. Hänen hallitusaikanaan Unkaria uhkasivat sekä sisäiset ongelmat että länttä kohti laajentuva Osmanien valtakunta. Ludvig II sai surmansa Suleiman Suuren armeijaa vastaan käydyssä Mohácsin taistelussa. Hänen kuolemaansa seurasi hajaannuksen aika, ja suuri osa Unkaria joutui Osmanien imperiumin valtaan.

Nuori prinssi Ludvig, Bernhard Strigel n. 1515

Suku

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ludvig II. Tuntemattoman taiteilijan maalaama muotokuva, joka perustuu Tizianin teokseen.
Unkarilaiset sotilaat löytävät turkkilaisilta kätketyn kuningas Ludvigin ruumiin Móhacsin taistelun jälkeen Bertalan Székelyn romantisoidussa maalauksessa vuodelta 1860.

Ludvigin isä, Unkarin ja Böömin kuningas Vladislaus II oli Puolan kuninkaan Kasimir IV:n poika ja Puolan kuninkaan Sigismund I:n veli. Ludvig oli siten muun muassa Sigismundin tyttären, Suomen historiasta tutun Katariina Jagellonican serkku.[1]

Ludvig oli Vladislaus II:n ja hänen kolmannen puolisonsa, ranskalaisen kreivitär Anne de Foix-Candalen (1484–1506) ainoa poika. Liitosta syntyi myös tytär Anna, jonka puoliso Ferdinand I seurasi aikanaan Ludvigia Unkarin valtaistuimella.[2]

Ludvig oli Jagello-sukuisista Unkarin kuninkaista kolmas ja viimeinen, ja myös heistä ainoa Unkarissa syntynyt.[3]

Lapsuus ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludvig syntyi keskosena, ja hänen nuori äitinsä kuoli kolme viikkoa synnytyksen jälkeen lapsivuodekuumeeseen. Hartaasti odotettua kruununperillistä kerrotaan hoidetun pitämällä häntä lämpimänä vastateurastettujen sikojen ruhojen sisällä.[3] Ludvigista kasvoi hento ja sairasteleva mutta älykäs lapsi.[4] Nuorukaisena hänen kerrotaan olleen lahjakas: hän puhui kuutta kieltä, soitti luuttua, ratsasti ja ampui jousella taitavasti ja kunnostautui turnajaisissa. Vanhemmassa unkarilaisessa historiankirjoituksessa hänet kuvataan lupaavana nuorena kuninkaanalkuna, joka huonon holhoojansa, Brandenburgin rajakreivi Yrjön vaikutuksesta sortui moraaliseen rappioon ja alkoi täyttää elämäänsä pelkällä huvittelulla.[5]

Isänsä kuollessa vuonna 1516 Ludvig oli vasta kymmenvuotias, joten käytännössä maata hallitsi aluksi parlamentin nimittämä kuninkaallinen neuvosto.[6] Ludvig julistettiin täysi-ikäiseksi 11. joulukuuta 1521. Hän avioitui 13. tammikuuta 1522 Maria Itävaltalaisen kanssa,[4] joka oli Burgundin arkkiherttua Filip Komean ja kuningatar Johanna Kastilialaisen toiseksi nuorin tytär.

Kuningas

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unkari oli Ludvigin noustessa valtaan lähellä anarkiaa ja sen taloustilanne oli katastrofaalinen: kuningas lainasi rahaa hovin ylläpitoa varten, mihin meni kolmannes valtion budjetista. Rajavartijoille ei ollut varaa maksaa palkkaa, ja puolustuslinnoitukset rappeutuivat.[6] Suurena syynä taloudelliseen ahdinkoon oli Osmanien valtakunnan jatkuva uhka.[7]

Unkarin ja Osmanien valtakunnan välillä vallitsi aselepo, josta huolimatta maiden rajoilla tapahtui jatkuvasti ryöstöretkiä ja kahakoita. Osmanien valtakunta oli huomattavasti Unkaria voimakkaampi: Unkarin asukasluku oli 1500-luvun alussa vain noin neljä miljoonaa, Osmanien valtakunnan taas yli kolminkertainen: 12–13 miljoonaa. Osmaneilla oli myös suuri, nykyaikainen ja hyvin koulutettu armeija, jonka he saattoivat keskittää länteen saatuaan voiton safavideista vuonna 1514. Unkarin hallitsijoiden dynastiset siteet Habsburgeihin ja keisari Kaarle V:een nähtiin osmanien taholla uhkana. Toisaalta Unkari tasankoineen muodosti luonnollisen portin Osmanien valtakunnan laajenemiselle kohti Keski-Eurooppaa.[7]

Vuonna 1520 unkarilaiset päättivät rikkoa aselevon ja osmanien neuvottelija vangittiin. Tätä seurasi sulttaani Suleiman Suuren sotaretki Unkariin, jonka aikana Belgrad menetettiin osmaneille. Unkarilaiset menettivät kaupungin myötä myös maan etelärajaa suojanneen linnoitusketjun.[7]

Ludvig II, Hans Krell n. 1526

Muualla Osmanien valtakunnassa syttyneet kapinat pysäyttivät hyökkäykset Unkariin joksikin aikaa, mutta kapinat kukistettuaan Suleiman Suuri palasi armeijoineen uudelle sotaretkelle keväällä 1526. Kaarle V soti samaan aikaan Ranskaa vastaan eikä voinut tukea Unkaria. Osmanit olivat myös solmineet rauhansopimuksen Puolan kanssa, eikä apua saatu näin tältäkään suunnalta. Unkarilaisten joukkojen kokoaminen osmaneja vastaan oli puolestaan hidasta. Osmanien edetessä Tonavan länsirantaa pitkin kohti Unkaria unkarilaiset päättivät asettua taisteluun Mohácsissa 29. elokuuta 1526. Osmanien armeijan koko lienee ollut unkarilaisiin verrattuna noin kaksinkertainen. Unkarilaiset luottivat kuitenkin raskaaseen ratsuväkeensä. Taistelussa he saivatkin aluksi jonkin verran menestystä, mutta myöhemmin taistelu kääntyi tappioksi.[7]

Joukkojensa mukana ollut kuningas Ludvig II yritti paeta taistelukentältä, mutta hän putosi ratsailta kevätsateiden takia tulvineeseen Csele-jokeen ja hukkui. (Uudempien tutkimusten mukaan kuningas olisi itse asiassa hukkunut Tonavaan nykyisen Mohácsin kaupungin luona; tuohon aikaan Tonavan päähaara kulki idempänä, entisen Mohácsinsaaren itäpuolella, ja nykyisen Tonavan pääuoman paikalla oli liejuinen sivuhaara.)[8] Ruumiin löytäneet unkarilaiset kätkivät sen, jotta osmanit eivät voisi häpäistä sitä.[7]

Avioliitto ja jälkeläiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ludvig II:n vuonna 1522 solmittu avioliitto Maria Itävaltalaisen (1505–1558) kanssa jäi lapsettomaksi. Hänellä arvellaan kuitenkin olleen avioton poika, jonka äiti, Angelitha Wass, oli ollut Ludvigin äidin kamarineito. Sekä Ferdinand I:n että hänen seuraajansa Maksimilian II:n nimittäin tiedetään säännöllisesti tukeneen taloudellisesti edesmenneen kuningas Ludvigin aviotonta poikaa, jota mainitaan lähteissä nimellä János (Johannes) Wass äitinsä mukaan tai János (Johannes) Lanthos. Lántos merkitsee ’luutunsoittajaa’, joten on mahdollista, että János olisi ansainnut leipäänsä myös muusikkona. János Wass-Lántosilla oli omia jälkeläisiä; hänen yhdellä tyttärellään oli Pozsonyssa kaksikymmentä lasta, ja vuodelta 1577 säilyneessä kirjeessään tytär pyytää kuninkaalta avustusta lastensa vaatettamiseen vedoten siihen, että hänen isänsä oli kuningas Ludvigin poika.[9]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osmanit polttivat voittonsa jälkeen Pestin ja Budan kaupungit, mutta myöhemmin he joutuivat vetäytymään etenevän talven tieltä. Unkarin etelärajan linnoitukset he kuitenkin pitivät ja veivät vetäytyessään mukanaan myös 150 000 sotavankia.

Ludvig II:n kuoleman jälkeen Unkarissa valittiin ja kruunattiin kaksi kuningasta, joilla kummallakin oli tukenaan osa maan ylimystöstä: Transilvanian voivodi János Szapolyai sekä Kaarle V:n nuorempi veli, kuningasvainajan lanko Ferdinand Habsburgilainen. Osmanien vielä myöhemmin palatessa Unkariin maa oli jakautunut kolmeen osaan, Unkarin tasankoa hallitsivat osmanit, Habsburgit maan länsi- ja pohjoisosia, ja Transilvaniasta tuli osmanien suojeluksessa ollut ruhtinaskunta.[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ POLAND fmg.ac. Arkistoitu 17.6.2024. Viitattu 1.7.2025.
  2. ↑ HUNGARY KINGS fmg.ac. Arkistoitu 11.8.2024. Viitattu 1.7.2025.
  3. ↑ a b Disznógyomorba dugva tartották életben a koraszülött II. Lajost telex. 21.5.2021. Viitattu 1.7.2025. (unkariksi)
  4. ↑ a b Louis II Encyclopaedia Britannica. Viitattu 27.4.2019. (englanniksi)
  5. ↑ Fraknói, Vilmos: ”V. fejezet. II. Lajos trónralepte”, A Hunyadiak és a Jagellók kora. Budapest: Athenaeum, 1896. Teoksen verkkoversio.
  6. ↑ a b Stephen R. Burant (toim.): Reign of Ulaszlo II and Louis II Hungary: A Country Study. 1989. Library of Congress. Viitattu 27.4.2019. (englanniksi)
  7. ↑ a b c d e f Juhani Huotari ja Olli Vehviläinen: Unkari - Maa, kansa, historia, s. 72–74. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-252-2
  8. ↑ Király András: A kutatók szerint biztos, hogy II. Lajos király nem a Csele-patakba fulladt 444. 28.8.2019. Viitattu 1.7.2025. (unkariksi)
  9. ↑ Takáts, Sándor: II. Lajos király fia. Századok, 1903, 37. vsk, s. 183–185. Artikkelin verkkoversio.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Edeltäjä:
Vladislaus II 		Unkarin kuningas
1516–1526 		Seuraaja:
Ferdinand I
János Szapolyai
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Ludvig_II_(Unkari)&oldid=23396387”