Tämä on hyvä artikkeli.

Lublin R-XVI

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lublin R-XVI
Tyyppi kuljetuslentokone
yhteyslentokone
Alkuperämaa  Puola
Valmistaja Plage i Laśkiewicz
Suunnittelija Jerzy Rudlicki
Ensilento helmikuu 1932
Tila kaikki tuhoutuneet
Pääkäyttäjät Puolan ilmavoimat
Valmistusmäärä 6
Kehitetty mallista Lublin R-XI

Lublin R-XVI oli puolalaisen Plage i Laśkiewiczin kehittämä ja valmistama yksimoottorinen kevyt kuljetus- ja yhteyslentokone. Konetyyppi kehitettiin alun perin Puolan kansallisen LOT-lentoyhtiön matkustajakoneeksi, kilpaillen tilauksesta PWS-24:n kanssa. Helmikuussa 1932 ensilentonsa tehnyt R-XVI voitti koneiden välillä käydyn kilpailun, mutta PWS-24 oli jo tuotantovalmis, kun R-XVI olisi vaatinut jonkinasteisia muutoksia asetettujen vaatimusten täyttämiseksi. Lentoyhtiö päättikin lopulta tilata tuotantovalmiin PWS-24:n, sillä se ei halunnut viivästyttää hankintaansa.

Prototyyppiasteelle jääneen R-XVI:n historia ei tilauksen menettämiseen päättynyt. Konetyyppi herätti kiinnostusta lääkintäilmailupiireissä, ja siitä lähdettiin kehittämään ambulanssiversiota. R-XVIB -mallitunnuksen saanut muunneltu malli teki ensilentonsa keväällä 1933, ja osallistui saman vuoden kesäkuussa Espanjassa järjestettyyn II lääkintäilmailukongressiin. Tyyppi menestyi kongressissa tehdyissä lentokokeissa, ja tehdas saikin pian Espanjan matkan jälkeen viiden koneen tilauksen. R-XVI:tä valmistettiin lopulta kuusi kappaletta, prototyyppi mukaan lukien.

Konetyyppi palveli evakuointitehtävissä Saksan hyökätessä Puolaan syyskuussa 1939, mutta kaikki koneet tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtio-omisteinen PLL Lot -yhtiö perustettiin 1. tammikuuta 1929, minkä jälkeen siviili-ilmailuosasto pyrki aloittamaan liikennekoneiden valmistuksen yhtiön tarpeisiin Puolassa.[1]

Puolan liikenneministeriön siviili-ilmailuosaston ensimmäisen Junkers F13 -koneen korvaamiseksi esitettyjen vaatimusten osoittauduttua haastaviksi niiden tuloksena ei hankintakilpailussa saatu sopivia ehdokkaita, ja niin ministeriö julkaisi vuoden 1930 lopulla uuden kilpailun vaatimuksineen. Nyt ministeriö ehdotti alkuperäisen kilpailun nojalla koneet toteuttaneet Plagen ja PWS:n tekemään uudet esitykset uusien vaatimusten mukaan. Kilpailun seurauksena luotiin Lublin R-XVI, PWS-24 ja PZL.16.[2]

Plagen esitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

R-XVI oli kevyt ylätasoinen maan sisäiseen liikenteeseen soveltuva liikelentokone, jonka suunnitteli Jerzy Rudlicki. Koneen suunnittelun perustana oli vaatimuksena määritellyn 220 hevosvoiman (164 kW) Škodan lisenssivalmistaman ilmajäähdytteisen Wright Whirlwind J5 -moottorin käyttö. Konetyyppi pohjautui jossain määrin tehtaan aiempaan R-XI-malliin. Mallien eroja olivat kuitenkin R-XVI:ssä käytetty uudelleensuunniteltu yhtenä osana valmistettu siipi, joka oli kiinnitetty koneen rungon yläosaan neljällä pultilla. Lisäksi siinä oli ohueksi valssatusta kromi-molybdeeniputkesta hitsaamalla koottu runko ja neljän hengen matkustamosta erotettu ohjaamo, joka oli myös nostettu ylös ja eteen, jotta se sijaitsisi siiven etureunassa. Kromi-molybdeeniputken käyttö laski koneen massaa noin 70 kilogrammalla.[2][3]

Prototyyppi teki ensilentonsa helmikuussa 1932, jolloin sen lentäjänä oli Wladyslaw Szulczewcki. Tehdaskokeiden päätyttyä se luovutettiin Varsovaan varsinaisiin käyttökokeisiin.[2]

Puolan lentoteknillisen tutkimuskeskuksen tekemät kestävyys- ja lentokelpoisuuskokeet olivat lupaavia. Konetta lennettiin 346 ja 501 kilogramman hyötykuormilla, jolloin saavutettiin merenpinnan tasolla 194 km/h ja 185 km/h nopeudet. Vuoden puolivälissä prototyyppi siirrettiin Puolan kansalliselle lentoyhtiölle LOT:lle, joka teki sille sadan tunnin kestokokeen posti- ja tavaraliikenteessä. R-XVI saavutti ensimmäisen sijan kesäkuussa Varsovan International Aviation Meetingin yhteydessä järjestetyssä kuljetuskoneiden kilpailussa. Kone menestyi hyvin kilpailijaansa PWS-24:ää vastaan, mutta siihen olisi pitänyt tehdä joitakin tilaajan vaatimia muutoksia halutun hyötykuorman saavuttamiseksi. Kilpailijan taas ei tarvinnut muuttaa ehdokastaan, vaan se täytti kaikki esitetyt vaatimukset. LOT ei halunnut viivästyttää konehankintaansa, vaan tilasi uutena koneenaan PWS-24:n.[4]

Lublin R-XVIB[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puolan Punaisen Ristin kanssa työskennellyt Medical Aviation Research Centre totesi R-XVI:n lääkinnälliseen käyttöön soveltuvaksi ja parhaaksi kandidaatiksi uudeksi ambulanssikoneeksi. Tehdasta pyydettiin muuttamaan yksi kone ambulanssikoneeksi testausta varten vuoden 1932 puolivälissä. Suunniteltu uusi versio sai nimen R-XVIB, ja kykeni kuljettamaan kaksi paaripotilasta, yhden hoitajan sekä täydellisen ensihoitovälineistön. Tehtaan esitys täytti esitetyt vaatimukset ja R-XVI:n prototyyppi muutettiin ministeriön luvalla R-XVIB:n prototyypiksi. Ainoa rakenteellinen muutos tehtiin koneen neljänteen kaareen, jotta se kestäisi paarien aiheuttaman lisäkuorman. R-XVIB (valmistenumero 11.1) lensi ensimmäisen kerran keväällä 1933 rekisteritunnuksenaan SP-AKP.[5]

Muunneltu kone valmisteltiin nopeasti osallistumaan Espanjassa 1.–4. kesäkuuta 1933 järjestettyyn II lääkintäilmailukongressiin, joka järjestettiin samanaikaisesti VII sotilaslääkintäkongressin kanssa. Koneen lentäjänä oli kapteeni Zygmunt Janicki ja mekaanikkona kersantti Leon Zamiara, joiden lisäksi matkustajana oli lääkintämajuri Kazimierz Michalik. He lensivät reittiä Poznan-Leipzig-Frankfurt am-Main-Strasbourg-Lyon-Marseille-Barcelona. Puolalaiset saavuttivat menestystä onnistuneilla luennoillaan ja ensiapuväline-esittelyillään, minkä lisäksi R-XVIB oli ainoa esitellyistä lentokoneista, joka saapui Madridiin lentäen. Järjestetyissä testeissä kone osoittautui parhaaksi ehdokkaaksi, ja sai arvostetun Raphael Cup -palkinnon. Ranskalainen Potez 29 ja espanjalaisomisteinen Ford Trimotor saivat muut palkinnot.[6]

Kongressin päätyttyä kone lennätettiin takaisin Varsovaan Burgosin, Biarritzin, Bordeaux’n, Pariisin, Strasbourgin ja Prahan kautta. 5 730 kilometrin lento oli menestys, ja kone saavutti runsaasti julkisuutta. Tehdas sai pian onnistuneen Espanjan matkan jälkeen viiden koneen tilauksen. Tilatun sarjan ensimmäinen kone valmistui keväällä 1934 ja se sai tunnuksen SP-AOH (valmistenumero 11.2).[7]

Sarjakoneisiin oli tehty joitakin prototyypistä poikkeavia muutoksia. Niiden rungon poikkileikkaus oli muutettu yläosan osalta kulmikkaammaksi, ohjaamon tuulilasi oli suunniteltu uudelleen ja lentäjän näkyvyyttä parannettu, minkä lisäksi koneissa käytettiin prototyypistä poiketen Standard Steelin metallista säädettävälapakulmaista potkuria. Kaikki viisi tuotantokonetta (valmistenumerot 11.2–11.6) rekisteröitiin samaan sarjaan SP-AOH:sta SP-AOJ:hin sekä SP-AOM. Näistä numero 11.3 esiintyi vuonna 1939 tunnuksella SP-BNO, mikä osoitti koneen olleen jossain vaiheessa käytöstä poistettuna ja myöhemmin palautettu rekisteriin.[8]

Kaikki kuusi konetta olivat edelleen Puolan ilmavoimien käytössä Saksan hyökätessä Puolaan syyskuussa 1939, ja ne palvelivat evakuointitehtävissä. Kaikki koneet tuhoutuivat toisen maailmansodan aikana.[9]

Tekniset tiedot (R-XVIB)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähde:[10]

Yleiset ominaisuudet

  • Miehistö: 3
  • Pituus: &&&&&&&&&&&&&010.08000010,08 m
  • Kärkiväli: &&&&&&&&&&&&&014.093000014,93 m
  • Korkeus: &&&&&&&&&&&&&&02.09600002,96 m
  • Siipipinta-ala: &&&&&&&&&&&&&030.050000030,5 m²
  • Tyhjäpaino: &&&&&&&&&&&01150.&&&&001 150 kg
  • Lentopaino: &&&&&&&&&&&01630.&&&&001 630 kg
  • Polttoainemäärä: 256
  • Voimalaite: &&&&&&&&&&&&&&01.&&&&001 × Škodan lisenssivalmistama yhdeksänsylinterinen Wright Whirlwind J-5 -tähtimoottori; &&&&&&&&&&&&0164.&&&&00164 kW (&&&&&&&&&&&&0220.&&&&00220 hv)

Suoritusarvot

  • Suurin nopeus: &&&&&&&&&&&&0190.&&&&00190 km/h
  • Lentomatka: &&&&&&&&&&&&0800.&&&&00800 km
  • Lakikorkeus: &&&&&&&&&&&04460.&&&&004 460 m
  • Nousuaika: 1 000 m 6 min 30 s
  • Siipikuormitus: &&&&&&&&&&&&&053.040000053,4 kg/m²

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Chant, Chris: II maailmansodan lentokoneet. Suomentanut Kortesuo, Petri. Hämeenlinna: Karisto, 2008. ISBN 978-951-23-5025-4.
  • Cynk, Jerzy P.: Polish Aircraft 1893–1939. Lontoo: Putnam & Company, 1971. ISBN 0-370-00085-4. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Cynk 1971, s. 174
  2. a b c Cynk 1971, s. 316
  3. Cynk 1971 s. 319–320
  4. Cynk 1971, s. 316–317
  5. Cynk 1971, s. 317
  6. Cynk 1971, s. 317–318
  7. Cynk 1971, s. 318
  8. Cynk 1971, s. 318–320
  9. Chant 2008, s. 273
  10. Cynk 1971, s. 320