Louise Arbour

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Louise Arbour
Louise Arbour - World Economic Forum Annual Meeting 2011.jpg
YK:n kansainvälisen muuttoliikkeen erityisedustaja
9. maaliskuuta 2017 –
Edeltäjä Peter Sutherland
YK:n ihmisoikeusvaltuutettu
30. heinäkuuta 2004 – 31. elokuuta 2008
Edeltäjä Sérgio Vieira de Mello
(vt.) Bertrand Ramcharan
Seuraaja Navi Pillay
Henkilötiedot
Syntynyt10. helmikuuta 1947 (ikä 75)
Montreal, Kanada
Tiedot
Tutkinnot Montrealin yliopisto
Kunnianosoitukset Neljän vapauden palkinto (2000)
Thomas J. Dodd -palkinto (2005)
YK:n ihmisoikeuspalkinto (2008)
Pohjoinen–etelä-palkinto (2010)

Louise Berenice Arbour (s. 10. helmikuuta 1947 Montreal, Kanada) on kanadalainen asianajaja ja tuomari, joka aloitti maaliskuussa 2017 YK:n kansainvälisen muuttoliikkeen erityisedustajana. Hän on sitä ennen toiminut muun muassa sekä Jugoslavia- että Ruanda-tuomioistuimen pääsyyttäjänä, Kanadan korkeimman oikeuden tuomarina ja YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna.

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arbour kävi high schoolin katolisessa vain naisille tarkoitetussa Collège Regina Assumptassa.[1] Hän opiskeli sitten oikeustiedettä Montrealin yliopistossa ja valmistui vuonna 1970. Hän sai seuraavana vuonna luvan harjoittaa oikeutta Quebecin provinssissa ja vuonna 1977 Ontariossa.[2]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Akateeminen ura ja oikeudellisen uran alku Kanadassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arbour työskenteli 1971–1972 Kanadan korkeimmassa oikeudessa toimineen Louis-Philippe Pigeonin avustajana ja vuonna 1972 Kanadan lakiuudistuskomission tutkijana. Hän aloitti vuonna 1974 Yorkin yliopiston Osgoode Hall Law Schoolin rikosasiain oikeudenkäyntimenettelyn luennoitsijana. Apulaisprofessori (”assistant professor”) hänestä tuli vuonna 1975 ja ”associate professor” 1977. Arbour työskenteli Yorkin yliopistossa vuoden 1987 loppuun asti. Viimeisenä vuotenaan siellä hän oli myös oikeustieteellisen apulaisdekaani.[3]

Arbour oli vuosina 1985–1987 Canadian Civil Liberties Association varapuheenjohtaja.[1] Järjestö pyrkii edistämään kansalaisvapauksia, ihmisoikeuksia ja demokraattisia vapauksia Kanadassa. Se toimii oikeussaleissa, oikeustieteellisissä komiteoissa sekä ruohonjuuritasolla.[4] CCLA:n kautta Arbour vastusti muun muassa kiistellysti osaa Kanadan raiskauksen uhria suojaava lakia, joka estää uhrin seksuaalihistorian käyttämistä todisteena. Arbourin mukaan tämä saattaa johtaa syyttömien miesten tuomitsemiseen.[2]

Arbour nimitettiin vuonna 1987 Ontarion korkeimman oikeuden tuomariksi ja vuonna 1990 Ontarion vetoomustuomioistuimeen.[5] Hän oli vetoomustuomioistuimen ensimmäinen ranskankielinen tuomari.[2] Vuosina 1995–1996 Arbour johti Kingstonin naistenvankilasta tehtyä tutkimusta.[1]

YK:ssa ja Kanadan korkeimmassa oikeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Louise Arbour ja Néstor Kirchner (2005).

YK:n turvallisuusneuvosto valitsi Arbourin vuonna 1996 sekä Jugoslavia- että Ruanda-tuomioistuimen pääsyyttäjäksi.[6] Hän sai tehtävässä kansainvälistä huomiota, ja hän kertoi pyrkivänsä luomaan tuomioistuimsesta ihmisoikeuksien täytäntöönpanovirastoa. Arbourin ansiosta Ruanda-tuomioistuimessa synty ensimmäinen kansanmurhatuomio sitten vuoden 1948 ja Jugoslavia-tuomioistuimessa Euroopan ensimmäinen istuvan valtiopäämiehen tuomio, kun Slobodan Miloševićin tapaus päätettiin.[1]

Arbour hyväksyi vuonna 1999 Kanadan pääministerin Jean Chrétienin nimityksen ja otti vastaan paikan Kanadan korkeimmasta oikeudesta.[1] Hän toimi viiden vuoden ajan korkeimmassa oikeudessa, ja kesäkuussa 2004 hän korvasi elokuussa 2003 kuolleen Sérgio Vieira de Mellon YK:n ihmisoikeusvaltuutettuna. Arbour oli tehtävässä yhden kauden eikä hakenut jatkokautta vuonna 2008. Kansainvälisen International Crisis Group -järjestön johdossa Arbour oli vuodet 2009–2014.[2]

YK:n pääsihteeri António Guterres valitsi Arbourin vuonna 2017 kansainvälisen muutoliikkeen erityisedustajakseen.[2]

Tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arbour on saanut useita tunnustuksia urastansa. Vuonna 2000 hänet palkittiin Neljän vapauden palkinnolla ja vuonna 2005 kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien Thomas J. Dodd -palkinnolla. YK:n ihmisoikeuspalkinnon Arvour sai vuonna 2008 ja Euroopan neuvoston Pohjoinen–etelä-palkinnon vuonna 2010. Hänellä on noin 40 yliopiston kunniatohtorius, ja hän sai 2007 Kanadan korkeimman kunniamerkin Order of Canadan.[7]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Hillmer, Norman: Louise Arbour The Canadian Encyclopedia. 4.3.2015. Historica Canada. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  2. a b c d e Louise Arbour Encyclopædia Britannica. 6.2.2020. Encyclopædia Britannica, inc. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  3. United Nations High Commissioner for Human Rights (PDF) European Parliament. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  4. Ous Mission & Vision CCLA. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  5. Madam Justice Louise Arbour Canada.ca. 23.4.2019. Government of Canada. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  6. Louise Arbour OHCHR. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)
  7. Louise Arbour Canada's Walk of Fame. Viitattu 11.4.2020. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]