Logografit (oikeus)

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Logografit (m.kreik. λογογράφος, logografos), sanoista ”sana” (m.kreik. λόγος, logos) ja ”kirjoittaa” (m.kreik. γράφω, grafo) olivat antiikin Kreikassa oikeuspuheita muille maksusta kirjoittaneita reettoreita.

Ateenassa 400 ja 300-luvulla eaa. laki vaati asianosaisen esittää riita-asiansa oikeuden edessä kahdella peräkkäisellä puheella. Tähän aikaan ei ollut olemassa asianajajia, ja laki salli avustajaksi ainoastaan yhden ystävän tai sukulaisen, synegoroksen (m.kreik. συνήγορος, synēgoros). Jos henkilö koki tarvitsevansa ammattiapua asiansa esittämiseen, hän saattoi kääntyä logografin puoleen, joka maksua vastaan tutustui tapaukseen. Logografi kirjoitti tämän jälkeen puheen, jonka tämän asiakas opetteli ulkoa ja esitti oikeuden edessä. Logografin asema erosi synegoroksesta siinä, että hänen roolinsa rajoittui vastineen kirjoittamiseen, ja että hän otti työstään maksun, mikä oli synegorokselta puolestaan kielletty.

Osalle logografeista toiminta oli ammattimaista, kun taas osa teki sitä vain äärimmäisessä hädässä. Jäljempiä olivat muun muassa Demosthenes, Isokrates ja Lysias.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Antiikin käsikirja. Paavo Castrén ja Leena Pietilä-Castrén, 2000. ISBN 951-1-12387-4.